7. toukokuuta 2013

Minin isän puolen suku

Kuten jo mainitsin Minin isä ei ole lastaan tavannut eikä muutenkaan ole osoittanut mitään kiinnostuksen merkkejä. Helmikuussa otin kuitenkin yhteyttä hänen sisareensa facebookin kautta ja kerroin tilanteesta.

Hänen siskonsa oli/on edelleen Minin kummitädin työkaveri, joten hän näki Minin kuvia yms. tietämättä, että siinä on hänen veljenpoikansa. Hän jatkuvasti tykkäsi niistä, mikä sai aina minulle hirveän huonon omatunnon.  Ystäväni (Minin kummitäti) myös sanoi, että tämä täti vaikuttaa sellaiselta, että varmasti kiinnostuisi Ministä ja on kuulemma ihana ihminen. Päätin siis rohkaista mieleni ja laitoin viestiä.

Olin arvannut oikein eikä Minin isä ollut maininnut sanallakaan lapsensa olemassaolosta suvulleen. Täti ja Minin mummo kuitenkin heti osoittivat olevansa kiinnostuneita osallistumaan Minin elämään. He tulivatkin yhdessä hetken kuluttua tutustumaan meihin. Tapaaminen meni kivasti ja heistä näki kuinka onnellisiä he olivat pienestä miehestä.

Minin isä tietysti kuuli tästä tapaamisesta ja oikeutetusti loukkaantui kun oli toimittu hänen selkänsä takana. Tapaamisen jälkeen Minin isä soittikin minulle ensimmäistä kertaa sitten synnytyksen ja huuteli, kuinka hänen sukunsa ei tule enää ikinä näkemään Miniä. Hän aikoi kuulemma pitää siitä huolen. Huonoa omaatuntoa en kuitenkaan tästä yhteydenotostani kanna, sillä mielestäni hänen suvullaan on oikeus tietää lapsesta ja itse päättää haluavatko tutustua vai eivätkö. Itsekään en siis missään vaiheessa painostanut, vaan sanoin suoraan, että saa olla myös vastaamatta viestiin jos siltä tuntuu.

Eilen saimme taas pitkästä aikaa Minin tädin vieraaksemme. Olen ikionnellinen, että he välittävät pojasta, vaikka tilanne on mikä on. Ihanaa, että Mini saa tällä tavalla tutustua isänsä sukuun eikä jää juuret täysin piiloon. Minin täti onkin todella paljastunut ihanaksi ihmiseksi. Hän on ottanut meidät vastaan tavalla, mitä ei oikeastaan voisi edes toivoa. Tietysti olisi mukavaa, jos isäkin joskus kiinnostuisi lapsestaan, mutta sen suhteen olen jo menettänyt toivoni.

It is much easier to become a father  than to be one.        -Kent Nerburn


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä terveisesi! :) Ps. Muista, että blogini ei kerro elämästäni kaikkea, joten älä myöskään tuomitse minua sen perusteella.