Noniin, hieman jälkikädessä neuvolakuulumisia. Täällä 1,5v neuvolaan kuuluu vain lääkärikäynti eli mittauksia ei tehdä, ellei koeta tarpeelliseksi. Onnilla oli viimeksi pituutta tullut hieman vähemmän, joten se tarkistettiin nyt. Pituutta pojalla olikin nyt 80,1cm. Painon otin kotona henkilövaa'alla ja sen lukeman mukaan olisi painoa neuvolapäivänä ollut 11,2kg. Tiedä sitten kuinka tarkka se todellisuudessa on.
Palikkatornin rakennus sujui hienosti ja muutenkin melkein kaikki oli mallillaan. Lääkäri kuuli kuitenkin etupuolelta sivuäänen, josta saimmekin ohjeen käydä neliraajapaineiden otossa ja myöhemmin tulla kuunteluttamaan uudelleen sydänäänet. Suurinosahan sivuäänistä on täysin harmittomia, häviävät itsestään yms., mutta tietenkin sitä alkaa heti stressaamaan. Varsinkin, kun Onnin isän suvulla on kuulemma sydänvikaa melko yleisesti.
Neliraajapaineiden otto oli varsin mielenkiintoinen projekti. Onni alkoi huutaa heti alkukättelyssä kun piti maata paikallaan. Tylsää! Lopulta sain rauhoitettua hänet Youtube-videolla (:D) tarpeeksi, että saatiin oikealta puolelta kädestä ja jalasta paineet otettua. Niiden tulokset riittivät, vaikkakaan eivät ihan yhtä luotettavat ole kuin jos otettaisiin molemmilta puolilta. Oikean puolen mittauksissa ei ainakaan näkynyt mitään huolestuttavaa vaan paineet olivat juuri niin kuin pitää.
Seuraavalla kerralla neuvolassa lääkäri kuuli vieläkin sivuäänen ja nyt myös takaa. Lääkäri itse ei osoittanut huolestumisen merkkejä, mutta laittoi Taysiin lähetteen kardiologian puolelle. Tämä automaattisesti siis sen takia, kun sivuäänet kuuluivat sekä edestä että takaa. Neliraajapaineiden otossa hoitajan kanssa tuli puheeksi ekg-tutkimus. Tai lähinnä siten, että hän kertoi sen kuuluvan niihin mitä tutkitaan kun löydetään sivuääni. Neuvolassa lääkäri ei ollut tätä maininnut. Tällä toisella kertaa meillä olikin eri lääkäri (joka tekee neuvolatyötä kokopäiväisesti) ja hän osasikin heti myös itse mainita sen ekg:n ja teki lähetteen sinne.
Ekg:n otto sujui onneksi paremmin kuin tuo paineiden otto. Sain pitää Onnia sylissäni puolimakuullaan, siinä hän suostui olla paikallaan. Sylissä vielä kiva soittorasia nalle, tai pupu kuten Onni sitä sanoi. Kyllähän ne läpyskät muutamaan otteeseen irtosi pienen pojan riuhtoessa, mutta pääasia että saatiin sinne pätkä sydänfilmiä. Tuloksista en tiedä vielä, ne menivät neuvolalääkärille. Oletettavasti kuulen niistä lisää kun aika Taysiin tulee, sillä tulokset toki näkyvät sähköisesti myös siellä.
Kamalaa joutua olemaan huolissaan omasta lapsesta, vaikka tiedänkin sivuäänen luultavasti olevan viaton. Onni on kuitenkin energinen tapaus, jolla ei mitään oireita ole mahdollisesta sydänviasta. Mieleeni muistui kuitenkin myöhemmin vauva-ajalta hetki kun stressasin jo etukäteen sydänvikoja ja Onnilla olikin silloin toisinaan suun ympärys valkoisempi. Ärsyttää kun tämä on vain pieni muisto, joka on suurimmaksi osaksi unohtunut, koska neuvolassa terveydenhoitaja sanoi huoleni olevan turha.
Sellaiset neuvolakuulumiset. Kirjoittelen lisää aiheesta heti kun asia taas etenee johonkin suuntaan.