Mitä meille kuuluu

Edellisestä postauksesta on taas ikuisuus.

Tässä välissä on tapahtunut seuraavaa:

• Muutimme Onnin kanssa pienempään, mutta saunalliseen(!) asuntoon. Elämäni ensimmäistä kertaa olin jopa oikeasti pakannut kaiken kun muutto alkoi.
• Onnista paljastuikin saunamestari. Huutaa innoissaan "isää"(lisää) kun heitän vettä kiukaalle.
• Päätin alkaa käyttää pojan oikeaa nimeä blogissa. Meinaan koko ajan kirjoittaa nimellä ja etunimi nyt on muutenkin niin yleinen, että tuskin vaikuttaa mitenkään :D
• On leivottu kakkuja. Miehelle leivoin syntymäpäivän kunniaksi mansikkakakun ja siskontytön syntymäpäiville tein 2 kakkua.
• Onni oppii lähes joka päivä uusia sanoja. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluvat äiti, Onni, tissi(issi), kissa(issa), bussi, hissi, kato!, kirja(kiija), harja(aaja), ruokaa(kaakaa), maito(aito), heihei, moi, nukkuun(ukkuu), kukkuu, poppa, kukka, pastilli(pasti), napa(papa), pippeli(pippi), jalkaan(kakaan), pöö, jee yms. Suurinosa sanoista siis hieman muokkaantuneita taaperon suuhun, mutta eikös se ole pääasia että äiti ymmärtää? Heh :)
• Kävimme Jyväskylässä tervehtimässä isotätiäni. Pieni yksiö täynnä arvokkaita tavaroita ja pitsiliinoja, ei ole kovin kiva innokkaan taaperon kanssa. Sanonpa vaan.
• Kuun vaihteessa olimme porukalla pikkusiskoni kevätjuhlassa. Käsittämätöntä, että sisarussarjan pieninkin pääsi jo yläasteelta. Onni tosin juoksenteli enemmän koulun käytävillä vaihdellen minun ja mummunsa kanssa.
• Onni kävi 1,5v neuvolassa. Tästä kirjoitan erikseen postauksen kun käymme kontrollissa keskiviikkona.
• Onni pääsi ensimmäistä kertaa kahlaamaan järveen ja olikin tästä heti innoissaan. Halusi väkisin niin syvälle, että kasteli shortsinsakin. Pitäisikin siis mennä ostamaan uimapuku.

Tau Nalle koristamassa siskontytön kakkua. Välissä kinuskikissan mansikkatäyte, nam!

Pääasiassa aika on mennyt siis ihan normaalissa arjessa, mutta jotenkaan sitä ei ole vaan saanut itseään istahtamaan blogin ääreen. Uusi asunto on ihana. Uudempi, siistimpi ja kodikkaampi. Hississä ei haise vanha viina. Niin ja vielä kerran, meillä on sauna! Aiemmassa asunnossa oli vain yleinen sauna ja siellä peruinkin saunavuoroni Onnin syntymän jälkeen. Tuntui liian hankalalle mennä alas asti saunomaan ja saunavuorokin oli vasta yhdeksältä.

Tässä välissä olen käynyt myös lastenvalvojalla myös itse allekirjoittamassa tunnustuksen. Minin isä ei edelleenkään suostunut allekirjoittamaan elatussopimusta, vaikka yritin viesteillä saada suostumaan. Ei vaikka on kuulemma työtön, eli saisi hyvinkin pienen sopimuksen. Asia on siis hoidettu eteenpäin oikeusaputoimiston kautta, nähtäväksi jää tuleeko "isä" vieläkään järkiinsää, vai meneekö asia oikeasti oikeuteen.

Innokas saunoja :)

 Eipä taas tällä kertaa tämän kummempia, kunhan ajattelin hieman päivitellä kuulumisiamme :)

Concertan aloitus, imetyksen lopetus

Haikeaa, imetin Miniä eilen viimeisen kerran. Sainkin nopeasti ajan psykiatrille ja sieltä reseptin Concertaan, jonka aikana ei saa siis imettää. Tänään nappasin ensimmäisen lääkkeen ja siten sanoin hyvästit imetykselle. Saa nähdä mitä Mini tuumaa tästä tänä iltana.

En nyt tarkalleen tiedä, kuinka suuria muutoksia tuon lääkkeen pitäisi tehdä tai kuinka selkeästi sen aloituksen huomaa. Oma oloni on kuitenkin ollut tänään selkeämpi, olen saanut keittiön ja olohuoneen siistittyä ilman sen kummemmin asiaa miettimättä. En ole kertaakaan hermostunut vielä Minille (jee!) ja muutenkin oma olo tuntuu tasaisemmalle. Huomasin myös, että en ole koko ajan mussuttamassa jotain ja kun söin sipsejä (...) niin söin niitä yhden kerrallaan enkä tunkenut niitä suuhun kuin viimeistä päivää. Hurraa, tämä siis ehkä helpottaa yritystäni elää terveellisempää elämääkin! Tällä hetkellä kun motivaatio on ollut senkin suhteen jossain pohjamudissa.

Ensi viikon perjantaina onkin taas tapaaminen psykiatrin kanssa, katsotaan kuinka lääkitys sopii ja suunnitellaan annostuksen nosto.

Lauantaina tuleekin heti lääkkeetön päivä, kun pääsen pitkästä aikaa viihteelle ystäväni kanssa. Kysyin puolitosissani äitiä vahtimaan Miniä, ja yllätyksekseni hän suostuikin heti. Täytyihän se tilaisuus siis käyttää, tulee kyllä vapaailta täysin tarpeeseen. Seuraavan viikon perjantaina on myös tiedossa lapsivapaata Backstreet Boysien keikan muodossa. Olemme siskoni kanssa jo kaksi kertaa ollut bäkkäreiden keikalla, joten täytyyhän myös kolmas kerta kokea. Omituista päästä kahtena viikonloppuna pois kotoa. Mutta sitten tuleekin taas pitkä tauko :)

Tässä oli nyt vaan omia kuulumisia, mutta eipä ole oikein muuta kerrottavaakaan :)

Sekalaista

Hups. Tammikuu onkin ollut erittäin hiljaista blogin puolella. Tosin eipä minun ja Minin elämässäkään ole suuria tapahtunut. Jospa kirjoittelisinkin nyt ihan yleisiä kuulumisia.

Kävimme Minin kanssa ensimmäisessä hammastarkastuksessa, tai siis Minihän siellä asiakkaana oli. 13 hammasta on nyt suussa ja kaikki loput(paitsi viimeiset poskihampaat, jotka puhkeaa 2-3 -vuotiaana) ovat tulossa. Tämä selittänee meidän ratkiriemukkaat yöt. Toivottavasti nuo loputkin hampaat nyt puhkeaisi sitten pian niin ehkä yöt tästä hieman rauhottuisi :)

Lääkärissäkin kävimme vaihteeksi, tosin tällä kertaa vain korvien jälkitarkastuksessa. Ei ollut enää mitään ja täytyy toivoa, että ei uusia tulehduksia tulekaan. Yhdessä oli jo aivan riittämiin :/ Itsekin sain samalla hoidettua asioitani ja pyydettyä lääkäriä ottamaan yhteyttä psyk. polille, jotta saisin adhd-lääkityksen kuntoon.

Tärkein kuuluminen lienee se, että Mini otti toissapäivänä ensimmäiset askeleet <3 Nyt hän ottaa muutamia haperoivia askeleita kunnes aina pyllähtää. Niin suloista! Mini on tietenkin ihan innoissaan uudesta taidostaan, tai lähinnä siitä huomiosta mitä hän saa sen myötä. Muutenkin saa koko ajan olla taputtamassa hänelle, jollen aloita itse heti niin Mini jo itse alkaa taputtamaan itselleen :D

Muutenkin Mini on aivan huippu tyyppi. Lempileikkeihin kuuluu tällä hetkellä mm. piiloon meneminen. Tämä tarkoittaa meillä sitä, että Mini menee olohuoneen ovelle, pitää karmista kiinni ja tunkee itsensä pieneen syvennykseen eteisen puolella, vaatehuoneen oven luokse siis. Minun kuuluu hämmästellä tätä katoamista ja sitten poika taas ilmestyykin tyhjästä ;) Mainittakoon, että syvennys on niin pieni, että Minin pää näkyy joka tapauksessa :D Pientä pieruhuumoria myös jo hieman tavaittavissa. Minillä on tapana päästää pieruja ruokapöydässä niin, että oikein nostaa itseään samalla ja sitten perään sanoo "oh!" ja kamalan leveä hymy päälle. Äiti arvostaa..

Minulla alkoi tässä kuussa lukio ja joopa joo.. Ruotsi ei kuulu vahvuuksini ja tietenkin tässä kurssissa on hetki ruotsin 1. kurssi. Eikä rehellisesti sanottuna nyt muutenkaan oikein nappaa istua 3-4 vuotta lukiossa.. Ajattelinkin siis hakea joka tapauksessa kevään yhteishaussa ammattikorkeakouluun ja toivoa että tärppää. Vielä kun keksisi siis sen alan mihin hakisi.. Miten voikin olla niin vaikeaa keksiä mitä haluaa "isona" tehdä?

Olen jo ihan valmis kevääseen, alkaa kylmät ilmat tökkimään ihan kunnolla. Minilläkin on iho aivan älyttömän kuiva, aamuin illoin saa olla rasvaamassa. Sama oli viime talvena, niin kauan kun oli pakkasia yms. niin Minin jalat olivat kuivat, mutta kesän ajan hyvässä kunnossa. Osaan kuvitella, että ne ovat kipeätkin kun pahimmillaan iho ns. halkeilee pohkeista. Itsellänikin tuppaa tulemaan sellaista toisinaan, etenkin kämmenselkään jos kuljen pakkasella ilman lapasia.

Tähän hätään en keksi muuta kirjoiteltavaa ja aika sekalainen postaus tästä tulikin. Yritän nyt taas kerran aktivoitua tämän suhteen. Jotenkin aina kun tulee pienikin tauko niin kynnys uudelleen kirjoittamiseen kasvaa ja lopulta päädyn siihen tilanteeseen, että en edes käy koko bloggerissa kun ahdistaa ajatus niin paljon. Vaikka pidän siis blogin kirjoittamisesta ja muiden blogien lukemisesta. Hohhoijaa.. :D

Sammakkopipo

Olen kova saamaan innostuksia muiden tekemisistä. Tämä koskee mm. ruokaa, riittää että joku mainitsee tietyn ruoan ja saan siitä "pakkomielteen". Etsin reseptejä ja kuolaan ruokakuvien perään. Pian onkin pakko tehdä sitä itse. Yksi päivä joulukuisten ryhmäämme lisättiin kuva itsetehdystä hiiripiposta, ihana! Samantien iski himo virkkaamiseen (mainittakoon jo nyt, että en sitä harrasta ja olen siinä surkea). Kotona ei tietenkään ollut kuin vihreää ja valkoista lankaa. Selvä sammakko siis. Tein pipon hiiripipon ohjeen mukaan, tosin hieman muokaten. Muokkaukset lähinnä siksi, että en ymmärrä virallisia ohjeita :D

Tuollaisen räpellyksen sain aikaiseksi. Korvaläpistä tuli aivan liian isot ja silmät on erikohdissa. Lisäksi se alkoi lerpattamaan hieman, joten tein pienen nyörityksen jolla sen saa kireämmäksi. Huomaa, että ensikertalainen kyseessä, mutta ihan symppis tuo on.. :D Kerran jouduin purkamaan melkein valmiin pipon, kun huomasin sen olevan sopiva minun päähäni. Loppuun vielä kuva mallin päässä:

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?

Elossa ollaan

Taas on ollut hiljaista blogin puolella, hups. Mutta hiljaista on kyllä ollut tämä meidän elämämmekin, joten ei ole ollut aiheita kirjoitella :) Koitan silti ryhdistäytyä.

Mini on löytänyt kaksi uutta herkkua. kiivi ja puolukka. Taitaa poika tykätä vahvoista mauista. Itsehän irvistelen vieressä, kun Mini vetelee puolukoita sellaisenaan.

Kävinpä muuten viime kuussa elämäni ensimmäisillä Me&I kutsuilla ja tietenkin sorruin. Tähän asti taloudessamme ei ole siis ollut ainuttakaan meandia, mutta nyt oli pakko ostaa oranssit karavaanari-housut, ihanat! Olisin myös halunnut bodyn(ja ja ja..), mutta päätin olla säästeliäs kerrankin.

Tänään olemme koko päivän huhkineet siskoni kanssa ja laittaneet tätä asuntoa kuntoon. Siirsimme minun sänkyni vihdoinkin olohuoneeseen ja nyt Minillä onkin ihan ikioma huone. Ensi yötä jännittäessä, voi olla oma uni vähissä, kun kuuntelen kuuluuko makuuhuoneesta mitään. Ajattelin laittaa varmuudeksi itkuhälyttimen, vaikka luultavasti heräisin kyllä pojan huutoon muutenkin. Toivon, että tämä huoneen vaihdos toisi meille vihdoinkin pysyvästi kokonaiset yöunet. Mini on nykyään taas alkanut heräilemään ensimmäisen kerran jo kymmenen jälkeen ja sitten siitä n. 2h välein, huokaus. Päivät olen siis ollut ihan puolikuollut, kun ei oikein enää edes hormonit helpota. En tajua miten minun pitäisi pystyä tässä kuussa palata töihin ellen jäisi kotihoidontuelle. No, onneksi en ole vielä palaamassa.

Tässä nyt pikakuulumisia täältä, ensi kerralla toivottavasti enemmän :)

Heipparallaa

Ajattelinpa kirjoitella yleisiä kuulumisia taas pitkästä aikaa.

Toissapäivänä Mini oppi nousemaan karhukävelyasentoon. Kauaa ei vielä siinä viihdy vaan nopeasti palaa takaisin kontalleen/mahalleen. Konttaamaan ei ole vielä lähtenyt, mutta hieman jo siirtelee jalkojaan siihen malliin, että ei välttämättä kovin pitkään mene.

Kuten kuvasta näkee, Mini rakastaa keinua :D

Hampaitakin on jo yhteensä kahdeksan, jokohan se tahti nyt viimeinkin hiljentyisi! Aina uusien hampaiden puhkeamisen jälkeen imetys on aivan kamalaa, mutta onneksi se nyt taas on helpottanut. En tiedä onko ne pienet hampaanalut sitten niin terävät, vai mistä tuo kipu silloin johtuu. Hetken taas jo harkitsin lopettavani imetyksen sen takia, mutta saa nyt nähdä.. Se on niin helppoa ja halpaa :D

Mini nukkuu 1-2 päiväunet, riippuen vähän miten yö on mennyt ja monelta on noussut. Jos menee ensimmäisille päiväunille ennen lounasta niin nukkuu yleensä pienet unet vielä iltapäivällä. Monena päivänä Mini kuitenkin venyttää päiväuniaan vasta lounaan jälkeen, jolloin on nukkunut vain yhdet unet koko päivänä. Kamalan paljon energiaa tuollaisessa pienessä paketissa onkin.

Syksynkin kuviot on selvillä sen verran, että kotihoidontuki on haettu ja päätöskin on tullut. Stressaan syksyä ja meidän rahallista tilannettamme ihan älyttömästi, mutta en raaskisi laittaa Miniä näin pienenä päiväkotiin saati sitten vuorohoitoon. Taidan mieluummin vaikka syödä kynsiäni. Mol:in sivuja tulee kuitenkin selailtua, mutta fakta on se, että tässä ammatissa ei oikein päivätyötä löydy. Nyt olisi yksi paikka yksityiselle lääkäriasemalle vastaanottoon auki, mutta vaatimuksena hyvä englanti. Osaan kyllä sitä, mutta en tiedä osaanko tarpeeksi hyvin vai menisinkö ihan jäähän mikäli sitä pitäisi puhua.

Täytyy laskeskella, että kannattaako minun tehdä syksyllä hieman keikkaa, vai kuinka helposti se vaikuttaa Kelan tukiin. Vihaan tälläistä epäselvyyttä.

Taloudellista tilannettani tulevaisuudessa ajatellen olen kuitenkin edes hieman varautunut etukäteen. Minillä on jo haalari odottamassa talven kelejä ja ensi kevääksi/toivottavasti myös syksyksi ostin myös jo haalarin kokoa 86. Tänä syksynä menee vielä keväällä Minin tädiltä(isän puoli) saatu muumihaalari. Tarvitsisi kuitenkin vielä kengät ostaa talveksi ja pipoja yms. Kengiksi olen ajatellut hankkia Stonzit, vaikuttavat ainakin käteviltä. Mini kuitenkin varmaan pääasiassa matkustaa vaunuissa vielä ensi talven.

Tänään onkin ohjelmassa kirpputorien kiertelyä, jos vaikka löytäisi Minille hieman vaatteita varastoon jo valmiiksi :)

Kuulumiset kuvien muodossa

Muutama päivä on pitänyt melko kiirettä, joten en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt ei päänsäryn takia kulje ajatus, joten laittelen tekemisiämme kuvien kautta :)

Käytiin pikkusiskoni  kanssa Ikeassa ostoksilla. Mini olisi mieluummin ollut minun tarjoittimellani kuin syönyt omia eväitään. Itse söin ensimmäistä kertaa Ikean lihapullia, ihan hyviä mutta luulin paremmiksi.

Nautittiin lämmöstä hellevaatteissa. Niin ja laitoin Minin vartioimaan elämäneliksiiriäni, tuosta kun pääsisi eroon niin hyvä olisi!

Mini sai kalaa ensimmäistä kertaa. Soseessa seitiä, perunaa, porkkanaa, maissia, sipulia, valkosipulia ja tilliä. Noita muffinsivuokia lähdinkin Ikeasta ostamaan, käteviä vauvan soseiden pakastamiseen!

Ministä ehkä maailman hauskinta on näytellä kieltä milloin kenellekin. Tällä kertaa kieltä näytettiin mummin sylissä äidille.

Harjoiteltiin myös uusia tekniikoida tutin syömiseen. Menee se noinkin ilmeisesti ;)

Minäkin sain hieman omaa aikaa ja lähdin keräämään mansikoita. Saaliiksi sain melkein 5kg ja tietenkin osa tuli syötyä jo suoraan puskasta. Nam nam!

Eilen juhlimme pikkusiskoni konfirmaatiota. Missä välissä pikkusiskostani on tullut niin iso, kysympä vaan?? Lihavoileipäkakun teki Minin kummitäti/ihana ystäväni, äitini ystävä teki kalakakun ja minä mansikkakakun, mustikkapiirakan ja nakkikääröt(okei, tässä auttoi Minin kummitäti). Lihapasteijat ja tuulihatut suoraan pakastealtaasta.

Juhlien jälkeen Mini päätti tutustua mielenkiintoiseen lasioveen. Yritti pienoinen mm. syödä sitä, hölmö lapsoseni.

Meillä on myös leikitty sylivauvaa.. Tyhmä äiti ei suostu uskomaan, että Mini on jo iso poika.

Kamerallekin on muistettu poseerata..

Mini alias hylkeenpoikanen. Tämä on hänen asentonsa, kun pitää päästä nyt heti syliin. Tuota yleensä säestää vielä kunnon kitinä, että varmasti huomataan. Syliin halutessaan Mini kummasti unohtaa liikkumisen taidon, hänet täytyy hakea juuri sieltä missä sattuu olemaan! :D

Niin ja ennen kaikkea on pidetty hauskaa! Mini on kerrassaan mahtava tapaus, rakastaa hassuttelua. <3

Kuten kuvista näkyy niin aika tasaisen normaalia menoa täällä. Imetyksen lopettamista harkitsen, sillä tänäänkin nukkumaan mennessä Mini vain puri jatkuvasti. 5 terävää hammasta sattuu jo kumman paljon ja Mini vaan nauraa kun kieltää. Laitoinkin Minin siis sänkyyn ilman tissillä tainnutusta ja yllättävän nopeasti se sinne nukahti. Itselleni laitoin penkin viereen ja tassuttelin jos alkoi huutamaan. Muuten istuin vieressä(ja pelasin kännykällä :D), lopulta poika nukahtikin ihan itsekseen. Kunhan tästä ei tule sitten tapa, että joudun istumaan huoneessa kunnes poika nukahtaa.. :)