Lakkiaiskakku

 Huomenna juhlimme serkkuni/Minin kummitädin lakkiaisia. Minua pyydettiin tekemään sinne kakku, koska tykkään leipoa mielelläni ja ilmeisesti niistä on ihan pidettykin. Serkkuni tuli avustamaan(viihdyttämään Miniä sillä aikaa) ja tälläistä saimme aikaan:

Olen tyytyväinen, vaikka voisihan tuo paljon hienompikin olla. Tuo oli kuitenkin vasta 3. kerta, kun leivon sokerimassalla päällystettyä kakkua ja ensimmäinen lakkikakku, joten mielestäni siitä tuli ihan hyvä. Pohja on tehty Kinuskikissan tumman sokerikakkupohjan ohjeella, täytteenä oli samalta sivulta hyväksi kokeiltu mansikkatäyte. Lyyraa emme alkaneet vääntää vaan serkullani oli kelpo idea tehdä se sokerihelmistä. 

Innokkaat apurit ;)

Tykkäisin leipoa useamminkin, mutta jokseenkin Mini vie kaiken huomioni, joten ei ole aikaa. Nyt olikin ihanaa, kun serkkuni viihdytti pikkumiestä niin sain itse tehdä rauhassa kakkua. Ensi kuussakin olisi kaksi kakkua tehtävänä, siskontyttöni/kummityttöni 1-vuotissyntymäpäivät ensi viikon lauantaina ja kuun lopussa pikkusiskoni konfirmaatio. Saa nähdä millaista jälkeä niihin syntyy.. :)

Another sunny day

Ihania nämä aurinkoiset päivät, kun voi istuskella ulkona ja nauttia säästä. Toissapäivänä treffasimme ystäväni kanssa ja suuntasimme läheisen järven(kooltaan voisi olla enemmänkin lampi tosin) läheisyyteen. 

Minin vaatteet on jo kokoa 74, nyyh! Tuo 74 kuulostaa niin isolle.. Ei ole enää pikkuista vauvaa täällä. Jotenkin haikeaa ajatella, kuinka "iso" Mini jo on. Kohta jo puolivuotias, hui. Minin ollessa ihan pieni ajattelin, että kun 6kk on ikää ja sinne asti selviän imettämällä niin hyvä on. Minulla oli ensimmäiset 2-3kk imetys siis melko kivuliasta, mutta nyt kun se sujuu, en osaa kuvitella vielä sitä lopettavani. Toisaalta, kun imetys loppuu saisin vihdoinkin kokeilla adhd-lääkitystä, mikä toivottavasti helpottaisi elämäämme. Valintoja valintoja.. 

Mini maisteli Semperin omenasosetta. Tykkäsi kyllä, mutta ei syönti tuosta oikein luonnistunut :D Tuo oli kiva, kun oli 100% omenasosetta, tosin huomaa kyllä hinnassakin. Ei ole siis jäämässä vakituisesti meidän eväisiin, mutta silloin tällöin reissussa ollessa ihan jees. 

Minun tarvitsisi ilmeisesti vähentää limujen juontia, sillä Mini on äärettömän kiinnostunut pulloista ja tuntuu tietävän niiden tarkoituksen. Aina yrittää päästä osingolle äidin juomista. Fiksuinta olisikin lopettaa nyt, ennen kuin oikeasti kiinnostuu myös sen sisällöstä. 

Piknik

Toissapäivänä kävimme kesän ensimmäisellä piknikillä ystäväni ja Minin kanssa. Rakastan kesää ja aurinkoa yli kaiken, joten olen ihan täpinöissäni kun säät lämpenee. Tosin nyt toivoisin, että parvekkeeni olisi varjossa, Mini ei nimittäin voi ollenkaan nukkua sielä iltapäivisin, koska aurinko paahtaa siihen suoraan. Näin se lapsi muuttaa ihmistä, ennen Miniä tuo parveke olisi ollut unelmani, mutta nyt se vain ärsyttää :D

Nam! Tätä tulee varmaan juotua monesti kesällä, kivan raikkaan makuinen

 Kesän suuri haittapuoli on kuitenkin ötökät, hrr.. Piknikillämmekin saimme kimppuumme mm. ahdistelevan hämähäkin. Onnistui lyhyessä ajassa jopa tekemään Minin vaunuihin hieman seittiä, onneksi huomasin sen ennen kuin laitoin Minin takaisin niihin. Osasin tosin katsellakin, kun ilmeisesti sama kyseinen yksilö oli hetkeä aikaisemmin laskeutunut melkein naamani eteen.

Minikin tykkäsi olla ulkona viltin päällä. Oli jo tunkemassa itseään nurmikolle (ja tietysti syömässä sitä...), mutta ilkeä äiti esti tämän. Ihme kyllä hän ei yrittänyt meidän eväitämme syödä, yleensä Mini kärkkyy kaikkea mitä laitan suuhuni. 

Pienet rusketurajatkin näkyy olevan jo kengistä. Rusketun erittäin herkästi, mikä on ihan kiva. Toisaalta hieman ärsyttää, kun aina on jostain paidasta rumat rajat. Toivottavasti mahassani olevat lukuisat raskausarvet joskus haalenisivat edes hieman niin saisi mahallekin aurinkoa. Tosin eipä sitä uskalla julkisesti näyttää ilman arpiakaan :P 

Muutoin elämäämme ei ihmeempiä kuulu. Minille on ylös tulossa yksi hammas, kulma kuultaa jo hyvin läpi. Kulmahammas vissiin. Toivottavasti se puhkeaisi pian niin voisi ehkä yötkin helpottaa(tai sitten ei).

Ensimmäinen kerta syöttötuolissa

Mini nousee itse jo sylissä istumaan, joten tänään kokeilimme ensimmäistä kertaa syöttötuolia. Kokeilu kesti tosin pari minuuttia, sen verran että äiti sai ottaa kuvia. Hieman etukeno tuo istuma-asento siinä vielä oli. Ensi kuussa sitten voikin jo alkaa istuskelemaan enemmän. 

Mini itse ei ollut tuolista moksiskaan. Tykkäsi jopa, kun näki keittiön ikkunasta ulos. 

Känkkäränkkä

Eiliset rokotteet toivat ilmeisesti meille kylään Känkkäränkkä-noidan. Koko tämän päivän Mini on ollut kiukkuinen kuin mikä, koko ajan tarvitsisi sylissä viihdyttää. Toivottavasti yö menisi hyvin ja huominen päivä olisi jo normaali. Tietenkin juuri eilen sanoin terkalle, että ei Mini ole ikinä ollut aamusta iltaan huonolla päällä.. Juupa juu, no nyt on. Toki mummun ja kummitädin vierailu piristi Minin mieltä hetkeksi, kun sai kavereita lisää.

Pitkän taistelun jälkeen Mini onneksi jokin aika sitten nukahti yöunille. Se tarkoittaakin sitä, että on äidin aika heittäytyä sohvalle pitkälleen ja tuijottaa tv:tä omassa rauhassa. Tälläisen päivän jälkeen omakin energia on aivan kadoksissa. Onneksi seuraavat rokotteet on vasta vuoden iässä. Tosin känkkäränkkä-päiviä tulee luultavasti kuitenkin muista syistä lisää.

Kuva on jo hieman vanhempi, mutta antaa osviittaa miltä meidän päivä on näyttänyt. Mini ei arvostanut, kun äiti napsii koko ajan kuvia vaan alkoi itkemään kesken valokuvaussession. Pieni parka.

5kk neuvola + uusia vaatteita

Kävimme Minin kanssa tänään 5kk neuvolassa. Meillä piti olla se jo alunperin viime viikolla, mutta pelkäsin Minin saavan serkultaan vesirokon, joten siirsimme sitä. Minin näpyt onneksi taisivatkin olla jotain hikinäppyjä tms.

Vihreä-siniraidalliset froteehousut Jesper Juniorista

Apinabody Lindexistä

Minin 5kk mitat olivat(ikää 5kk 2vk): 8958g(7890g), 67,5cm(64,6cm) ja py 44,5cm(43,4cm). Suluissa olevat mitat 4kk neuvolasta. Terkka kokeili Minin istuma-asentoa ja poitsu olikin jo selkä suorassa. 6 kuukauden iässä saadaan siis heti alkaa istuskelemaan syöttötuolissa.

Ohuet tummansiniset housut Anton & Ninasta. Hieman tyttömäiset, mutta menköön

Lindexistä parit kivat haaremihousut kesäksi

Rokotteet pistettiin myös. Ensin Mini sai kolmannen kerran rota-rokotteen suun kautta, mikä maistuikin paremmin kuin hyvin. Olisi ottanut sitä lisääkin, jos olisi saanut. Minihän tykkää myös nestemäisestä Panadolista todella paljon. Ihanan helppoa antaa sitä tarvittaessa, kun ei tarvitse tapella. Reisiin pistettävät piikit itkettivät hetken aikaa, mutta sitten jaksoi taas jutustella terkan kanssa. Kovin reipas Minimies oli siis. Muuten neuvolassa ei noussut esiin mitään ihmeellisyyksiä, seuraavan kerran suuntaamme sinne siis juhannuksen jälkeen.

Lindexistä löytyi myös pari hihatonta bodya, alempi valkoinen

Name It-body kirpparilta

Neuvolan jälkeen kävimme vielä ystäväni/Minin kummitädin kanssa parilla kirpputorilla ja Ideaparkissa. Suurinosa Minin vaatteista on ostettu/saatu käytettyinä, mutta nyt oli pakko ostaa myös uutena, kun tuntuu että oikeaa kokoa ei juurikaan löydy kirppareilta. Muutenkin nykyään tulee käytyä vähemmän kirpputoreilla, kun ei ole omaa autoa.

Nalle-merkkiset shortsit, kirpparilta

Kirpparilöytö tämäkin :)

Noiden lisäksi ostin pari lakkia ja sukkia, niitä en jaksanut alkaa kuvailemaan blogiin. Niin ja kirpputorilta löysin itselleni Myyräpelin! <3 Meillä oli se pienenä isoveljeni kanssa, joten ihanaa päästä pelaamaan sitä pitkästä aikaa.

Home sweet home

Mökkireissusta selvitty ehjin nahoin. Mukavaa oli, mutta kova ikävä Miniä. Onneksi lopetimme serkkuni kanssa juomisen jo hyvissä ajoin ja pääsimme aikaisin takaisin kotia kohti. Minillä oli mennyt kivasti äitini kanssa, joskin hieman kiukkuinen oli. En tiedä johtuuko tulevista hampaista vai mistä. Yötä vasten annoin kuitenkin särkylääkettä ja Mini heräsikin yöllä vain 2(!!) kertaa. Ensimmäisen kerran kolmen maissa, sitten lähempänä kuutta. Kuudesta seitsemään oli lähinnä torkkumista enää ja seitsemältä alkoikin täällä aamu. Yleensä mini herää aivan vähintään 3-4 kertaa syömään, joten tämä yö oli luksusta. Toivottavasti sama malli jatkuu jatkossakin, äiti kiittää.

Tänään olisi ohjelmassa minulla lääkäri polveni takia. Polveni on kiusannut minua jo ties kuinka pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi mennä lääkäriin. Tänään varasin kuitenkin ajan ja sain sen ihme kyllä samalle päivälle. Hirveää luottoa ei kyllä kyseistä lääkäriä kohtaan löydy, sillä hän oli myös minun ensimmäisessä lääkärineuvolassani raskausaikana ja Minin  4kk lääkärineuvolassa lääkärinä ja tuntuu olevan hieman "jaa.. En osaa sanoa"-tyyppiä.

Lääkärin jälkeen tarkoituksena olisi mennä serkkuni luokse grillailemaan parvekkeelle mökiltä jääneitä ruokia. Harmi vaan kun tuo sää ei näytä yhtään olevan samaa mieltä. Noo.. Voihan sitä vesisateessakin grillata parvekkeen suojissa. 

Postauksen kuvat on napattu perjantain kävelylenkiltä. Sain pikkusiskoni kameraa lainaan, joten kuvia tulee napsittua paljon. Pitikin mennä ostamaan hänelle tuo kamera, olisin voinut pitää itsellänikin.. Nim. Hieman kateellinen tosta kamerasta. Loppuun vielä pähee kuva Ministä hienojen lasiensa kanssa(ostettu verkkokauppa.babystyle.fi) "Mini is watching you!"

Huokaus helpotuksesta

Onneksi isäni vointi on jo paranemaan päin, kunhan ei enää uusia kohtauksia tule. Eilen kävimme sisaruksieni kanssa häntä tervehtimässä ja jaksoi jo jonkin aikaa kanssamme seurustella.

Muuten elämämme Minin kanssa sujuu melko tasaisesti. Kova halu pojalla olisi liikkua eteenpäin, mutta vielä ei siihen pysty. Pylly nousee kyllä hienosti ja jalat menee koukkuun, mutta suunta on korkeintaan hieman taaksepäin. Minun puolestani tilanne saa vielä jatkua näin, huomattavasti mukavempaa kun ei tarvitse vielä juosta Minin perässä.

Lauantaina olisi minulla tiedossa toinen pidempi lapsivapaa. Tällä kertaa olisi tarkoitus antaa Mini äitini hellään huomaan jo aamusta ja suunnata mökille, josta paluu seuraavana päivänä. Kauhistuttaa, itkettää ja on ikävä jo nyt. Toisaalta ajattelen, että tuo reissu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Minin puolesta taas en oikeastaan pelkää ollenkaan, hän näkee äitiäni melkein joka päivä ja onkin oikea mummun poika. Heillä luultavammin siis menee kaikki hyvin. Äitini onkin ollut suureksi avuksi minulle, ilman tukiverkkoa en tähän olisi pystynytkään.

Nyt taidan kuitenkin suunnata takaisin Minin kanssa puuhastelemaan. Hyvää torstaita kaikille :)

Ensimmäinen äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäivä meni varsin leppoisasti. Lauantain vietin leipomalla macaron-leivoksia, suklaanappeja ja kääretorttua. Hetkeksi on taas leivontahimot tyydytetty. Tein macaronsit ja suklaanapit äitiäni, mummiani ja tätiäni varten siis. Kääretortun tekaisin, kun macarons täytettä jäi niin paljon. Valitettavasti en ollut macaronseihin tyytyväinen, joten kuvaa valmiista tuotoksesta ei ole ja lahjaksikaan nitä en kehdannut antaa. Vinkki: Älä koskaan osta Pirkka mantelijauhetta, mantelit on vissiin jauhettu kuorineen.

Kuvassa siis valmiit macaronin puolikkaat. Täytteeksi tein mustikka-mascarpone-valkosuklaa-kermavaahtoseoksen. Ensi kerralla jää kermavaahto pois, se oli hetken mielijohde jonka takia täytettä tuli ihan liikaa + oli hieman turhan jälkiruokamaista. Yllättävän tasaisia sain noista kuitenkin.

Mutta niin, itse äitienpäivä. Menimme tätini luokse syömään ja viettämään aikaa. Paikalla oli myös pikkusiskoni, veljeni, äitini, enoni ja mummini. Melkein koko suku siis paikalla, pienen suvun kun omaamme. Oli ihanaa saada syödä kerrankin, ilman että pieni marakatti roikkuu sylissä ja kurkottelee lautaselleni. 

Äitienpäiväruusunkin sain. Tosin viikon etuajassa ja pikkusiskoltani. Mutta ei kai se ole niin justiinsa? Muuten lahjaksi riittää nähdä pienen poikani ilo ja tyytyväisyys. Ehkä jonakin vuonna saan myös lahjan ;)

Minun piti tulla jo eilen kirjoittelemaan, mutta kuulin niin huonoja uutisia, että en pystynyt. Nytkään ei oikein enempää inspiroi ja lähipäivät saattaa olla täällä melko hiljaista. Isäni joutui sairaalaan ja tilanne on vakava. Illalla ja huomenna olen onneksi taas asiasta hieman viisaampi. Nyt en kuitenkaan voi kuin toivoa parasta ja uskoa pieniin ihmeisiin.

Hyvää Äitienpäivää!

Ensimmäinen äitienpäivä alkaa olla takana päin. Tulen kirjoittelemaan paremmin päivästämme kun saan siirrettyä kuvat kamerasta. On kuitenkin ihanaa olla äiti, parempaa titteliä ei olekaan. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Toivoopi väsynyt äiti ja tietokoneen näppäimistöön hurahanut Mini <3

5kk

Ihania nämä muutamat päivät, kun aurinko on paistanut. Se tuo tosin ongelman, että mitä pukea Minille päälle. Tänään oli body + housut + 2 sukat (toiset villasukat), tumput ja välikausihaalari. Se oli aivan liikaa, tumput lähtikin nopeasti pois. Jotenkin tuntuu, että kun on esikoinen ja vielä pieni niin on ihan pihalla pukemisesta yms. Stressaan jo nyt etukäteen kesää ja kesävaatteita. Tuo minimies varmaan läkähtyy hengiltä, kun pitäisi pitää pitkähihaisia vaatteita auringon takia. Ainakin jos oikein olen ymmärtänyt.

Hieman liian iso haalari, mutta ei se menoa haittaa

Omituista, että Mini on jo 5kk! Tai siis kun vastahan hän syntyi. Päivää ennen 5kk päivää Mini oppi sopivasti kääntymään selältä mahalleen. Mahaltaan onkin jo pitkään joka kerta päässyt selälleen, tosin en ole varma onko se suunniteltua vai vahinkoa. Monesti kun kääntymistä seuraa säikähdys tai jopa pelästynyt itku. Mini osaa myös liikkua kellotaulun ympäri ja monesti päätyy puuhamatollaan ollessa pois sieltä ja lattialle. Liikkumistyyliä en tiedä, kai hän jotenkin valuttaa itseänsä. Ei kai se niin justiinsa ole, pääasia on että pääsee leikkimaton kaarien kimppuun suullaan ;)

Isot on housutkin :D

Muutenkin Minillä tuntuu olevan hirveän kiire isoksi pojaksi. Sylissä ei malta enää ollenkaan olla makuullaan vaan pönkee koko ajan istumaan. Tämän hän aloitti joskus hieman ennen 4kk ikää. Kysynpähän vaan, että missä on minun pikku vauvani?!

Ennen 4kk ikää Minillä tuli myös ensimmäiset alahampaat. Kovasti tuntuu ikenet haittaavan, kun koko ajan tarvii jotain purra. Saakin nähdä koska ilmestyy seuraava hammas. Hampaiden teko vaikuttaa myös yöuniin meillä ja Mini tarvitseekin lähes joka yö särkylääkettä, että saa nukuttua. Toivottavasti pian helpottaisi.

Hirveän haikeaa tavallaan, kun Mini kasvaa koko ajan. Minulla on ikävä raskautta, synnytystä ja ihan vastasyntynyttä vauvaani. Tuntuu, että en saanut tarpeeksi pitää Miniä sylissä ihan pieneä. En tajua mistä tuo tunne tulee, kun meillä kuitenkin imetyskerrat saattoi kestää monta tuntia kerrallaan. Tai sanotaan ennemmin näin päin, että imetysten väli oli aina alle tunnin. Mutta jospa nyt hylkään tämän vauvakuumeiluni ja keskityn nauttimaan Ministä kun kaikki alkaa helpottaa ja saan seurata uusien taitojen oppimista. 

Minin isän puolen suku

Kuten jo mainitsin Minin isä ei ole lastaan tavannut eikä muutenkaan ole osoittanut mitään kiinnostuksen merkkejä. Helmikuussa otin kuitenkin yhteyttä hänen sisareensa facebookin kautta ja kerroin tilanteesta.

Hänen siskonsa oli/on edelleen Minin kummitädin työkaveri, joten hän näki Minin kuvia yms. tietämättä, että siinä on hänen veljenpoikansa. Hän jatkuvasti tykkäsi niistä, mikä sai aina minulle hirveän huonon omatunnon.  Ystäväni (Minin kummitäti) myös sanoi, että tämä täti vaikuttaa sellaiselta, että varmasti kiinnostuisi Ministä ja on kuulemma ihana ihminen. Päätin siis rohkaista mieleni ja laitoin viestiä.

Olin arvannut oikein eikä Minin isä ollut maininnut sanallakaan lapsensa olemassaolosta suvulleen. Täti ja Minin mummo kuitenkin heti osoittivat olevansa kiinnostuneita osallistumaan Minin elämään. He tulivatkin yhdessä hetken kuluttua tutustumaan meihin. Tapaaminen meni kivasti ja heistä näki kuinka onnellisiä he olivat pienestä miehestä.

Minin isä tietysti kuuli tästä tapaamisesta ja oikeutetusti loukkaantui kun oli toimittu hänen selkänsä takana. Tapaamisen jälkeen Minin isä soittikin minulle ensimmäistä kertaa sitten synnytyksen ja huuteli, kuinka hänen sukunsa ei tule enää ikinä näkemään Miniä. Hän aikoi kuulemma pitää siitä huolen. Huonoa omaatuntoa en kuitenkaan tästä yhteydenotostani kanna, sillä mielestäni hänen suvullaan on oikeus tietää lapsesta ja itse päättää haluavatko tutustua vai eivätkö. Itsekään en siis missään vaiheessa painostanut, vaan sanoin suoraan, että saa olla myös vastaamatta viestiin jos siltä tuntuu.

Eilen saimme taas pitkästä aikaa Minin tädin vieraaksemme. Olen ikionnellinen, että he välittävät pojasta, vaikka tilanne on mikä on. Ihanaa, että Mini saa tällä tavalla tutustua isänsä sukuun eikä jää juuret täysin piiloon. Minin täti onkin todella paljastunut ihanaksi ihmiseksi. Hän on ottanut meidät vastaan tavalla, mitä ei oikeastaan voisi edes toivoa. Tietysti olisi mukavaa, jos isäkin joskus kiinnostuisi lapsestaan, mutta sen suhteen olen jo menettänyt toivoni.

It is much easier to become a father  than to be one.        -Kent Nerburn

Mehevä marjapiirakka

Rakastan leipomista ja leivonkin aina sopivan tilaisuuden tullen (tai joskus ilman syytäkin). Eilen saimme Minin kanssa vieraita, joten tein ihanan marjapiirakan. Ohjeen olen saanut eräältä toiselta äidiltä facebookin kautta, kiitos siitä! :) Ainoa muutokseni ohjeeseen oli se, että ohjeessa sulatettiin rasva ennen nyppimistä, mutta minä nypin vain hieman pehmenneenä. Toimii molemmin päin kuitenkin kuulemma. Niin ja alkuperäisessä ohjeessa oli marjojen tilalla raparperia.

Marjapiirakka

8dl jauhoja
3dl sokeria
2 tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
250g voita/margariinia

-Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi rasva sekaan murumaiseksi seokseksi. Siirrä 1/4 muruseoksesta sivuun ja lisää loppuihin 2dl piimää ja 1 muna. Sekoita taikinaksi ja levitä pellille.

Täyte:

10dl marjoja (itse käytin mustaherukkaa, mansikkaa ja mustikkaa, enkä laskenut. Pakkasmarjojen kohdalla heitin hieman sokeria vielä erikseen päälle, mustaherukka ainakin melko kirpeä)
200g kermaviili
250g maitorahka
2 kananmunaa
2dl sokeri
3 tl vaniljasokeri

Levitä marjat pohjan päälle. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja levitä marjojen päälle. Tämän päälle laitetaan vielä muruseos. Uunissa 170°C ja n. 45min

Maista maista porkkanaa

Soseet aloitin Minille n. 3,5kk:n iässä, siinä toivossa että yöt helpottaisi joskus(I wish..). Maisteluannoksiahan ne ovat ja välillä on äidin huonomuistisuuden takia jäänyt päiviä välistäkin. Nykyään tosin Mini syö vihannessosetta n.2-3 jääpalaa. Tämän lisäksi saa iltaisin joko riisi- tai maissipuuroa hedelmäsoseen kanssa. Soseet olen tehnyt itse muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Maissi, aprikoosi ja mango on tullut kaupan purkista.

Keitän soseet höyrykattilassa, jotta mahdollisimman paljon vitamiineja yms. säilyisi. Tämän jälkeen soseutan ne sauvasekottimella ja jäähdytän vesialtaassa. Kylmän soseen siirrän jääpalakuutioihin ja jäätymisen jälkeen minigrip-pusseihin. Maitoa lypsän vasta sulatetun ja lämmitetyn soseen sekaan.

Porkkanaa maistellessa lusikkavaras iski

Soseiden teko on helppoa ja mukavaa. Älkää tosin tehkö niin kuin minä ja unohtako kesäkurpitsaa höyrykattilaan kiehumaan tunniksi.. Kattilasta häviää vesi, pohja muuttuu mustaksi ja kesäkurpitsa maistuu oksettavalle.

Puurot olen myös tehnyt itse. Riisipuuron teen Nallen pikariisihiutaleista, jotka olen ennen sitä jauhanut hienoksi jauheeksi sauvasekottimella. Maissipuuro valmistuu hetkessä maissijauhoista. Maissipuuro on suosikki, joten sitä syödään pääsääntöisesti.

Maissipuuron tekoa

Tänään Mini söikin iltapalaksi maissipuuroa ja cantaloupemelonisosetta. Laitan joka ilta aivan liikaa lautaselle, mutta tänään meni ihmeekseni annoksesta n. puolet. Vissiin tykkäsi.

Kävin viime viikolla marttojen pitämällä vauvanruokakurssilla, mikä vahvisti halujani tehdä Minin soseet itse. Maistoimme broilerkasvisruokaa sekä purkista että itse tehtynä ja olihan niissä huima makuero. Lisäksi etenkin hedelmäsoseisiin on lisätty hirveästi vettä ja melkein kaikkiin sokeriakin, joten mieluummin teen itse ja saan 100% hedelmää sisältävää sosetta. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tuomita/lytätä valmissoseita antavia, jokainen tekee niin kuin itselleen on paras. Eivät nuo valmissoseet täälläkään missään pannassa tule olemaan, niitä annetaan jos on tarvis joskus. Tai jos joskus kyllästyn soseiden vääntämiseen tai kesällä kylmälaukun kantamiseen pitkin kyliä :P

Minillä on aina ensimmäisen lusikallisen kohdalla ilme, joka kuvastaa syvää inhoa. Toinen lusikallinen uppoaa kuitenkin jo paremmin. Ihmeen ennakkoluuloinen tuo pikkuiseni. Illan piristyksenä toimikoon kuva, mikä kertoo kun syöttää puuroa mustikan kanssa ja kaikki ruokaliinat on pesussa. Yleensä poikani syö siististi, mutta näköjään välillä tarvii irrotella senkin suhteen.

Alkulöpinää

Maaliskuussa -12 koin elämäni yllätyksen. Positiivinen raskaustesti enkä ollut edes parisuhteessa. Vahinkoraskaudesta nyt ei kuitenkaan voitu puhua, koska tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Alkushokin jälkeen tiesin kuitenkin pitäväni lapsen, sillä lapsi oli ollut haaveissani jo teini-iästä asti. Valitettavasti isä ei ollut kanssani alkuunkaan samaa mieltä. Seurasi tekstiviestisota, jonka aikana hän yritti pakottaa minua aborttiin. Välissä muisti uhkailla itsemurhalla ja maasta muutolla. Jossain vaiheessa tilanne rauhoittui niin paljon, että näimme jopa toisiamme taas, mutta loppukesästä sain tarpeekseni. Näimme kyllä toisiamme ohimennen lähibaarissa, jossa tuli istuttua raskaudesta huolimatta (kokis<3), mutta sanaakaan emme tainneet vaihtaa.

Joulukuussa vihdoin syntyi pieni poikani. Synnytys oli pitkä, mutta sen arvoinen. Tästä alkoi siis elämämme kahdestaan, pienenä perheenä. Sanomattakin on selvää, että isä(jos häntä nyt voi sellaiseksi kutsua..) ei ole nähnyt lastansa kertaakaan. Lastenvalvojalle kerroin kuitenkin isän tiedot ja selvittelyt ovat nyt kesken. Dna-testit on minulta ja Miniltä otettu, isästä en tiedä. Hetken jo luulin, että joudumme menemään oikeuteen asti, mutta kyllähän se isä sai lopulta raahattua takamuksensa lastenvalvojan puheille. Muisti sieläkin mainita, kuinka rankkaa tämä on hänelle ollut.

Kohta on 5 kuukautta yhteiseloa takana. Nyt voin ehkä jo hieman huokaista, että tämä on helpottamaan päin. Ainakin toivottavasti. Mini on siis alusta asti ollut huono nukkumaan ja kova viihtymään rinnalla. Nyt on kuitenkin pari yötä mennyt pidemmillä unijaksoilla, kenties vihdoinkin aloittamamme kiinteät ja riisi-/maissipuuro tuottaa tulosta. Tosin luultavasti kun nyt näin kirjoitan, niin ensi yönä taas valvotaan.

Paras neuvo, minkä olen yksinhuoltajuuteen saanut kuuluu: "Tämän päivän kun jaksan.." Se tiivistää aika pitkälle ajatukseni. Päivä kerrallaan, huomista on turha miettiä etukäteen. Kun selviän tästä päivästä/yöstä niin hyvä on. Jonakin päivänä väistämättä koittaa se päivä, kun ei olekaan niin vaikeaa. Toisaalta se on välillä turhauttavaakin, ainoa vuorokauden aika, mikä ei tunnu jatkuvalta selviämiseltä on aamu. Mini on herättyään iloinen ja hyväntuulinen, mikä piristää hetkessä vaikka takana olisi ollut huono yö.

Mutta nyt taidan painua unten maille, jotta saan nukuttua ennen kuin Mini taas herää. Loppuun vielä kuva Ministä ensimmäisenä joulunaan. Kuinka pieni hän on ollutkaan <3