Hyvästi vuosi 2013

Ajattelin näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi hieman muistella kulunutta vuotta. Tämä vuosi on ollut kaikenkaikkiaan melko rauhallinen :)

Tammikuu

Kävin lastenvalvojalla laittamassa isyydentunnistamisen alkuun (ei ole vieläkään edennyt!). Vietin päiväni ja yöni Mini kiinni tississä. Näin jälkikäteen, en tajua miten olen jaksanut niinkin hyvin. Meillä oli valehtelematta monen moni yö sellainen, että sain itse nukuttua vain muutaman lyhyen pätkän. Mini sairasti ensimmäisen flunssansa heti pienenä. Lähdimme Keski-Suomeen isotätini hautajaisiin, vaikka en vielä edes oikein tajunnut, että hän on kuollut. Rakastuin täytekakkuihin, katsoin niitä tv:stä ja haaveilin myös itse osaavani tehdä niitä.

Helmikuu

Mini sai kasteessa nimensä. Soitimme siskoni kanssa selvännäkijälle ja jäimme odottamaan mielenkiinnolla tulevaa. Minulle lupaili mm. jonkun sairastavan vanhemman läheiseni mahdollista kuolemaa. Vuoden sisällä tapaisin tulevan mieheni, joka kolahtaa heti. Muutoksia oli luvassa myös asunto- ja työrintamalle. Vietin ensimmäistä kertaa vapaata Ministä, kävin elokuvissa. Yöt oli edelleen pääasiassa erittäin huonoja, muutama hyvä poikkeuskin löytyi.Otin yhteyttä Minin isänsisareen ja tapasimme hänet ja hänen äitinsä. Jännitin kovin tätä tapaamista.

Maaliskuu

Mini oppi nauramaan maaliskuun ensimmäisinä päivinä (tai sitten Helmikuun viimeisinä). Yöt olivat huonoja, herätykset oli yleensä alle kahden tunnin välein. Mini opetteli nukkumaan omassa sängyssään edes alkuyön. Aloin harkitsemaan soseiden aloitusta 4kk iässä parempien yöunien toivossa. Kokeilin velliä, josta ei ollut merkittävää hyötyä. Saimme vaihteeksi kiusaksemme flunssan. Haikein mielin luovuin koirastani Milosta. Loppukuusta Minille puhkesi ensimmäiset hampaat. Aloimme myös jo varovaisesti maistelemaan soseita.

Huhtikuu

Kakkuinnostukseni jatkui. Tein siskoni kanssa siskonpojalle Angry Birds possu-kakun. Jatkoin sokerimassalla koristelun harjoittelua tekemällä myös kakun muuten vain. Vietin taas hieman vauvavapaata käymällä vaihteeksi elokuvissa ja viihteellä. Irtioton jälkeen jaksoin paremmin kuin hetkeen. Olin kiitollinen vuokrattavasta ensisängystä, kun sain siinä heijattua Miniä uneen. Ahdistuin tulevaisuuden miettimisestä. Pyörittelin päässäni työ/opiskelukuvioita. Ahdistuin adhd:stani ja sen vaikutuksesta elämäämme. Mini harjoitteli kovasti vatsalleen kääntymistä, mutta ei siinä vielä onnistunut.

Toukokuu

Minin täti (isän puolelta) kävi pitkästä aikaa kylässä, mistä olin mielissäni. Mini oppi kääntymään mahalleen päivää ennen 5kk päivää. Koin haikeutta ajatellessani Minin kasvua. Ikävöin pientä vastasyntynyttä ja raskausaikaa. Vietin ylpeänä ensimmäistä äitienpäivää. Isäni joutui sairaalaan ja ehdimme jo pelkäämään pahinta. Lääkärikään ei toivoa valanut, mutta onneksi kuin ihmeen kautta isäni selvisi eikä häneen jäänyt jälkiä kohtauksesta/kohtauksista. Vietin ensimmäisen yön erossa Ministä, kun lähdin mökille juhlimaan siskonmieheni syntymäpäiviä. Palasinkin heti aamusta kotiin kamalan ikävän kera. Mini nukkui ensimmäisen yön vain kahdella heräämisellä. Nautimme ihanista päivistä.

Kesäkuu

Kärsimme hellepäivistä. Minille puhkesi 2 hammasta lisää. Mini harjoitteli konttausasentoa, mutta ei pysynyt siinä sekuntia enempää. Yöt alkoivat vihdoinkin hieman helpottamaan. Kesäkuussa hän oppi myös ryömimään. Kesän kunniaksi Mini maisteli mansikkaa ja tykkäsikin siitä kovasti. Mini oppi näyttämään kieltään ja se olikin varsin hauskaa. Minä kävin siskoni kanssa poimimassa mansikoita tilalta elämäni ensimmäistä kertaa. Harkitsin imetyksen lopettamista, koska Mini tykkäsi kovin puresekella tissejäni.

Heinäkuu

Heinäkuun alkupäivinä lähdimme mökkeilemään Keski-Suomeen. Nautimme olostamme järven äärellä ja Mini nautti suuresta määrästä huomioita. Mini maisteli mustikoita suoraan luonnosta. Hampaita oli tulossa lisää. Kävin vaihteeksi elokuvissa, tällä kertaa pikkusiskoni kanssa. Kävimme myös kolmestaan kansainvälisillä markkinoilla ja nautimme pikkusiskoni kanssa kanapaellasta ja italialaisesta suklaasta. Kävimme yhdessä muiden joulukuisten -12 kanssa Korkeasaaressa. Sain itseni naurunalaiseksi juostessani jatkuvasti pakoon ampiaisia. Pohdin yksinhuoltajuuden plussia ja miinuksia. Mini oppi tekemään kaikkea kiellettyä.

Elokuu

Mini oppi nousemaan karhukävely-asentoon. Konttausasennossa viihtyi myös, mutta ei  vielä lähtenyt liikkeelle. Elokuun alkupäiviin mennessä hampaita oli kertynyt mukavat 8kpl. Päiväunet alkoivat pikkuhiljaa vähentyä yksiin. Neuvolassa mitat jumittivat paikoillaan, mikä pisti heti äidin stressaamaan. Nautimme ensimmäisestä kokonaan nukutusta yöstä. Rakastuin pulled porkiin. Mini oppi seisomaan tukea vasten.

Syyskuu

Sorruin ostamaan Minille Me&I housut. Siirryin nukkumaan olohuoneeseen ja luovutin makuuhuoneen Minille. Mini oppi nukahtamaan itsekseen sänkyynsä, minun ollessa huoneessa.Yöt olivat vaihteeksi huonoja pääasiassa. Unikoulu tuntui liian raskaalle. Jäin kotihoidontuelle. Minillä oli kovasti asiaa ja hän höpöttelikin paljon ihanasti. Mini osasi jo kontata, mutta ei ollut siihen kovin innokas. Ruokailut takkusi ja niiden suhteen kokeiltiin ihmeellisiä keinoja. Mini mm. läträsi puurokulhossa, joi puuron suoraan lautaselta yms. Ministä oli hauskaa pelotella äitiä ja leikkiä tukehtuvaa. Harjoittelin pitkästä aikaa virkkaamista ja sainkin aikaiseksi sammakkopipoa muistuttavan räpellyksen.

Lokakuu

Syys-lokakuun taitteessa Mini sairastui syysflunssaan. Tartuttipa hän tautinsa myös minuun. Kävin työhaastattelussa, mutta ei tärpännyt. Otimme ystäväni kanssa Ministä ihania syyskuvia. Neuvolassa paino jumitti edelleen. Mini oppi "hyräilemään" ihhahhaa-laulusta ihhahhaa kohdan. Muutenkin yllätyin, kuinka paljon hän jo tajuaa. Mini oppi kävelemään tukea vasten. Onnistuin saamaan Minin nukahtamaan päiväunille niin, että itse olin olohuoneessa ja lauloin hänelle. Mini sai jo ensimmäisen syntymäpäivälahjansa, taaperokärryn. Sen kanssa hän kävelikin hissukseen pientä matkaa. Yritin unikoulua, mutta lepsuin aina.

Marraskuu

Loka-marraskuun vaihteessa otin lopultakin itseäni niskasta kiinni ja onnistuin unikoulussa. Mini oppi nukahtamaan itsekseen sänkyynsä myös yöunille. Alkuyöstä vaati rauhoittelua ja aamuyöstä otin viereeni ja lykkäsin tissin vielä suuhun. Ruokailut alkoi sujua paremmin, kun siirryimme syömään vain 4 ateriaa päivässä. Neuvolassa vihdoinkin paino oli lähtenyt nousemaan. 11kk päivän kunniaksi Mini oppi seisomaan ilman tukea. Mini keksi myös sen, kuinka kivaa olisi saada äidin lautaselta ruokaa. Isänpäivänä kävimme tervehtimässä isääni. En ymmärtänyt, kuinka Minin isä ei ole kiinnostunut lapsestaan. Pohdin myös isyyteen pakottamista. Flunssailu jatkui.

Joulukuu

Joulukuun alussa Mini sairastui ensimmäiseen silmätulehdukseensa. Tästä n. viikon päästä seurasikin jo korvatulehdus. Stressasin silmätippojen laittoa, mutta Mini yllätti ja oli aivan paikallaan niitä laitettaessa. Juhlimme Minin 1-vuotispäivää. Miniä ei ole kiinnostunut kävelystä vaan tyytyy konttaamaan hurjaa kyytiä. Aloittelimme potalla käymisen, jonne saimmekin heti sattumalta ensimmäisellä kertaa pissan. Mini alkoi harjoittelemaan lusikankäyttöä ja saikin sillä jopa hieman suuhun asti. Sorruin sairasteluiden aikana taas ottamaan Mini heti yöllä viereeni ja antamaan maitoa. Mini osoitti näppäryytensä ja varasti suklaata. Vietimme joulua perheen parissa. Kävin elokuvissa katsomassa Nälkäpeli 2 - vihan liekit. Ilmoittauduin tammikuusta alkaen aikuislukioon etänä ja ehdin jo katumaankin sitä.

Kaikenkaikkiaan ihan mukava vuosi takana. Rankka, mutta antoisa. Olen saanut seurata ihanan pojan kasvamista vauvasta taaperoksi. Olen myös saanut kiitettävän useasti pienen vapaan tästä arjesta, siitä kiitos kuuluu täysin äidilleni. Suurinpirtein kerran kuussa olen käynyt viihteellä, mikä on ollut kyllä ihan paikallaan. Tammikuussa alkaa tosiaan uudet kuviot lukion parissa. Hieman jo sitä kadun/pelkään, mutta katsoo nyt.. Jos löytyy sopiva työpaikka niin sitten harkitsen asiaa uudelleen.

Hyvää Uutta Vuotta 2014  kaikille! :)

Hyvää Joulua!

Minin kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää Joulua! Syökää mahat täyteen, niin mekin teemme! :)

♥: Mini ja äiti

Suklaavarkaissa

Unohdin konvehtirasiani sohvalle viereeni ja keskityin itse katsomaan hetkeksi Gossip Girliä. Mini huomasikin heti tilaisuutensa tulleen ja kävi kimppuun. Saaliksi sai kaksi konvehtia, joista toinen meni heti suuhun ja toinen visusti nyrkkiin talteen. Onneksi loput sain kaapattua talteen suklaanhimoiselta pikkupojalta.. :D En sitten rohjennut enää väkisin repiä kädestä tuota toista vaan annoin Minin herkutella oikein kunnolla. Kysynpähän vaan, että miten en huomannut kun Mini tuli viereeni, kippasi rasian sohvalle ja hamstrasi suklaita??! 

Onnellinen suklaavaras aarteensa äärellä

1-vuotias Mini

Mini täytti 7.12. vuoden, aika hurjaa! Piti kirjoittaa jo aiemmin tästä etapista, mutta viikonloppu oli täynnä juhlia ja eilinenkin meni vielä juhlahumussa ja myöhemmin päivystyksessä.. Kiirettä on siis pitänyt.

1-vuotias Mini on aika mainio tapaus. Kävely tai edes sen harjoittelu ei kiinnosta pätkääkään, paitsi tukea pitkin. Kädestä pitäen saattaa toisinaan ottaa muutaman askeleen, kunnes heittäytyy makarooniksi. Hän sanoo äiti/äitä ja lintu on "itu". Lintuja osoitteleekin kovasti aina, kun sellaisen sattuu ikkunasta näkemään. Meillä on siis keittiön ikkunan edessä suuri puu, jonka oksilla istuskelee monesti lintu jos toinenkin.

Pottailua olemme kokeilleet muutamaan otteeseen ja heti ensimmäisellä kerralla sinne tulikin pissa! Nyt se on tosin hieman jäänyt eikä tarkoituksena olekaan tämän kanssa kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee :)

Mini on oppinut sulkemaan ovia ja tapaakin tehdä sitä jatkuvasti. Sulkee itsensä makuuhuoneeseen tai keittiöön ja sen jälkeen alkaa raukka itkemään, kun on jumissa. Tarvitsisi varmaan hankkia ovistoppareita niin pysyisi ovet auki. Hän rakastaa myös heitellä palloa ja se onkin yksi lempileikeistä. Muita suosikkeja ovat autot, duplot ja kaikki mitkä vähänkin pitävät ääntä.

Hän on myös pikkuhiljaa alkanut kiinnostumaan lusikasta kunnolla. Joskus jopa saattaa hieman onnistua saamaan sillä ruokaa suuhun. Monesti kuitenkin ottaa lusikasta ruoan sormilla ja siitä suuhun. Tykkää siis syödä vieläkin käsillään enemmän. Juominen onnistuu autettuna jo mukista melko hienosti, käytetään kuitenkin nokkamukia vielä enimmäkseen. Imetystä alan tässä hiljakseen lopettelemaan niin että vähennän imetyksiä päivästä. Lopulta on myös tarkoitus lopettaa iltaimetys, mutta haluan lopettaa sen varovaisesti eikä kerralla kaikkea. Yöimetys on taas tullut näköjään jäädäkseen kuvioihin.. Siitä pitäisi myös päästä eroon niin pian kuin mahdollista, huoh! Nyt vaan jotenkin kun Mini on sairastellut niin paljon, niin on tuntunut kamalalta olla antamatta yöllä maitoa.

1-vuotisneuvola meillä olisi pitänyt olla tänään, mutta siirrettiin huomiselle sairastelun takia. Niitä kuulumisia tulee siis myöhemmin :)

Sunnuntaina juhlimme sukuni ja Minin kummien kanssa Miniä. Mini saikin ihania lahjoja ja leikkii niillä ihan innoissaan. Minin isän puolen sukua (mummi ja täti) en kehdannut pyytää, kun olisi voinut olla vaivaannuttavaa puolin ja toisin.

Minin 1v, kakku virallisilta juhlilta

Maanantaina meillä olikin vauvakerhon äitejä lapsineen kyläilemässä synttärien merkeissä. Mukavaa, että olemme päässeet osaksi tuollaista ryhmää, joka voi tavata muulloinkin. Mini oli vaan valitettavasti koko juhliensa ajan hieman kiukkuinen ja väsynyt. Menikin heti vieraiden lähdettyä päikkäreille ja herättyään selvisi kiukkuisuuden syykin. Hänellä nousi kuume yhtäkkiä 39.9 asteeseen, joten lähdimme käymään Acutassa näytillä varmuuden vuoksi. Molemmat korvat olivat tärykalvoon asti karstaista vaikkua/eritettä, joten lääkäri ei nähnyt kunnolla sinne. Toinen korva kuitenkin punoitti (Mini tosin huusi samaan aikaan) ja toisessa korvassa oli tärykalvon vieressä verestystä. Koska ei nähnyt paremmin niin laittoi Remo-waxia molempiin korviin, Panadol ja Pronaxen reseptit ja kotiin. Käski käymään seuraavana päivänä terveysasemalla vielä näyttämässä korvia ja hakemassa mahdollisen antibiootin.

Kaverisynttäreiden kakku

Tänään kävimmekin sitten ja huhhei mitä ravausta. Omalääkäri ei ollut paikalla, joten jouduimme ensin menemään jonottamaan päivystävälle sairaanhoitajalle. Siitä siirryimme odottamaan vuoroamme toimenpidehuoneeseen sairaanhoitajalle, joka kurkkasi korviin ja varasi ajan lääkärille. Kotiin ja muutaman tunnin päästä takaisin lääkärinvastaanotolle. Kaiken tämän shown jälkeen totesi korvatulehduksen, mikä olikin jo melko varma tieto eilisestä lähtien. Ärsyttävää ravata edestakaisin ennenkuin saa yhden antibiootin. Ärsyttääkin se, että en ottanut Minille vauvavakuutusta. Vaikka eipä minulla nyt olisi varaa niitä maksellakaan, mutta kuitenkin.

Viime viikolla silmätulehdus, tällä viikolla korvatulehdus - mitä ensi viikolla? Saisi jo pikkuhiljaa alkaa loppumaan tämä sairastelu!

Ensimmäinen silmätulehdus x2

Täällä on koko syksy ja alkutalvi mennyt jatkuvasti sairastaessa. Mini saattaa olla 1-2,5 viikkoa terveenä kun jo taas iskee uusi flunssa. Nyt on taas flunssa päällä siis, huoh. 

Eilen alkoikin kauppareissulla Minillä molemmat silmät rähmimään kunnolla, joten kävimme tänään lääkärissä. Silmätulehdus päässyt iskemään molempiin silmiin, voi pientä. Sattuu oikein itseäkin katsoa, kun toisella rähmii silmät. Toivottavasti antibiootti alkaa vaikuttaa pian sillä meillä olisi viikonloppuna juhlat juhlittavana. Torstaina meillä olisi ollut viimeinen vauvakerhopäivä, mutta se jää nyt väliin :/

Onneksi Miniä itseä ei tunnu tuo sairastelu kovin vaivaavan. Nytkin riehuu "kannettavansa" kanssa lattialla ja laulelee/huutelee "tukutuku-äää-ää". Öisin se kyllä näkyy, meillä on taas vaihteeksi yöt huonoja ja Mini hengaa vieressä lähes koko yön. Näin kipeänä ollessa ei vaan sitä raaski kieltää. 

Saas nähdä, miten poika antaa laittaa silmätipat illalla. Päivällä onnistui hyvin, kun oli mummu pitämässä kiinni. Taas näitä pieniä yksinhuoltajuuden iloja, pitää rimpuilevaa poikaa paikallaan ja samalla yrittää saada tippa osumaan silmään :D

Reipas potilas lääkärireissulla :)

Isyyteen "pakottamisesta"

Olen monesti netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt kiivaisiin keskusteluihin siitä, että onko oikein pakottaa isä testeihin ja isyyteen. En ole jaksanut näihin keskusteluihin osallistua, sillä asia on omalle kohdalle arka ja en välttämättä osaa hillitä näppäimistöäni, jos kiivastun liikaa. Ehkäpä siis blogiteksti asiasta onnistuu paremmin, kun pystyy kunnolla miettimään ennen kuin julkaisee.

Kun tulin raskaaksi, ajattelin että kannan vastuuni yksin, Minin isä tehköön mitä lystää. Pitkin raskautta kuitenkin pohdin asiaa ja mielipidekin vaihtui aina välissä. Lopulta tulin kuitenkin siihen päätökseen, että haluan Minin isän testeihin ja virallisesti isäksi.

Netissä monesti tätä päätöstä syyllistetään ja huudetaan isän oikeuksia. Vauhkotaan, kuinka äiti tekee yksin päätöksen pitämisestä joten pitäköön myös yksin lapsensa. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun raskaus paljastuu ei oikein ole kompromissit mahdollisia. Se on joko abortti tai lapsen pitäminen(niin tai adoptio tietysti). Kyseessä on naisen keho ja naisen elämä, joten oikeutetusti nainen tämän päätöksen tekee. Mielestäni se ei kuitenkaan ole oikeutus sille, että isällä ei ole mitään velvollisuuksia. Positiivinen raskaustesti ei kuitenkaan ole se lähtötilanne, sitä on edeltänyt yhteinen päätös mennä sänkyyn. Poikkeuksena tietysti naiset, jotka huijaavat käyttävänsä ehkäisyä. Sitä en missään nimessä hyväksy, miestä ei saa huijata isäksi. Mutta jos ehkäisy pettää tai mies on ollut itse huolimaton/kiinnostumaton ehkäisystä niin turha se on siinä vaiheessa valittaa, kun vahinko on jo tapahtunut.

 Positiivisen testin tullessa nainen joutuu kantamaan vastuun ja tekemään isoja päätöksiä. Tehdäkö abortti ja elää sen päätöksen kanssa loppuelämä? Pitääkö lapsi ja heittää elämä täysin ylösalaisin? Naisen elämä muuttuu joka tapauksessa, miksi miehen pitäisi saada jatkaa elämää kuin mitään ei olisikaan?

Minin ollessa vielä pieni hänen isänsä soitti minulle kerran saatuaan lapun lastenvalvojalta. Yritti saada minua perumaan sitä. Kun sanoin, että kantakoon vastuunsa niin vastauksena tuli: "Kyllä sunkin pitäisi kantaa vastuu!" Vieläkin asian ajattelu ja siitä kirjoittaminen saa minut kiehumaan. Siinä vaiheessa, kun lapsi heräili alle kahden tunnin välein ja asui rinta suussa niin mitä muuta minä tein kun kannoin vastuuni? Vaikka rakastan Miniä enemmän kuin elämää, niin ei raskaus ja lapsi siinä elämäntilanteessa ollut suunniteltu ja toivottu asia. Valitsin kahdesta vaihtoehdosta sen, jonka kanssa pystyin elämään. Mielestäni hänen pitäisi myös sen verran miehistyä, että kantaisi edes sen nimellisen vastuunsa.

Tässä kuviossa ei ole tärkeintä isä tai äiti. Tärkeintä on lapsi. Lapsella on oikeus tietää isänsä. Oikeus tietää mistä on lähtöisin. Ne voi tietysti kertoa myös ilman testiä ja virallista tunnustusta, mutta mustaa valkoisella on kuitenkin 100% faktaa. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ei se ole isäsi. Lapsella on oikeus mahdolliseen perintöön. Lapsella on oikeus elatusmaksuihin, jotka mielestäni on omalta osaltaan väärin maksattaa valtiolta, jos isän nimi on tiedossa. Itse koen, että minun on paljon helpompi joskus kertoa Minille hänen isästään, kun asia on oikeasti virallista. Ja uskoisin myös, että joskus tämä asia tulee olemaan Minille tärkeä. Ihmiselle kun yleensä on tärkeää tietää, mistä on tullut ja kuka oikeastaan on. Jos ajattelisin vain itseäni niin faktahan on se, että pääsisin sata kertaa helpommalla, kun jättäisin isyydentunnustuksen pois. Saisin takuuvarmasti elatusmaksut Kelalta ajoissa yms.

Lisäksi ajattelen sitäkin, että ikinä ei voi olla varma. En voi mitenkään nähdä aikaa viiden tai kymmenen vuoden päähän. Entä jos Minin isä päättääkin silloin katua ja haluaakin osallistua Minin elämään? Se nyt vaan on helpompaa hoitaa nyt pienenä virallisesti pois alta niin hänen ei tarvitse spekuloida, että onko Mini nyt hänen vai ei. Testien tekeminen takaa hänelle myös oikeuden lapseensa, jos hän joskus muuttaa mielensä niin hän on virallisesti isä. Itsenikin tuntien, en yhtään ihmettelisi vaikka joskus tulevaisuudessa olisin katkera ja en haluaisi enää päästää häntä Minin/meidän elämään. Tähän en kuitenkaan halua päätyä, sillä minulla ei mielestäni sellaista oikeutta ole. Niin kauan, kun hän ei käy testeissä ja näe tulosta silmiensä edessä, hän voi valehdella itselleen ja väittää että lapsi ei ole hänen. Tätä ihanaa valhettaan hän jakaa tietysti myös eteenpäin. Jakaessaan sitä hän tekee minusta valehtelijan, joka yrittää saada lapselleen isää väärästä ihmisestä. En hyväksy sitä todellakaan.

Jotain varmaan jäi sanomatta, mutta nyt väsyttää niin paljon että on pakko lopettaa. Lisäksi aihe alkaa ottamaan päähän, sillä Minin isä ei ole vieläkään käynyt testeissä. Mitäpä sitä kiirehtimään..

Ugh, olen puhunut. Saa lynkata.

Isänpäivä

Isänpäivänä kävimme tervehtimässä minun isääni eli Minin ukkia. Vielä onkin helppoa, kun Mini ei tajua siitä oikein mitään eikä ihmettele missä oma isä on. Tulevaisuutta odotellessa.. Itselle iski taas tietty haikeus siitä, miten toinen ihminen voi olla täysin kiinnostumatta omasta lapsestaan, joka on kuitenkin aivan valloittava ja rakastettava tapaus. En vaan tajua, miten voi olla rakastamatta omaa lastaan? Mutta ehkä minun ei tarvitsekaan sitä tajuta.

Isäni "vihaa" lahjoja ja joka vuosi kuuluukin, että "ei sinun olisi mitään pitänyt tuoda!" Tänä vuonna ihme sitä ei kuulutkaan. No ei kai, kun tuli näin hieno lahja: 

Mini otti pieniä taiteellisia vapauksia ja roiski muutaman pisaran maalia muuallekin tyynyliinaan. Noh, onpahan itsetehdyn näköinen ;) Täytyisipä painaa itsellekin Minin käden- ja jalanjäljet jonnekin muistoksi :) 

Mini 11kk

Mini täytti kolme päivää sitten jo 11 kuukautta. Iski jo pieni haikeus, kuukauden päästä minulla ei enää ole vauvaa, nyyh. Lisäksi ajattelin imetyksen lopettaa vuoden iässä, haikeaa sekin. Olen niin tyytyväinen, että olen imettänyt näinkin pitkään. Ensimmäiset 4 kuukautta imetyksen kanssa oli melko vaikeaa, aina tarvitsi olla rintakumi käytössä tai rinta meni heti rikki. Sitten Mini kasvoi ja se alkoikin sujua helpommin. Nykyään se on niin helppoa ja vaivatonta (ja ilmaista), että jipii. Toki korviketta saa toisinaan kun ollaan liikkeellä tms. :) Mutta joo, tämä postaushan ei ollut imetyksestä.. Jotenkin sitä vaan jää lörpöttelemään kaikkea :D

Tosimies käyttää vaaleanpunaista :D

Kävimme avoneuvolassa mittauksissa, mutta enpähän tietenkään juuri nyt löydä neuvolakorttia. Painoa oli kuitenkin vihdoinkin tullut lisää muistaakseni jotain 200g jommallakummalla puolella. Pituutta ei sitten ollutkaan tullut juurikaan, taisi olla jotain 73cm nyt, pieni minimies :) Minin isähän on minua huomattavasti lyhyempi, joten en tiedä voisiko se vaikuttaa asiaan.

Mini oppi sopivasti kuukausipäivänään seisomaan ilman tukea. Tai no seisoi hän varmaan viikkoa aiemmin myös kaksi kertaa lyhyen hetken, mutta tuolloin se alkoi oikeasti sujumaan. Nyt hän onkin innoissaan seisoskelemassa ja siitä sitten jonkin ajan kuluttua horjahtaa pyllylleen. 

Tukka hyvin - kaikki hyvin ;)

Nyt on tullut se aika, kun en enää saa syödä rauhassa omaa ruokaani. Samantien alkaa hirveä kitinä ja vinkuna, "minullekin!!" Jos kitinällä ei irtoa niin seuraavaksi hän kurottelee kohti lautastani vaativan näköisenä. Olenkin ottanut tavaksi varata lautaselle jotain, mitä voin antaa hänelle :D

Muuten ei olekaan Minin kehitykseessä tapahtunut isompia muutoksia. Seuraavan kerran kuukausikuulumiset onkin Minin ollessa vuoden! Apuaaa. Tarvitseekin alkaa suunnitella Minin pirskeitä. Tai lähinnä haalimaan jo pikkuhiljaa tarvikkeita, niin ei tunnu kerralla niin pahalle :) 

Tassuttelua

Rasti seinään - meillä on ilmeisesti vihdoinkin yöt vaihtuneet edes hieman paremmiksi! Sain lopultakin tarpeekseni siitä, että istuin Minin huoneessa enemmän yön aikana kuin omassa sängyssäni. Päätin aloittaa vihdoin ja viimein oikeasti tassuttelu-unikoulun. Ilmeisesti Minikin oli valmis nukahtamaan itsekseen, sillä heti ensimmäisenä iltana nukahti kahdessa(!!) minuutissa itsekseen. Olin varautunut useamman tunnin kestävään operaatioon, joten meni hieman paremmin kuin kuvittelin. Heti ajattelinkin, että kiva jos tämä olisi ollut näin helppoa jo aiemmin.. Tosin vahvasti epäilen, että paria viikkoa aiemmin tämä ei olisi sujunut.

Siitä lähtien Mini on nukahtanut iltaisin itsekseen nopeasti. Huutaa pari minuuttia ja nukahtaa. Yöllä herää pääsääntöisesti kerran, jolloin käyn hetken silittämässä ja taas nukahtaa itsekseen. Aamuyöllä olenkin sitten ottanut viereen ja siinä poika on taas päässyt pitkän kaavan tissittelyn makuun.. Tämä onkin seuraava operaatio, pitää Mini sängyssä koko yö.

Ruokailutkin meillä on alkanut sujumaan huomattavasti paremmin. Aamuisin Mini syö puuroa n. 1-5-2dl ja sen kanssa hieman sosetta ja/tai marjoja. Lounaalla ja päivällisellä menee n. iso purkki sosetta, joskus innostuu jopa syömään hieman hedelmäsosetta päälle. Iltapalana taas sama määrä kuin aamulla. Joka ruoalla lisäksi vaihteleva määrä sormiruokaa, milloin mitäkin :) Tissikin kelpaa paremmin myös päivisin. Riittää, kun kysyn että "otatko maitoa" niin toinen aloittaa helpottuneen naurun :D

Kaiken kaikkiaan meillä menee siis melko mukavasti. Itsekin aloitin viime viikolla projektin kohti parempia elämäntapoja. Tavoitteena olisi saada ainakin 20 kiloa pois, että työtä kyllä riittää. Vielä kun saisi jatkossakin sen motivaation pysymään.. :)

Palaillaan piakkoin 11kk kuulumisten parissa. Kääk! Ensi kuussa vauvani täyttää jo vuoden, nyyh..

Ensimmäinen syntymäpäivälahja

Mini sai jo ensimmäisen syntymäpäivälahjansa hieman etuajassa kummitädiltään :) Ihana kummitäti oli ostanut Brion taaperokärryn ja se onkin ollut heti suosittu. Ensin sen kanssa vaan seisottiin, seuraavana päivänä otettiin muutama askel ja nyt mennään jo muutaman metrin pituista matkaa. Hieman horjuen ja etukenossa, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Itse en vielä yhtään tiedä mitähän pienelle ostaisi. Se nyt riippuu myös siitä, että löytyykö töitä vai ei. Jos ei löydy niin luultavasti ostan lahjapaperia :D Tällä viikolla pitäisi selvitä sen työpaikan kohtalo, missä kävin haastattelussa. En tosin ole aivan varma, että ilmoitetaanko sieltä jokatapauksessa vai ei. Hirveästi en liputa sen suhteen, sillä työhaastattelu ei ollut sellainen mihin olen tottunut. Kysymyksiä ei kysytty juuri ollenkaan ja koko haastattelu oli alle vartissa ohi. Ainoat kysymykset oli "kerro itsestäsi" ja "millainen edellinen työpaikkasi oli". Jooh.. :D

Pariin paikkaan pitäisi myös soitella, mutta ne hoidan vasta kun tiedän tuon kohtalon. En jotenkaan tykkää hakea moneen paikkaan ja sit mahdollisesti joutua perumaan jotain. Tai no yhteen paikkaan olen jo monta viikkoa sitten laittanut s-postia, mutta eipä ole vastattu, huoh. 

Mutta sitten takaisin Miniin. Meillä on kovana yrityksenä käydä unikoulua, jotta päästään yösyömisistä, mutta jotenkin aina lepsun lopulta jossain vaiheessa yötä. Kolme yötä sitten lepsuin heti alkuyöstä, toissayönä kolmen aikaan ja viime yönä joskus viiden aikaan. Kahtena viime yönä en antanut maitoa samantien vaan otin viereen nukkumaan. Voi sitä kiukun määrää, kun ei saanutkaan tissiä suuhun siinä. Mini heittelehti ympäri sänkyä ja huusi valehtelematta varmaan tunnin. Pieni uni välissä ja taas tissiä vailla kovan huudon kera. Sitten jo annoinkin sitä, että sain jatkaa unia itsekin. Tarvitsisin jonkun oman vahdin tänne, joka pitää huolen että en lipsu. Tässä asiassa kun olen niin aidan matalimmasta kohdasta menijä. Olisi vaan molemmille helpompaa lopettaa yösyötöt yms. nyt ja mahdollisesti saada pidempää pätkää unta kuin sitten kun olen jo töissä. Voin olla hieman väsynyt työntekijä, jos Mini herättää pitkin yötä. 

Tänä yönä koitan olla lipsumatta. Toivottavasti.

Porkkanakakku

Leipomisvimma iski vaihteeksi ja oli pakko tehdä porkkanakakkua. Siitä tulikin varsin hyvää, joten ajattelin jakaa reseptin tännekin. Tässä se siis tulisi:

4 kananmunaa

3dl sokeria

300g porkkanoita raasteena

1dl flora culinessea

4dl vehnäjauhoja

1tl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

2tl kaardemummaa

-Vatkaa sokerista ja munista kuohkea vaahto

-Lisää vaahtoon margariini ja porkkanaraaste

-Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muiden sekaan

-Levitä pellille, paista 200 asteisessa uunissa n. 15min

Kuorrute:

2prk maustamatonta tuorejuustoa

2-2,5dl tomusokeria

1 limetin mehu

2tl vaniljasokeria

1-2tl flora culinessea

-Sekoita ainekset sähkövatkaimella tasaiseksi, levitä jäähtyneen pohjan päälle

-Koristeeksi hasselpähkinärouhetta :)

Mini 10kk

Pieni vauvani on tänään jo 10kk. Taas voin kirota ajan kulumista, se menee aivan liian nopeasti! (Tässä välissä muuten pieni juttu. En ole ikinä blogissa maininnut vissiin, mutta Mini on vaan blogissa käytettävä kutsumanimi, oikea nimi jääköön täältä pois. Tuli vaan mieleen, kun huomasin että Mini nimisiä ihmisiäkin löytyy :D) Kävimme sopivasti eilen ystäväni kanssa kuvaamassa Miniä, joten ne kuvat menevät myös 10kk kuvista hyvin :)

Kävimme tällä viikolla Minin kanssa neuvolassa "10kk neuvolassa" punnituksissa. Tuoreet mitat(suluissa 8kk mitat):

Paino: 9340g(9345g)
Pituus: 72,7cm(71,5cm)
Py: 46,5cm(45,7cm)

Paino jumittaa siis edelleen paikallaan :/ 6kk neuvolan jälkeen Minille on tullut painoa 135g, eli ei siis juuri ollenkaan. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan ollut vieläkään kovin huolissaan, Mini on juuri ollut flunssassa(tai siis on vieläkin hieman) yms. Jatkamme ruokailuja 4x päivässä, sillä Mini syö parhaiten niin että on hieman pidemmän ruokailuvälit. Jos Mini syö hyvin niin käymme neuvolassa vuoden iässä seuraavan kerran, mutta luulen että käymme avoneuvolassa ensi kuussa tarkistamassa painon. Syöminen kun tuntuu olevan niin vaihtelevaa ja haluan tehdä hieman ruokapäiväkirjaa ja pyytää katsomaan että missä mättää. Mini ei vaan koskaan tunnu nälkäiselle edes, mikä on hieman kummallista minusta (koska itsellä aina nälkä :D ).

Mini on nyt jonkinaikaa nukkunut vieressäni, siirtyi siihen sairastuessaan flunssaan. Paljon helpompi syöttää yöllä siinä kuin nousta jatkuvasti ylös sängystä ja mennä makuuhuoneeseen. Nyt kuitenkin tarvitsisi taas kohta alkaa siirtymään omaan sänkyyn, että tämä ei jää tavaksi. Oma nukkumasento kun ei ole parhaimmasta päästä Minin nukkuessa vieressä(en uskalla kääntyä unissani juurikaan).

En tiedä kuvittelenko, vai osaako Mini "hyräillä". Laulan paljon hänelle ihhahhaata ja nyt muutamana päivänä olenkin kuullut moneen kertaan Minin hymisevän jotakin äh-äh-hää tyyppistä ihhahhaan rytmissä. Tänään jouduin muutenkin pohtimaan, että kuvittelinko vai ymmärtääkö Mini jo enemmänkin. Hän oli aamulla lähdössä vaeltelemaan sängyssä kun sanoin että "tule tänne kainaloon". Mini kääntyi ympäri, tuli luokseni ja kävi kainaloon pötköttämään. Eipä ole yleensä kyllä tehnyt u-käännöstä kun on menossa tutkimaan paikkoja!

Mini osaa jo kävellä jonkinverran tukea vasten. Kävelee mm. sohvaa tai tv-tasoa pitkin. Tykkää myös kaataa lelulaatikkonsa ja sen kanssa on ottanut pari askelta. Pitäisikin ostaa pojalle taaperokärry, jos vaikka lähtisi sen kanssa kävelemään enemmänkin.

Muuten ei olekaan uusia juttuja tullut kuvioihin. Paitsi ai niin, Mini on muutaman kerran nukahtanut päiväunille niin, että olen ollut olohuoneessa ja sieltä käsin laulanut Sinistä unta tarvittaessa. Ei siis vaatinut minua huoneeseensa, jee!

Syysflunssan kourissa

Tämä viikko on mennyt Minin kanssa syysflunssaa sairastaessa. Ensin tuli kipeäksi Mini. Raukalla oli kuumetta 3 päivän ajan, nyt onneksi jo paranemaan päin. Nenä hänellä on kuitenkin vielä ihan tukossa ja täynnä räkää. Mukavaa yrittää puhdistaa sitä nenäfriidalla ja suihkuttaa Physiomer Baby Mist suihketta(suosittelen!), kun toinen huutaa ihan kuin tapettaisiin. Pakko sitä on kuitenkin välillä tehdä, kun muuten Mini ei saa hengitettyä ollenkaan nenän kautta. Välillä tuleekin mieleen, että kauanko menee ennen kuin joku naapuri tekee ls-ilmoituksen tulkitessaan huutoa väärin. No "onneksi" naapurini eivät taida olla kovinkaan muiden voinnista kiinnostuneita kun itsekin pitävät kamalaa meteliä yötä myöten.

Tosiaan, kun Mini alkoi voimaan paremmin niin tietysti tauti siirtyi minuun. Onneksi olen päässyt melko helpolla. Nenäliinoja kuluu varmaan sata per päivä ja kurkku on kipeä + ääni käheä, mutta muuten vointini on suht hyvä. Toivottavasti pysyykin hyvänä sillä..

Minulla on työhaastattelu tiistaina! Sain tänään kutsun haastatteluun ja työpaikka sijaitsisi lähellä kotiamme, mikä olisi aivan mahtavaa. Tietysti sitten pitäisi vielä toivoa, että Mini pääsee läheiseen vuoropäiväkotiin tai joudun kuljettamaan ensin Minin kaupunkiin vuoropäivähoitoon ja sitten palaamaan takaisin lähelle töihin bussilla.. blääh! :D Tämä työpaikka on siis se mihin mainitsinkin laittaneeni hakemuksen aiemmin blogissa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon, sillä työpaikkailmoitus umpeutui jo viime perjantaina eikä sieltä kuulunut mitään aiemmin. Nyt vain sitten peukut ylös, että saisin sen työn! :) Lähtisi muutama stressinaihe samantien pois harteilta.

Sammakkopipo

Olen kova saamaan innostuksia muiden tekemisistä. Tämä koskee mm. ruokaa, riittää että joku mainitsee tietyn ruoan ja saan siitä "pakkomielteen". Etsin reseptejä ja kuolaan ruokakuvien perään. Pian onkin pakko tehdä sitä itse. Yksi päivä joulukuisten ryhmäämme lisättiin kuva itsetehdystä hiiripiposta, ihana! Samantien iski himo virkkaamiseen (mainittakoon jo nyt, että en sitä harrasta ja olen siinä surkea). Kotona ei tietenkään ollut kuin vihreää ja valkoista lankaa. Selvä sammakko siis. Tein pipon hiiripipon ohjeen mukaan, tosin hieman muokaten. Muokkaukset lähinnä siksi, että en ymmärrä virallisia ohjeita :D

Tuollaisen räpellyksen sain aikaiseksi. Korvaläpistä tuli aivan liian isot ja silmät on erikohdissa. Lisäksi se alkoi lerpattamaan hieman, joten tein pienen nyörityksen jolla sen saa kireämmäksi. Huomaa, että ensikertalainen kyseessä, mutta ihan symppis tuo on.. :D Kerran jouduin purkamaan melkein valmiin pipon, kun huomasin sen olevan sopiva minun päähäni. Loppuun vielä kuva mallin päässä:

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?

Mini 9kk

Mini on jo 9kk ja 2viikkoa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi alkaa kirjoittelemaan tämän hetkisistä taidoista ja kuulumisista. Haluan kuitenkin kirjoittaa kuukausikuulumisista, sillä voin sitten kätevästi itsekin niitä luntata vauvakirjaa varten.

Mini oppi tosiaan elokuussa nousemaan tukea vasten. Nyt sitä vasten noustaankin tuosta vaan ja laskeudutaan yhtä näppärästi. Hän osaa mennä itse myös istumaan ja pois siitä. Hänellä on koko ajan asiaa ja "jutteleekin" usein. Tavuttelu on jäänyt vähemmälle ja nyt hän höpöttää jotain omaa kieltänsä. Tykkää hokea "tikitii", jonka nappasi minulta.  Muutamaa sanaa apinoi, mutta en usko että vielä ymmärtää mitä ne merkitsee. "Auto" "vauva" ja "äiti" kuuluu pikkumiehen suusta. Lisäksi kun esim. tiputtaa jotain lattialle niin laittaa suun ympyräksi ja sanoo "oh(o)" :D 

Mini osaa kontata, mutta tätä taitoaan ei kyllä liiemmin näytä. Ryömimällä kun pääsee niin paljon nopeampaa. Hän on myös oppinut, että voi yrittää ryömiä äitiä pakoon. Jos käteen sattuu löytymään jotain erittäin mielenkiintoista ja yhtäkkiä kuuluu kuinka äiti lähestyy, niin minimies lähtee kamalaa kyytiä ryömimään pakoon :D Mini osaa heiluttaa käsillään ja taputtaa niillä myös innoissaan. Heiluttaminen on tosin hieman jäänyt vähemmälle, mitä sitä suotta ihmisiä heippaamaan.

Ruokailujen suhteen hieman takkuaa, poika ei millään malttaisi olla paikallaan ja syödä. Tällä hetkellä
viihdykkeinä toimiikin milloin mikäkin muovikippo, lompakko tms. Ruoka maistuisi parhaiten lautasen reunalta "juoden" tai sitten niin, että samalla käsillä läträä ruoan kanssa. Ei siis ainakaan kovin siisti syömäri tämä poika. Kun on saanut tarpeeksi ruokailusta alkaa leikkiä tukehtuvaa/muuten vaan yskimään.

Öisin heräilee edelleen useaan kertaan. Illalla nukahtaa itsekseen, jos minä olen huoneessa joko sängyn vieressä seisten tai sitten huoneen toisella puolella nojatuolissa. Oven vieressä seisominen on ehdoton no-no ja saa aikaan samantien hirveän huudon. Unikoulua pitäisi aloitella, mutta en ole vielä jaksanut. Nyt on hampaitakin ilmeisesti tulossa lisää mikä vaikuttaa öihin negatiivisesti.

Päivärytmi meillä vaihtelee jonkinverran ja mennään aika pitkälle Minin mukaan. En ole siis kello kädessä kulkeva äiti, joka noudattaa samaa rytmiä joka päivä. Tietenkin samat jutut toistuu joka päivä, mutta kello saattaa vaihdella tunnilla tai kahdella molempiin suuntiin. Päiväunia on yhdet tai kahdet.

Siinä olisi nyt suurimmat asiat, mitkä tulevat mieleen kun ajattelen 9kk ikäistä Miniä :) Kuvituksena toimii satunnaisia otoksia syyskuulta.

Syksyn suunnitelmat uusiksi

Ajattelin soitella verotoimistoon ja pyytää uutta veroprosenttia kotihoidontukea varten. Sain uuden prosentin, kymmenen yksikköä enemmän kuin edellinen. Iski pienen pieni ahdistus päälle, varsinkin kun olin lukenut aiemmin aamulla, että Tampere-tuki lakkautetaan ensi vuonna. 

Tuosta nousseesta prosentistani saan kiittää palkanlaskijaa, joka maksoi palkkaa normaalilla veroprosentilla vaikka olisi pitänyt olla jo lisäprosentilla. Samasta syystä saan kiittää häntä myös reilun 400€:n mätkyistä. En itse tajunnut puuttua asiaa, sillä luulin palkanlaskijan tietävän mitä tekee.. Joopa joo.

Nämä kaikki aiheuttivat sellaisen ahdistuksen, että pistin samantien tuulemaan. Ensin ahdistuspuhelu isosiskolle, sen jälkeen hieman facebookissa avautumista. Sitten työvoimatoimiston sivuille, löysin jopa kivan kuuloisen työpaikan. Tappelua päiväkotihakemuksen kanssa, hieman soittoa auttavaan puhelimeen. Työhakemus, voi huhhuh. No tuli siitäkin jonkinmoinen. Nyt olisi sitten edessä odottelua, mahdollisesti lisää hakemusten täyttämistä ja paluu työelämään. 

Kamalaa ajatella edes, että Mini menee päiväkotiin ollessaan alle vuoden vanha, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Inhoan taloushuolia ja inhoan sitä, että joutuu laskemaan asiat sentilleen. Toisaalta myös kiva päästä takaisin töihin ja vähän muuallekin näiden seinien sisältä.

Nyt vaan sitten odotellaan, että tärppääkö työpaikka. Kääk. Onko Ministä tullut tosiaan jo niin isopoika, että päiväkoti kutsuu? :(

Elossa ollaan

Taas on ollut hiljaista blogin puolella, hups. Mutta hiljaista on kyllä ollut tämä meidän elämämmekin, joten ei ole ollut aiheita kirjoitella :) Koitan silti ryhdistäytyä.

Mini on löytänyt kaksi uutta herkkua. kiivi ja puolukka. Taitaa poika tykätä vahvoista mauista. Itsehän irvistelen vieressä, kun Mini vetelee puolukoita sellaisenaan.

Kävinpä muuten viime kuussa elämäni ensimmäisillä Me&I kutsuilla ja tietenkin sorruin. Tähän asti taloudessamme ei ole siis ollut ainuttakaan meandia, mutta nyt oli pakko ostaa oranssit karavaanari-housut, ihanat! Olisin myös halunnut bodyn(ja ja ja..), mutta päätin olla säästeliäs kerrankin.

Tänään olemme koko päivän huhkineet siskoni kanssa ja laittaneet tätä asuntoa kuntoon. Siirsimme minun sänkyni vihdoinkin olohuoneeseen ja nyt Minillä onkin ihan ikioma huone. Ensi yötä jännittäessä, voi olla oma uni vähissä, kun kuuntelen kuuluuko makuuhuoneesta mitään. Ajattelin laittaa varmuudeksi itkuhälyttimen, vaikka luultavasti heräisin kyllä pojan huutoon muutenkin. Toivon, että tämä huoneen vaihdos toisi meille vihdoinkin pysyvästi kokonaiset yöunet. Mini on nykyään taas alkanut heräilemään ensimmäisen kerran jo kymmenen jälkeen ja sitten siitä n. 2h välein, huokaus. Päivät olen siis ollut ihan puolikuollut, kun ei oikein enää edes hormonit helpota. En tajua miten minun pitäisi pystyä tässä kuussa palata töihin ellen jäisi kotihoidontuelle. No, onneksi en ole vielä palaamassa.

Tässä nyt pikakuulumisia täältä, ensi kerralla toivottavasti enemmän :)

Pulled pork

Saan aina välillä kamalia mielitekoja, jotka eivät lähde pois ennen kuin olen syönyt sitä. Tämä mieliteko on kypsynyt jo hieman kauemmin, mutta viikonloppuna se tuli siihen vaiheeseen, että nyt on saatava tätä. Jaa mitä? No pulled porkia, nami! Kamalan googlettelun ja reseptien etsimisen jälkeen päädyin tekemään ylikypsää possua tämän reseptin mukaan, suolaa ja hunajaa blogista. Itse käytin luullista lapaa, tulee kuulemma hieman extramakua.

Noudatin reseptiä muuten tunnollisesti, mutta koska rakastan Lidlin kuivamarinadeja niin lisäsin mausteseokseen vielä pussillisen smoky bbq:ta. En katunut. Lisäksi barbaque-kastikkeen punaviinietikan korvasin omenaviinietikalla, koska olin kaupasta unohtanut edellä mainittua ostaa. Kelpasi sekin vallan mainiosti. Kolmas ja viimeinen muutos oli se, että heitin possujen sekaan kaiken bbq-kastikkeen ja lisäsin vielä hampurilaisen väliin Lidlin bbq(ginger&sesame) kastiketta, mikä on kanssa yksi ehdottomista suosikeistani.

Hampurilaisen kanssa tarjosin lisäksi coleslowta: kaalia ja porkkanaa raasteena, maun mukaan majoneesia ja ranskankermaa, mausteina suolaa ja pippuria. Helppoa ja hyvää.

Pulled porkin teko kestää kauan, mutta on sen arvoista. En voi kuin suositella! 

8kk neuvola ja hieman kuulumisia

Kävimme tänään Minin kanssa 8kk neuvolassa, meillä kun nämä neuvolakäynnit hieman laahaa perästä. Minin strategiset mitat olivat(suluissa 6kk neuvola):  9345g(9205g), 71,5cm(71cm), py 45,7cm(45,5cm). Mikään mitta ei siis ollut juurikaan muuttunut, lokakuun alussa käydään tarkistamassa tilannetta. Terveydenhoitaja tai lääkäri eivät kuitenkaan ollut huolissaan, terkka puhui vain jotain rauhallisemmasta vaiheesta. Tämä äiti tietysti stressaa heti ja murehtii Minin ruokamääriä. Mini välillä syö erittäin hyvin, mutta sitten toisinaan ei maistuisi ruoka ollenkaan vaan hieroo vaan käsillään naamaa ja kieltäytyy ruoasta.

"Huomenta! Joko pääsee pois?"

Isot pojat istuu ostoskärryjen istuimessa

Muuten mitään erikoista ei pompannut esiin neuvolassa, en oikein tykkää näistä lääkärineuvoloista. Lääkäri vain tutkii Minin, ei oikeastaan sano mitään ja sitten heihei. Ja luonnollisesti ei myöskään ennen lääkäriä ehdi erikoisemmin terkan kanssa puhumaan.

Muutenkin elämä rullaa rauhakseen eteenpäin. Meillä oli viime viikolla ensimmäinen kokonaan nukuttu yö. Ihmeiden aika ei ole siis ohi! Sen jälkeen tosin Mini palautti minut maanpinnalle ja heräsi muutamana yönä sen jälkeen taas 1-2h välein.. zzz... En tajua miten sitä Minin ollessa pieni jaksoikin ties kuinka pienillä yöunilla. Nyt kun katson esim. helmikuussa otettuja kuvia, niin silmät paljastavat kuinka väsynyt sitä on ollutkaan. Ne hormonit ilmeisesti ovat pitäneet kuitenkin hyvin kasassa. Nyt kun jos joudun heräämään kahden tunnin välein, niin olen aivan kuoleman väsynyt.

Innostuin ostamaan Minille facebookin kirpputorilta toppahaalarin talveksi. Tai siis Minillähän on jo yksi, mutta se taitaa olla vielä alkutalvesta iso. Tämän ainakin pitäisi olla pienempi, toivottavasti se menisi sitten :) Tarvitsisikin tehdä postausta Minin vaatteista syksyn ja talven varalle, niitä kun on tullut tässä lähiaikoina haalittua.

Terveiset Miniltä kaikille! :)

ps. Jos joku haluaisi vastata, niin onko nämä nykyiset isommat kuvat kivempia kuin ne mitä ennen oli? :)

Uusi taito hallussa

Mini oppi uuden taidon toissapäivänä. Yhtäkkiä nousi sohvaa vasten seisomaan, voi apua. Hetken päästä siitä kaatuikin sitten jo, mutta ehdin ottamaan koppia ennen maahan osumista. Sopivasti oltiin samana päivänä laskettu pinnasänkyä alemmas isäni kanssa. 

Taustalla näkyy kivasti kasa kirppistavaroita, jotka on suojattu viltillä Miniltä. Riiviö kun on kaiken kimpussa :D

Heipparallaa

Ajattelinpa kirjoitella yleisiä kuulumisia taas pitkästä aikaa.

Toissapäivänä Mini oppi nousemaan karhukävelyasentoon. Kauaa ei vielä siinä viihdy vaan nopeasti palaa takaisin kontalleen/mahalleen. Konttaamaan ei ole vielä lähtenyt, mutta hieman jo siirtelee jalkojaan siihen malliin, että ei välttämättä kovin pitkään mene.

Kuten kuvasta näkee, Mini rakastaa keinua :D

Hampaitakin on jo yhteensä kahdeksan, jokohan se tahti nyt viimeinkin hiljentyisi! Aina uusien hampaiden puhkeamisen jälkeen imetys on aivan kamalaa, mutta onneksi se nyt taas on helpottanut. En tiedä onko ne pienet hampaanalut sitten niin terävät, vai mistä tuo kipu silloin johtuu. Hetken taas jo harkitsin lopettavani imetyksen sen takia, mutta saa nyt nähdä.. Se on niin helppoa ja halpaa :D

Mini nukkuu 1-2 päiväunet, riippuen vähän miten yö on mennyt ja monelta on noussut. Jos menee ensimmäisille päiväunille ennen lounasta niin nukkuu yleensä pienet unet vielä iltapäivällä. Monena päivänä Mini kuitenkin venyttää päiväuniaan vasta lounaan jälkeen, jolloin on nukkunut vain yhdet unet koko päivänä. Kamalan paljon energiaa tuollaisessa pienessä paketissa onkin.

Syksynkin kuviot on selvillä sen verran, että kotihoidontuki on haettu ja päätöskin on tullut. Stressaan syksyä ja meidän rahallista tilannettamme ihan älyttömästi, mutta en raaskisi laittaa Miniä näin pienenä päiväkotiin saati sitten vuorohoitoon. Taidan mieluummin vaikka syödä kynsiäni. Mol:in sivuja tulee kuitenkin selailtua, mutta fakta on se, että tässä ammatissa ei oikein päivätyötä löydy. Nyt olisi yksi paikka yksityiselle lääkäriasemalle vastaanottoon auki, mutta vaatimuksena hyvä englanti. Osaan kyllä sitä, mutta en tiedä osaanko tarpeeksi hyvin vai menisinkö ihan jäähän mikäli sitä pitäisi puhua.

Täytyy laskeskella, että kannattaako minun tehdä syksyllä hieman keikkaa, vai kuinka helposti se vaikuttaa Kelan tukiin. Vihaan tälläistä epäselvyyttä.

Taloudellista tilannettani tulevaisuudessa ajatellen olen kuitenkin edes hieman varautunut etukäteen. Minillä on jo haalari odottamassa talven kelejä ja ensi kevääksi/toivottavasti myös syksyksi ostin myös jo haalarin kokoa 86. Tänä syksynä menee vielä keväällä Minin tädiltä(isän puoli) saatu muumihaalari. Tarvitsisi kuitenkin vielä kengät ostaa talveksi ja pipoja yms. Kengiksi olen ajatellut hankkia Stonzit, vaikuttavat ainakin käteviltä. Mini kuitenkin varmaan pääasiassa matkustaa vaunuissa vielä ensi talven.

Tänään onkin ohjelmassa kirpputorien kiertelyä, jos vaikka löytäisi Minille hieman vaatteita varastoon jo valmiiksi :)