1,5v neuvola

Noniin, hieman jälkikädessä neuvolakuulumisia. Täällä 1,5v neuvolaan kuuluu vain lääkärikäynti eli mittauksia ei tehdä, ellei koeta tarpeelliseksi. Onnilla oli viimeksi pituutta tullut hieman vähemmän, joten se tarkistettiin nyt. Pituutta pojalla olikin nyt 80,1cm. Painon otin kotona henkilövaa'alla ja sen lukeman mukaan olisi painoa neuvolapäivänä ollut 11,2kg. Tiedä sitten kuinka tarkka se todellisuudessa on.

Palikkatornin rakennus sujui hienosti ja muutenkin melkein kaikki oli mallillaan. Lääkäri kuuli kuitenkin etupuolelta sivuäänen, josta saimmekin ohjeen käydä neliraajapaineiden otossa ja myöhemmin tulla kuunteluttamaan uudelleen sydänäänet. Suurinosahan sivuäänistä on täysin harmittomia, häviävät itsestään yms., mutta tietenkin sitä alkaa heti stressaamaan. Varsinkin, kun Onnin isän suvulla on kuulemma sydänvikaa melko yleisesti.

Neliraajapaineiden otto oli varsin mielenkiintoinen projekti. Onni alkoi huutaa heti alkukättelyssä kun piti maata paikallaan. Tylsää! Lopulta sain rauhoitettua hänet Youtube-videolla (:D) tarpeeksi, että saatiin oikealta puolelta kädestä ja jalasta paineet otettua. Niiden tulokset riittivät, vaikkakaan eivät ihan yhtä luotettavat ole kuin jos otettaisiin molemmilta puolilta. Oikean puolen mittauksissa ei ainakaan näkynyt mitään huolestuttavaa vaan paineet olivat juuri niin kuin pitää.

Seuraavalla kerralla neuvolassa lääkäri kuuli vieläkin sivuäänen ja nyt myös takaa. Lääkäri itse ei osoittanut huolestumisen merkkejä, mutta laittoi Taysiin lähetteen kardiologian puolelle. Tämä automaattisesti siis sen takia, kun sivuäänet kuuluivat sekä edestä että takaa. Neliraajapaineiden otossa hoitajan kanssa tuli puheeksi ekg-tutkimus. Tai lähinnä siten, että hän kertoi sen kuuluvan niihin mitä tutkitaan kun löydetään sivuääni. Neuvolassa lääkäri ei ollut tätä maininnut. Tällä toisella kertaa meillä olikin eri lääkäri (joka tekee neuvolatyötä kokopäiväisesti) ja hän osasikin heti myös itse mainita sen ekg:n ja teki lähetteen sinne.

Ekg:n otto sujui onneksi paremmin kuin tuo paineiden otto. Sain pitää Onnia sylissäni puolimakuullaan, siinä hän suostui olla paikallaan. Sylissä vielä kiva soittorasia nalle, tai pupu kuten Onni sitä sanoi. Kyllähän ne läpyskät muutamaan otteeseen irtosi pienen pojan riuhtoessa, mutta pääasia että saatiin sinne pätkä sydänfilmiä. Tuloksista en tiedä vielä, ne menivät neuvolalääkärille. Oletettavasti kuulen niistä lisää kun aika Taysiin tulee, sillä tulokset toki näkyvät sähköisesti myös siellä.

Kamalaa joutua olemaan huolissaan omasta lapsesta, vaikka tiedänkin sivuäänen luultavasti olevan viaton. Onni on kuitenkin energinen tapaus, jolla ei mitään oireita ole mahdollisesta sydänviasta. Mieleeni muistui kuitenkin myöhemmin vauva-ajalta hetki kun stressasin jo etukäteen sydänvikoja ja Onnilla olikin silloin toisinaan suun ympärys valkoisempi. Ärsyttää kun tämä on vain pieni muisto, joka on suurimmaksi osaksi unohtunut, koska neuvolassa terveydenhoitaja sanoi huoleni olevan turha.

Sellaiset neuvolakuulumiset. Kirjoittelen lisää aiheesta heti kun asia taas etenee johonkin suuntaan.

Mitä meille kuuluu

Edellisestä postauksesta on taas ikuisuus.

Tässä välissä on tapahtunut seuraavaa:

• Muutimme Onnin kanssa pienempään, mutta saunalliseen(!) asuntoon. Elämäni ensimmäistä kertaa olin jopa oikeasti pakannut kaiken kun muutto alkoi.
• Onnista paljastuikin saunamestari. Huutaa innoissaan "isää"(lisää) kun heitän vettä kiukaalle.
• Päätin alkaa käyttää pojan oikeaa nimeä blogissa. Meinaan koko ajan kirjoittaa nimellä ja etunimi nyt on muutenkin niin yleinen, että tuskin vaikuttaa mitenkään :D
• On leivottu kakkuja. Miehelle leivoin syntymäpäivän kunniaksi mansikkakakun ja siskontytön syntymäpäiville tein 2 kakkua.
• Onni oppii lähes joka päivä uusia sanoja. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluvat äiti, Onni, tissi(issi), kissa(issa), bussi, hissi, kato!, kirja(kiija), harja(aaja), ruokaa(kaakaa), maito(aito), heihei, moi, nukkuun(ukkuu), kukkuu, poppa, kukka, pastilli(pasti), napa(papa), pippeli(pippi), jalkaan(kakaan), pöö, jee yms. Suurinosa sanoista siis hieman muokkaantuneita taaperon suuhun, mutta eikös se ole pääasia että äiti ymmärtää? Heh :)
• Kävimme Jyväskylässä tervehtimässä isotätiäni. Pieni yksiö täynnä arvokkaita tavaroita ja pitsiliinoja, ei ole kovin kiva innokkaan taaperon kanssa. Sanonpa vaan.
• Kuun vaihteessa olimme porukalla pikkusiskoni kevätjuhlassa. Käsittämätöntä, että sisarussarjan pieninkin pääsi jo yläasteelta. Onni tosin juoksenteli enemmän koulun käytävillä vaihdellen minun ja mummunsa kanssa.
• Onni kävi 1,5v neuvolassa. Tästä kirjoitan erikseen postauksen kun käymme kontrollissa keskiviikkona.
• Onni pääsi ensimmäistä kertaa kahlaamaan järveen ja olikin tästä heti innoissaan. Halusi väkisin niin syvälle, että kasteli shortsinsakin. Pitäisikin siis mennä ostamaan uimapuku.

Tau Nalle koristamassa siskontytön kakkua. Välissä kinuskikissan mansikkatäyte, nam!

Pääasiassa aika on mennyt siis ihan normaalissa arjessa, mutta jotenkaan sitä ei ole vaan saanut itseään istahtamaan blogin ääreen. Uusi asunto on ihana. Uudempi, siistimpi ja kodikkaampi. Hississä ei haise vanha viina. Niin ja vielä kerran, meillä on sauna! Aiemmassa asunnossa oli vain yleinen sauna ja siellä peruinkin saunavuoroni Onnin syntymän jälkeen. Tuntui liian hankalalle mennä alas asti saunomaan ja saunavuorokin oli vasta yhdeksältä.

Tässä välissä olen käynyt myös lastenvalvojalla myös itse allekirjoittamassa tunnustuksen. Minin isä ei edelleenkään suostunut allekirjoittamaan elatussopimusta, vaikka yritin viesteillä saada suostumaan. Ei vaikka on kuulemma työtön, eli saisi hyvinkin pienen sopimuksen. Asia on siis hoidettu eteenpäin oikeusaputoimiston kautta, nähtäväksi jää tuleeko "isä" vieläkään järkiinsää, vai meneekö asia oikeasti oikeuteen.

Innokas saunoja :)

 Eipä taas tällä kertaa tämän kummempia, kunhan ajattelin hieman päivitellä kuulumisiamme :)

Kesäpäivä Kiviniityssä

Käytiin eilen miehen (tarvis vissiin keksiä lempinimi) ja Minin kanssa Kiviniityn kotieläinpihalla. En jotenkin tajunnut, että Mini on oikeasti jo niin iso, että tajuaa ympärillä olevista eläimistä kunnolla jotain. Mini oli aivan innoissaan paikasta ja onneksi sääkin suosi! Vielä hieman pitää totutella tähän kesäiseen säähän, meinaan koko ajan automaattisesti pukea enemmän päälle ulos lähtiessä. Tänäänkin nappasin varuiksi lenkille softshell-takin ja heti pihallahan sen sai pois heittää.

Kotieläinpihalla puput ja linnut osoittautuivat kaikkein kivoimmiksi. Pupujen luona varsinkin Mini olisi viihtynyt ties kuinka pitkään. Vielä pupujen kohdalla Mini ei kuitenkaan uskaltanut antaa niille voikukanlehtiä syötäväksi. Kanojen ja kukkojen kohdalla olikin jo eri meininki, ja Mini yrittikin tunkea koko kätensä kyynärvartta myöten häkkiin.. Tarjotakseen kukolle herkullista kiveä välipalaksi. Monta kertaa sain olla komentamassa, kukkokin oli jo tulossa tekemään nokallaan tuttavuutta. Jakkihärkä ja vuohet olivat aluksi pelottavia, mutta nopeasti Mini alkoi niistäkin pitämään enemmän. Äidin suosikkeja olivat tietysti vuohet ja etenkin pienet kilit. Sisätiloissa oli 3 pientä kiliä, jotka olivat äärimmäisen huomionkipeitä. Jonain päivänä haluan kyllä itsellenikin vuohen, sitten siis kun joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti asun omakotitalossa.

Mini viihtyi hiekkalaatikolla mainiosti, jotenkin paremmin kuin omallamme. Johtuisiko kenties siitä, että Kiviniityssä oli huomattavasti enemmän valinnanvaraa lelujen suhteen. Ainoa huono puoli paikassa oli vauvakeinun ja pienemmän liukumäen puuttuminen. Mini olisi kovasti halunnut mennä keinumaan, mutta ei uskaltanut kuitenkaan tulla kanssani sellaiseen isompaan verkkokeinuun. Liukumäki olisi myös ollut kamalan kiva, mutta ylhäällä alkoikin pelottaa, kun ei mahtunut edes kunnolla kääntymään mahalleen, että olisi päässyt jalat edellä alas. 

 Täytyy kyllä kesän aikana poiketa Kiviniittyyn uudelleen ja kunnon eväiden kanssa. Paikalla oli pari grillauspaikkaa ja voi mikä nälkä tulikaan, kun haistoi makkaran tuoksun muiden eväistä! :D

Kotiin palattuamme mies jatkoi omiin menoihinsa ja me Minin kanssa pidimme pientä huilausta. Pian lähdimmekin kuitenkin jo uudelleen pihalle nauttimaan ihanasta säästä ja ensimmäistä kertaa kävelimme lähikauppaan. Mini piti hienosti lähes koko ajan kädestä kiinni, pari kertaa sai hakea väärältä suunnalta pois. Kaupassa jonossa olikin sitten hieman hankalampaa, kun herra olisi jo halunnut jatkaa matkaa pois kaupasta.. Kesäpäivän kunniaksi Mini sai elämänsä toisen jäätelön. Tosin eipä hän jaksanut niistä syödä kuin n. 1/4 tuosta päälliosasta. Hyvä, että edes toisella meistä pysyy kohtuus herkuissa :D

99.9%

Meillä piti olla tänään lastenvalvojan kanssa tapaaminen, mutta hän soitteli alkukuusta hyviä uutisia. Minin isä oli vihdoinkin käynyt dna-testeissä, ilmeisesti viimeinen annettu mahdollisuus tepsi. Tänään sainkin aamusta soiton, että isä on 99.9% varmuudella Minin isä, kappas. Nyt olisi vielä edessä itse tunnistus (eli isän pitäisi raahata luunsa sinne lastenvalvojalle) yms. Voiton puolella kuitenkin jo. Lastenvalvoja kyselikin jo mielipiteitäni huoltajuuteen, tapaamisiin ja elatukseen. Huoltajuuden haluan ehdottomasti pitää jatkossa itselläni, enkä edes usko että Minin isä on siitä kiinnostunut. En myöskään usko, että on kiinnostunut tapaamisista, mutta sanoinkin että mikäli on niin en tietenkään aio estää. Elatuksista keskustelimme enemmän ja lastenvalvoja kyseli, että haluanko että niitä lähdetään laskemaan. Se tarkottaisi kuulemma sitä, että summa saattaisi olla enemmän kuin kelan minimituki. Totesinkin, että en kaipaa tältä mieheltä yhtään ylimääräistä rahaa, jotenkin aavistelen että se toisi vain enemmän hankaluuksia.

Yllättävää, että Mini sairastaa taas. Toissayönä alkoi kamalan kuuloinen yskä. Aamulla ihmettelin, että mikä on kun poika herätti vain klo 3 ja 6, jatkaen unta 6.30 asti. Tai ei tuo heräämisten määrä, vaan se että nukahti samantien uudelleen kun vähän silitin. No, aamulla olikin kuumetta hieman yli 38, se selitti poikkeuksellisen yön. Onneksi Mini on kuitenkin muuten pirteä, mitä nyt syö hieman huonommin. Kunhan ei vaan taas tulisi korvatulehdusta...

Kävimme kuitenkin tänään kaupungilla hakemassa Minin 1v kuvat valokuvaamosta. Oli kamalan vaikea valita yksi kuva niistä monista ihanista. Luultavasti tulen jossain vaiheessa rahatilanteen salliessa ostamaan itselleni ne kuvatiedostos + oikeudet kuviin. Se maksaa hieman yli 50€ mikä ei loppujen lopuksi ole kauhean paha. Saisi sitten kaikille kummeillekin Ministä kuvat, nyt kun hankin ne vain isovanhemmille.

Eipä tällä kertaa kummempia, taas vähän sekalaista höpinää :) Hyvää viikonloppua kaikille!

Myöhästyneet synttärit

Viikko sitten vietimme yhteissynttäreitä muiden joulukuun -12 lapsien kanssa. Tapasimme 14 muuta ihanaa äitiä ja taaperoa täällä Tampereella. Olen muistaakseni aiemminkin puhunut tästä ihanasta fb-ryhmästämme. Nyt oli tosiaan aika juhlia ensimmäisiä syntymäpäiviä, suunnittelu hieman venähti kun ei meinannut löytyä selkeää päivää/paikkaa/järjestäjää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Suurimman osan olinkin jo tavannut aiemmin, mutta parin kanssa tavattiin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Hyvän kuvan ihmisistä kuitenkin voi saada pelkän facebookin kautta, kun mielikuvat ihmisistä olivat juuri sellaiset kuin todellisuuskin.

Leipurihulluna halusin tietenkin tehdä meille synttärikakun. Unohdinpa vaan kaupasta ostaa vaniljakreemijauhetta, minkä johdosta kakun täyte ei ollut tarpeeksi kiinteää ja kakku lähtikin vajoamaan nopeasti. Myös kermapursotukset reunoilla jäi liian löysäksi ja lähti valumaan. Muutenkin pursotuksista tuli vähän rumat, kun ei tosiaan ollut tarpeeksi jämäkkää vaahtoa. No, maultaan kakku kuitenkin onnistui ja tuntui maistuvan kaikille.

Muuten olemmekin eläneet ihan normaalia arkea. Jouduimme taas viime viikolla käymään lääkärissä ja Mini saikin uuden antibiootin korvatulehdukseen. Vasen tärykalvo pullotti ja punoitti edelleen, lääkäri ei tosin ollut varma että johtuuko vielä siitä, että punottaa vanhan tulehduksen jäljiltä vai onko siellä vielä tulehdus päällä, mutta määräsi kuitenkin uuden kuurin varuiksi. Jospa se nyt vihdoinkin lähtisi kokonaan ja Mini saisi taas olla hetken aikaa terve.

Viime viikolla sain myös vihdoinkin yhteyden lastenvalvojaan ja sovimmekin käynnin ensi kuulle. Lastenvalvoja tekee paperit oikeutta varten ja vihdoinkin asia etenee. Ei siis ollut Minin isä käynyt vieläkään testeissä, yllättävää. Harmillista viedä asia oikeuteen, mutta ei Mini isä oikein jättänyt muitakaan vaihtoehtoja.

Mutta eipä tässä nyt tällä kertaa sen kummempaa. Ihanaa viikonloppua kaikille :)

Tervetuloa kevät

Ihanan aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ollut nyt tässä. Olemmekin Minin kanssa oikeastaan joka päivä käyneet puistoilemassa, mistä on tullut Minin lempipuuhaa. Talvella olin sen suhteen laiska, kun Minin oli vaikea liikkua talvihaalarissa ja muutenkaan ei lumessa ollut tekemistä. Nyt Mini on innostunut kävelemään pihallakin, lyhyttä matkaa tosin mutta kuitenkin. Etenee aina noin metrin kerrallaan kunnes kaatuu, mutta ylös pitää päästä samantien ja taas matka jatkuu :D Liukumäki ja kiikkulauta ovat myös huippuja. Viime kesänähän Mini tykkäsi jo keinumisesta paljon joten saa nähdä nauttiiko siitä vielä kun keinut tulevat uudelleen paikalleen. Kovasti Miniä myös kiinnostaa muut lapset pihalla, koko ajan olisi menossa muita katselemaan.

Otin Minille jo parina päivänä käyttöön välikausihaalarin, minkä kanssa hänen onkin paljon helpompi liikkua pihalla. Ostin Minille jo viime vuonna hyvissä ajoin kevääksi tähtijonathanin haalarin ja ainakin vielä vaikuttaa hyvälle. Tykkään lahkeissa olevista vetoketjuista erityisesti, helpottaa kenkien pukemista todella paljon. Kiristettävät hihansuut myös erittäin bueno. Toivottavasti ei enää säät kovin paljoa kylmenisi, olen jo sanonut hyvästit talvelle ja toivottanut kevään tervetulleeksi. Huomaan heti olevani pirteämpi kun päivällä on aurinkoista. Tosin haittapuoli on se, että kaikki aurinko tunkee olohuoneeseemme päivällä ja täytyykin pitää verhoja kiinni jos haluaa nähdä jotain tv:stä tai tietokoneelta.

 

 

 Nyt olisikin edessä välikausikenkien, kumisaappaiden yms. ostot edessä. Pääsee siis vaihteeksi seikkailemaan kirpputoreille. Sitä ennen tosin pitänee perehtyä hieman niiden ihmeelliseen maailmaan ja ottaa selvää, että mitkä merkit ja minkälaiset kengät olisivat kauteen parhaita. Tunnen olevani niin pihalla näistä asioista.. Lisäksi kun taloudellinen tilanne ei mikään huippu ole niin joutuu ostamaan käytettyä, vaikka tietenkin haluaisi ostaa uutta ja hienointa mahdollista :P

Ps. Vähänkö söpöä, Mini alkoi eilen lähettelemään lentopusuja kun vein hänet nukkumaan. Päivä oli ollut melko raskas, mutta kummasti tuo pieni ihminen osaa sulattaa sydämen hetkessä. Tänään myös päiväunille viedessä pusut lenteli ahkerasti <3

pps. Pakko laittaa loppuun kuva Backstreet Boysien keikalta! Pääsimme toiselle riville ja koko keikka oli aivan huippu! :)

Sekalaista

Hups. Tammikuu onkin ollut erittäin hiljaista blogin puolella. Tosin eipä minun ja Minin elämässäkään ole suuria tapahtunut. Jospa kirjoittelisinkin nyt ihan yleisiä kuulumisia.

Kävimme Minin kanssa ensimmäisessä hammastarkastuksessa, tai siis Minihän siellä asiakkaana oli. 13 hammasta on nyt suussa ja kaikki loput(paitsi viimeiset poskihampaat, jotka puhkeaa 2-3 -vuotiaana) ovat tulossa. Tämä selittänee meidän ratkiriemukkaat yöt. Toivottavasti nuo loputkin hampaat nyt puhkeaisi sitten pian niin ehkä yöt tästä hieman rauhottuisi :)

Lääkärissäkin kävimme vaihteeksi, tosin tällä kertaa vain korvien jälkitarkastuksessa. Ei ollut enää mitään ja täytyy toivoa, että ei uusia tulehduksia tulekaan. Yhdessä oli jo aivan riittämiin :/ Itsekin sain samalla hoidettua asioitani ja pyydettyä lääkäriä ottamaan yhteyttä psyk. polille, jotta saisin adhd-lääkityksen kuntoon.

Tärkein kuuluminen lienee se, että Mini otti toissapäivänä ensimmäiset askeleet <3 Nyt hän ottaa muutamia haperoivia askeleita kunnes aina pyllähtää. Niin suloista! Mini on tietenkin ihan innoissaan uudesta taidostaan, tai lähinnä siitä huomiosta mitä hän saa sen myötä. Muutenkin saa koko ajan olla taputtamassa hänelle, jollen aloita itse heti niin Mini jo itse alkaa taputtamaan itselleen :D

Muutenkin Mini on aivan huippu tyyppi. Lempileikkeihin kuuluu tällä hetkellä mm. piiloon meneminen. Tämä tarkoittaa meillä sitä, että Mini menee olohuoneen ovelle, pitää karmista kiinni ja tunkee itsensä pieneen syvennykseen eteisen puolella, vaatehuoneen oven luokse siis. Minun kuuluu hämmästellä tätä katoamista ja sitten poika taas ilmestyykin tyhjästä ;) Mainittakoon, että syvennys on niin pieni, että Minin pää näkyy joka tapauksessa :D Pientä pieruhuumoria myös jo hieman tavaittavissa. Minillä on tapana päästää pieruja ruokapöydässä niin, että oikein nostaa itseään samalla ja sitten perään sanoo "oh!" ja kamalan leveä hymy päälle. Äiti arvostaa..

Minulla alkoi tässä kuussa lukio ja joopa joo.. Ruotsi ei kuulu vahvuuksini ja tietenkin tässä kurssissa on hetki ruotsin 1. kurssi. Eikä rehellisesti sanottuna nyt muutenkaan oikein nappaa istua 3-4 vuotta lukiossa.. Ajattelinkin siis hakea joka tapauksessa kevään yhteishaussa ammattikorkeakouluun ja toivoa että tärppää. Vielä kun keksisi siis sen alan mihin hakisi.. Miten voikin olla niin vaikeaa keksiä mitä haluaa "isona" tehdä?

Olen jo ihan valmis kevääseen, alkaa kylmät ilmat tökkimään ihan kunnolla. Minilläkin on iho aivan älyttömän kuiva, aamuin illoin saa olla rasvaamassa. Sama oli viime talvena, niin kauan kun oli pakkasia yms. niin Minin jalat olivat kuivat, mutta kesän ajan hyvässä kunnossa. Osaan kuvitella, että ne ovat kipeätkin kun pahimmillaan iho ns. halkeilee pohkeista. Itsellänikin tuppaa tulemaan sellaista toisinaan, etenkin kämmenselkään jos kuljen pakkasella ilman lapasia.

Tähän hätään en keksi muuta kirjoiteltavaa ja aika sekalainen postaus tästä tulikin. Yritän nyt taas kerran aktivoitua tämän suhteen. Jotenkin aina kun tulee pienikin tauko niin kynnys uudelleen kirjoittamiseen kasvaa ja lopulta päädyn siihen tilanteeseen, että en edes käy koko bloggerissa kun ahdistaa ajatus niin paljon. Vaikka pidän siis blogin kirjoittamisesta ja muiden blogien lukemisesta. Hohhoijaa.. :D

Suklaavarkaissa

Unohdin konvehtirasiani sohvalle viereeni ja keskityin itse katsomaan hetkeksi Gossip Girliä. Mini huomasikin heti tilaisuutensa tulleen ja kävi kimppuun. Saaliksi sai kaksi konvehtia, joista toinen meni heti suuhun ja toinen visusti nyrkkiin talteen. Onneksi loput sain kaapattua talteen suklaanhimoiselta pikkupojalta.. :D En sitten rohjennut enää väkisin repiä kädestä tuota toista vaan annoin Minin herkutella oikein kunnolla. Kysynpähän vaan, että miten en huomannut kun Mini tuli viereeni, kippasi rasian sohvalle ja hamstrasi suklaita??! 

Onnellinen suklaavaras aarteensa äärellä

1-vuotias Mini

Mini täytti 7.12. vuoden, aika hurjaa! Piti kirjoittaa jo aiemmin tästä etapista, mutta viikonloppu oli täynnä juhlia ja eilinenkin meni vielä juhlahumussa ja myöhemmin päivystyksessä.. Kiirettä on siis pitänyt.

1-vuotias Mini on aika mainio tapaus. Kävely tai edes sen harjoittelu ei kiinnosta pätkääkään, paitsi tukea pitkin. Kädestä pitäen saattaa toisinaan ottaa muutaman askeleen, kunnes heittäytyy makarooniksi. Hän sanoo äiti/äitä ja lintu on "itu". Lintuja osoitteleekin kovasti aina, kun sellaisen sattuu ikkunasta näkemään. Meillä on siis keittiön ikkunan edessä suuri puu, jonka oksilla istuskelee monesti lintu jos toinenkin.

Pottailua olemme kokeilleet muutamaan otteeseen ja heti ensimmäisellä kerralla sinne tulikin pissa! Nyt se on tosin hieman jäänyt eikä tarkoituksena olekaan tämän kanssa kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee :)

Mini on oppinut sulkemaan ovia ja tapaakin tehdä sitä jatkuvasti. Sulkee itsensä makuuhuoneeseen tai keittiöön ja sen jälkeen alkaa raukka itkemään, kun on jumissa. Tarvitsisi varmaan hankkia ovistoppareita niin pysyisi ovet auki. Hän rakastaa myös heitellä palloa ja se onkin yksi lempileikeistä. Muita suosikkeja ovat autot, duplot ja kaikki mitkä vähänkin pitävät ääntä.

Hän on myös pikkuhiljaa alkanut kiinnostumaan lusikasta kunnolla. Joskus jopa saattaa hieman onnistua saamaan sillä ruokaa suuhun. Monesti kuitenkin ottaa lusikasta ruoan sormilla ja siitä suuhun. Tykkää siis syödä vieläkin käsillään enemmän. Juominen onnistuu autettuna jo mukista melko hienosti, käytetään kuitenkin nokkamukia vielä enimmäkseen. Imetystä alan tässä hiljakseen lopettelemaan niin että vähennän imetyksiä päivästä. Lopulta on myös tarkoitus lopettaa iltaimetys, mutta haluan lopettaa sen varovaisesti eikä kerralla kaikkea. Yöimetys on taas tullut näköjään jäädäkseen kuvioihin.. Siitä pitäisi myös päästä eroon niin pian kuin mahdollista, huoh! Nyt vaan jotenkin kun Mini on sairastellut niin paljon, niin on tuntunut kamalalta olla antamatta yöllä maitoa.

1-vuotisneuvola meillä olisi pitänyt olla tänään, mutta siirrettiin huomiselle sairastelun takia. Niitä kuulumisia tulee siis myöhemmin :)

Sunnuntaina juhlimme sukuni ja Minin kummien kanssa Miniä. Mini saikin ihania lahjoja ja leikkii niillä ihan innoissaan. Minin isän puolen sukua (mummi ja täti) en kehdannut pyytää, kun olisi voinut olla vaivaannuttavaa puolin ja toisin.

Minin 1v, kakku virallisilta juhlilta

Maanantaina meillä olikin vauvakerhon äitejä lapsineen kyläilemässä synttärien merkeissä. Mukavaa, että olemme päässeet osaksi tuollaista ryhmää, joka voi tavata muulloinkin. Mini oli vaan valitettavasti koko juhliensa ajan hieman kiukkuinen ja väsynyt. Menikin heti vieraiden lähdettyä päikkäreille ja herättyään selvisi kiukkuisuuden syykin. Hänellä nousi kuume yhtäkkiä 39.9 asteeseen, joten lähdimme käymään Acutassa näytillä varmuuden vuoksi. Molemmat korvat olivat tärykalvoon asti karstaista vaikkua/eritettä, joten lääkäri ei nähnyt kunnolla sinne. Toinen korva kuitenkin punoitti (Mini tosin huusi samaan aikaan) ja toisessa korvassa oli tärykalvon vieressä verestystä. Koska ei nähnyt paremmin niin laittoi Remo-waxia molempiin korviin, Panadol ja Pronaxen reseptit ja kotiin. Käski käymään seuraavana päivänä terveysasemalla vielä näyttämässä korvia ja hakemassa mahdollisen antibiootin.

Kaverisynttäreiden kakku

Tänään kävimmekin sitten ja huhhei mitä ravausta. Omalääkäri ei ollut paikalla, joten jouduimme ensin menemään jonottamaan päivystävälle sairaanhoitajalle. Siitä siirryimme odottamaan vuoroamme toimenpidehuoneeseen sairaanhoitajalle, joka kurkkasi korviin ja varasi ajan lääkärille. Kotiin ja muutaman tunnin päästä takaisin lääkärinvastaanotolle. Kaiken tämän shown jälkeen totesi korvatulehduksen, mikä olikin jo melko varma tieto eilisestä lähtien. Ärsyttävää ravata edestakaisin ennenkuin saa yhden antibiootin. Ärsyttääkin se, että en ottanut Minille vauvavakuutusta. Vaikka eipä minulla nyt olisi varaa niitä maksellakaan, mutta kuitenkin.

Viime viikolla silmätulehdus, tällä viikolla korvatulehdus - mitä ensi viikolla? Saisi jo pikkuhiljaa alkaa loppumaan tämä sairastelu!

Ensimmäinen silmätulehdus x2

Täällä on koko syksy ja alkutalvi mennyt jatkuvasti sairastaessa. Mini saattaa olla 1-2,5 viikkoa terveenä kun jo taas iskee uusi flunssa. Nyt on taas flunssa päällä siis, huoh. 

Eilen alkoikin kauppareissulla Minillä molemmat silmät rähmimään kunnolla, joten kävimme tänään lääkärissä. Silmätulehdus päässyt iskemään molempiin silmiin, voi pientä. Sattuu oikein itseäkin katsoa, kun toisella rähmii silmät. Toivottavasti antibiootti alkaa vaikuttaa pian sillä meillä olisi viikonloppuna juhlat juhlittavana. Torstaina meillä olisi ollut viimeinen vauvakerhopäivä, mutta se jää nyt väliin :/

Onneksi Miniä itseä ei tunnu tuo sairastelu kovin vaivaavan. Nytkin riehuu "kannettavansa" kanssa lattialla ja laulelee/huutelee "tukutuku-äää-ää". Öisin se kyllä näkyy, meillä on taas vaihteeksi yöt huonoja ja Mini hengaa vieressä lähes koko yön. Näin kipeänä ollessa ei vaan sitä raaski kieltää. 

Saas nähdä, miten poika antaa laittaa silmätipat illalla. Päivällä onnistui hyvin, kun oli mummu pitämässä kiinni. Taas näitä pieniä yksinhuoltajuuden iloja, pitää rimpuilevaa poikaa paikallaan ja samalla yrittää saada tippa osumaan silmään :D

Reipas potilas lääkärireissulla :)

Isyyteen "pakottamisesta"

Olen monesti netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt kiivaisiin keskusteluihin siitä, että onko oikein pakottaa isä testeihin ja isyyteen. En ole jaksanut näihin keskusteluihin osallistua, sillä asia on omalle kohdalle arka ja en välttämättä osaa hillitä näppäimistöäni, jos kiivastun liikaa. Ehkäpä siis blogiteksti asiasta onnistuu paremmin, kun pystyy kunnolla miettimään ennen kuin julkaisee.

Kun tulin raskaaksi, ajattelin että kannan vastuuni yksin, Minin isä tehköön mitä lystää. Pitkin raskautta kuitenkin pohdin asiaa ja mielipidekin vaihtui aina välissä. Lopulta tulin kuitenkin siihen päätökseen, että haluan Minin isän testeihin ja virallisesti isäksi.

Netissä monesti tätä päätöstä syyllistetään ja huudetaan isän oikeuksia. Vauhkotaan, kuinka äiti tekee yksin päätöksen pitämisestä joten pitäköön myös yksin lapsensa. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun raskaus paljastuu ei oikein ole kompromissit mahdollisia. Se on joko abortti tai lapsen pitäminen(niin tai adoptio tietysti). Kyseessä on naisen keho ja naisen elämä, joten oikeutetusti nainen tämän päätöksen tekee. Mielestäni se ei kuitenkaan ole oikeutus sille, että isällä ei ole mitään velvollisuuksia. Positiivinen raskaustesti ei kuitenkaan ole se lähtötilanne, sitä on edeltänyt yhteinen päätös mennä sänkyyn. Poikkeuksena tietysti naiset, jotka huijaavat käyttävänsä ehkäisyä. Sitä en missään nimessä hyväksy, miestä ei saa huijata isäksi. Mutta jos ehkäisy pettää tai mies on ollut itse huolimaton/kiinnostumaton ehkäisystä niin turha se on siinä vaiheessa valittaa, kun vahinko on jo tapahtunut.

 Positiivisen testin tullessa nainen joutuu kantamaan vastuun ja tekemään isoja päätöksiä. Tehdäkö abortti ja elää sen päätöksen kanssa loppuelämä? Pitääkö lapsi ja heittää elämä täysin ylösalaisin? Naisen elämä muuttuu joka tapauksessa, miksi miehen pitäisi saada jatkaa elämää kuin mitään ei olisikaan?

Minin ollessa vielä pieni hänen isänsä soitti minulle kerran saatuaan lapun lastenvalvojalta. Yritti saada minua perumaan sitä. Kun sanoin, että kantakoon vastuunsa niin vastauksena tuli: "Kyllä sunkin pitäisi kantaa vastuu!" Vieläkin asian ajattelu ja siitä kirjoittaminen saa minut kiehumaan. Siinä vaiheessa, kun lapsi heräili alle kahden tunnin välein ja asui rinta suussa niin mitä muuta minä tein kun kannoin vastuuni? Vaikka rakastan Miniä enemmän kuin elämää, niin ei raskaus ja lapsi siinä elämäntilanteessa ollut suunniteltu ja toivottu asia. Valitsin kahdesta vaihtoehdosta sen, jonka kanssa pystyin elämään. Mielestäni hänen pitäisi myös sen verran miehistyä, että kantaisi edes sen nimellisen vastuunsa.

Tässä kuviossa ei ole tärkeintä isä tai äiti. Tärkeintä on lapsi. Lapsella on oikeus tietää isänsä. Oikeus tietää mistä on lähtöisin. Ne voi tietysti kertoa myös ilman testiä ja virallista tunnustusta, mutta mustaa valkoisella on kuitenkin 100% faktaa. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ei se ole isäsi. Lapsella on oikeus mahdolliseen perintöön. Lapsella on oikeus elatusmaksuihin, jotka mielestäni on omalta osaltaan väärin maksattaa valtiolta, jos isän nimi on tiedossa. Itse koen, että minun on paljon helpompi joskus kertoa Minille hänen isästään, kun asia on oikeasti virallista. Ja uskoisin myös, että joskus tämä asia tulee olemaan Minille tärkeä. Ihmiselle kun yleensä on tärkeää tietää, mistä on tullut ja kuka oikeastaan on. Jos ajattelisin vain itseäni niin faktahan on se, että pääsisin sata kertaa helpommalla, kun jättäisin isyydentunnustuksen pois. Saisin takuuvarmasti elatusmaksut Kelalta ajoissa yms.

Lisäksi ajattelen sitäkin, että ikinä ei voi olla varma. En voi mitenkään nähdä aikaa viiden tai kymmenen vuoden päähän. Entä jos Minin isä päättääkin silloin katua ja haluaakin osallistua Minin elämään? Se nyt vaan on helpompaa hoitaa nyt pienenä virallisesti pois alta niin hänen ei tarvitse spekuloida, että onko Mini nyt hänen vai ei. Testien tekeminen takaa hänelle myös oikeuden lapseensa, jos hän joskus muuttaa mielensä niin hän on virallisesti isä. Itsenikin tuntien, en yhtään ihmettelisi vaikka joskus tulevaisuudessa olisin katkera ja en haluaisi enää päästää häntä Minin/meidän elämään. Tähän en kuitenkaan halua päätyä, sillä minulla ei mielestäni sellaista oikeutta ole. Niin kauan, kun hän ei käy testeissä ja näe tulosta silmiensä edessä, hän voi valehdella itselleen ja väittää että lapsi ei ole hänen. Tätä ihanaa valhettaan hän jakaa tietysti myös eteenpäin. Jakaessaan sitä hän tekee minusta valehtelijan, joka yrittää saada lapselleen isää väärästä ihmisestä. En hyväksy sitä todellakaan.

Jotain varmaan jäi sanomatta, mutta nyt väsyttää niin paljon että on pakko lopettaa. Lisäksi aihe alkaa ottamaan päähän, sillä Minin isä ei ole vieläkään käynyt testeissä. Mitäpä sitä kiirehtimään..

Ugh, olen puhunut. Saa lynkata.

Mini 11kk

Mini täytti kolme päivää sitten jo 11 kuukautta. Iski jo pieni haikeus, kuukauden päästä minulla ei enää ole vauvaa, nyyh. Lisäksi ajattelin imetyksen lopettaa vuoden iässä, haikeaa sekin. Olen niin tyytyväinen, että olen imettänyt näinkin pitkään. Ensimmäiset 4 kuukautta imetyksen kanssa oli melko vaikeaa, aina tarvitsi olla rintakumi käytössä tai rinta meni heti rikki. Sitten Mini kasvoi ja se alkoikin sujua helpommin. Nykyään se on niin helppoa ja vaivatonta (ja ilmaista), että jipii. Toki korviketta saa toisinaan kun ollaan liikkeellä tms. :) Mutta joo, tämä postaushan ei ollut imetyksestä.. Jotenkin sitä vaan jää lörpöttelemään kaikkea :D

Tosimies käyttää vaaleanpunaista :D

Kävimme avoneuvolassa mittauksissa, mutta enpähän tietenkään juuri nyt löydä neuvolakorttia. Painoa oli kuitenkin vihdoinkin tullut lisää muistaakseni jotain 200g jommallakummalla puolella. Pituutta ei sitten ollutkaan tullut juurikaan, taisi olla jotain 73cm nyt, pieni minimies :) Minin isähän on minua huomattavasti lyhyempi, joten en tiedä voisiko se vaikuttaa asiaan.

Mini oppi sopivasti kuukausipäivänään seisomaan ilman tukea. Tai no seisoi hän varmaan viikkoa aiemmin myös kaksi kertaa lyhyen hetken, mutta tuolloin se alkoi oikeasti sujumaan. Nyt hän onkin innoissaan seisoskelemassa ja siitä sitten jonkin ajan kuluttua horjahtaa pyllylleen. 

Tukka hyvin - kaikki hyvin ;)

Nyt on tullut se aika, kun en enää saa syödä rauhassa omaa ruokaani. Samantien alkaa hirveä kitinä ja vinkuna, "minullekin!!" Jos kitinällä ei irtoa niin seuraavaksi hän kurottelee kohti lautastani vaativan näköisenä. Olenkin ottanut tavaksi varata lautaselle jotain, mitä voin antaa hänelle :D

Muuten ei olekaan Minin kehitykseessä tapahtunut isompia muutoksia. Seuraavan kerran kuukausikuulumiset onkin Minin ollessa vuoden! Apuaaa. Tarvitseekin alkaa suunnitella Minin pirskeitä. Tai lähinnä haalimaan jo pikkuhiljaa tarvikkeita, niin ei tunnu kerralla niin pahalle :) 

Tassuttelua

Rasti seinään - meillä on ilmeisesti vihdoinkin yöt vaihtuneet edes hieman paremmiksi! Sain lopultakin tarpeekseni siitä, että istuin Minin huoneessa enemmän yön aikana kuin omassa sängyssäni. Päätin aloittaa vihdoin ja viimein oikeasti tassuttelu-unikoulun. Ilmeisesti Minikin oli valmis nukahtamaan itsekseen, sillä heti ensimmäisenä iltana nukahti kahdessa(!!) minuutissa itsekseen. Olin varautunut useamman tunnin kestävään operaatioon, joten meni hieman paremmin kuin kuvittelin. Heti ajattelinkin, että kiva jos tämä olisi ollut näin helppoa jo aiemmin.. Tosin vahvasti epäilen, että paria viikkoa aiemmin tämä ei olisi sujunut.

Siitä lähtien Mini on nukahtanut iltaisin itsekseen nopeasti. Huutaa pari minuuttia ja nukahtaa. Yöllä herää pääsääntöisesti kerran, jolloin käyn hetken silittämässä ja taas nukahtaa itsekseen. Aamuyöllä olenkin sitten ottanut viereen ja siinä poika on taas päässyt pitkän kaavan tissittelyn makuun.. Tämä onkin seuraava operaatio, pitää Mini sängyssä koko yö.

Ruokailutkin meillä on alkanut sujumaan huomattavasti paremmin. Aamuisin Mini syö puuroa n. 1-5-2dl ja sen kanssa hieman sosetta ja/tai marjoja. Lounaalla ja päivällisellä menee n. iso purkki sosetta, joskus innostuu jopa syömään hieman hedelmäsosetta päälle. Iltapalana taas sama määrä kuin aamulla. Joka ruoalla lisäksi vaihteleva määrä sormiruokaa, milloin mitäkin :) Tissikin kelpaa paremmin myös päivisin. Riittää, kun kysyn että "otatko maitoa" niin toinen aloittaa helpottuneen naurun :D

Kaiken kaikkiaan meillä menee siis melko mukavasti. Itsekin aloitin viime viikolla projektin kohti parempia elämäntapoja. Tavoitteena olisi saada ainakin 20 kiloa pois, että työtä kyllä riittää. Vielä kun saisi jatkossakin sen motivaation pysymään.. :)

Palaillaan piakkoin 11kk kuulumisten parissa. Kääk! Ensi kuussa vauvani täyttää jo vuoden, nyyh..

Ensimmäinen syntymäpäivälahja

Mini sai jo ensimmäisen syntymäpäivälahjansa hieman etuajassa kummitädiltään :) Ihana kummitäti oli ostanut Brion taaperokärryn ja se onkin ollut heti suosittu. Ensin sen kanssa vaan seisottiin, seuraavana päivänä otettiin muutama askel ja nyt mennään jo muutaman metrin pituista matkaa. Hieman horjuen ja etukenossa, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Itse en vielä yhtään tiedä mitähän pienelle ostaisi. Se nyt riippuu myös siitä, että löytyykö töitä vai ei. Jos ei löydy niin luultavasti ostan lahjapaperia :D Tällä viikolla pitäisi selvitä sen työpaikan kohtalo, missä kävin haastattelussa. En tosin ole aivan varma, että ilmoitetaanko sieltä jokatapauksessa vai ei. Hirveästi en liputa sen suhteen, sillä työhaastattelu ei ollut sellainen mihin olen tottunut. Kysymyksiä ei kysytty juuri ollenkaan ja koko haastattelu oli alle vartissa ohi. Ainoat kysymykset oli "kerro itsestäsi" ja "millainen edellinen työpaikkasi oli". Jooh.. :D

Pariin paikkaan pitäisi myös soitella, mutta ne hoidan vasta kun tiedän tuon kohtalon. En jotenkaan tykkää hakea moneen paikkaan ja sit mahdollisesti joutua perumaan jotain. Tai no yhteen paikkaan olen jo monta viikkoa sitten laittanut s-postia, mutta eipä ole vastattu, huoh. 

Mutta sitten takaisin Miniin. Meillä on kovana yrityksenä käydä unikoulua, jotta päästään yösyömisistä, mutta jotenkin aina lepsun lopulta jossain vaiheessa yötä. Kolme yötä sitten lepsuin heti alkuyöstä, toissayönä kolmen aikaan ja viime yönä joskus viiden aikaan. Kahtena viime yönä en antanut maitoa samantien vaan otin viereen nukkumaan. Voi sitä kiukun määrää, kun ei saanutkaan tissiä suuhun siinä. Mini heittelehti ympäri sänkyä ja huusi valehtelematta varmaan tunnin. Pieni uni välissä ja taas tissiä vailla kovan huudon kera. Sitten jo annoinkin sitä, että sain jatkaa unia itsekin. Tarvitsisin jonkun oman vahdin tänne, joka pitää huolen että en lipsu. Tässä asiassa kun olen niin aidan matalimmasta kohdasta menijä. Olisi vaan molemmille helpompaa lopettaa yösyötöt yms. nyt ja mahdollisesti saada pidempää pätkää unta kuin sitten kun olen jo töissä. Voin olla hieman väsynyt työntekijä, jos Mini herättää pitkin yötä. 

Tänä yönä koitan olla lipsumatta. Toivottavasti.

Mini 10kk

Pieni vauvani on tänään jo 10kk. Taas voin kirota ajan kulumista, se menee aivan liian nopeasti! (Tässä välissä muuten pieni juttu. En ole ikinä blogissa maininnut vissiin, mutta Mini on vaan blogissa käytettävä kutsumanimi, oikea nimi jääköön täältä pois. Tuli vaan mieleen, kun huomasin että Mini nimisiä ihmisiäkin löytyy :D) Kävimme sopivasti eilen ystäväni kanssa kuvaamassa Miniä, joten ne kuvat menevät myös 10kk kuvista hyvin :)

Kävimme tällä viikolla Minin kanssa neuvolassa "10kk neuvolassa" punnituksissa. Tuoreet mitat(suluissa 8kk mitat):

Paino: 9340g(9345g)
Pituus: 72,7cm(71,5cm)
Py: 46,5cm(45,7cm)

Paino jumittaa siis edelleen paikallaan :/ 6kk neuvolan jälkeen Minille on tullut painoa 135g, eli ei siis juuri ollenkaan. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan ollut vieläkään kovin huolissaan, Mini on juuri ollut flunssassa(tai siis on vieläkin hieman) yms. Jatkamme ruokailuja 4x päivässä, sillä Mini syö parhaiten niin että on hieman pidemmän ruokailuvälit. Jos Mini syö hyvin niin käymme neuvolassa vuoden iässä seuraavan kerran, mutta luulen että käymme avoneuvolassa ensi kuussa tarkistamassa painon. Syöminen kun tuntuu olevan niin vaihtelevaa ja haluan tehdä hieman ruokapäiväkirjaa ja pyytää katsomaan että missä mättää. Mini ei vaan koskaan tunnu nälkäiselle edes, mikä on hieman kummallista minusta (koska itsellä aina nälkä :D ).

Mini on nyt jonkinaikaa nukkunut vieressäni, siirtyi siihen sairastuessaan flunssaan. Paljon helpompi syöttää yöllä siinä kuin nousta jatkuvasti ylös sängystä ja mennä makuuhuoneeseen. Nyt kuitenkin tarvitsisi taas kohta alkaa siirtymään omaan sänkyyn, että tämä ei jää tavaksi. Oma nukkumasento kun ei ole parhaimmasta päästä Minin nukkuessa vieressä(en uskalla kääntyä unissani juurikaan).

En tiedä kuvittelenko, vai osaako Mini "hyräillä". Laulan paljon hänelle ihhahhaata ja nyt muutamana päivänä olenkin kuullut moneen kertaan Minin hymisevän jotakin äh-äh-hää tyyppistä ihhahhaan rytmissä. Tänään jouduin muutenkin pohtimaan, että kuvittelinko vai ymmärtääkö Mini jo enemmänkin. Hän oli aamulla lähdössä vaeltelemaan sängyssä kun sanoin että "tule tänne kainaloon". Mini kääntyi ympäri, tuli luokseni ja kävi kainaloon pötköttämään. Eipä ole yleensä kyllä tehnyt u-käännöstä kun on menossa tutkimaan paikkoja!

Mini osaa jo kävellä jonkinverran tukea vasten. Kävelee mm. sohvaa tai tv-tasoa pitkin. Tykkää myös kaataa lelulaatikkonsa ja sen kanssa on ottanut pari askelta. Pitäisikin ostaa pojalle taaperokärry, jos vaikka lähtisi sen kanssa kävelemään enemmänkin.

Muuten ei olekaan uusia juttuja tullut kuvioihin. Paitsi ai niin, Mini on muutaman kerran nukahtanut päiväunille niin, että olen ollut olohuoneessa ja sieltä käsin laulanut Sinistä unta tarvittaessa. Ei siis vaatinut minua huoneeseensa, jee!

Syysflunssan kourissa

Tämä viikko on mennyt Minin kanssa syysflunssaa sairastaessa. Ensin tuli kipeäksi Mini. Raukalla oli kuumetta 3 päivän ajan, nyt onneksi jo paranemaan päin. Nenä hänellä on kuitenkin vielä ihan tukossa ja täynnä räkää. Mukavaa yrittää puhdistaa sitä nenäfriidalla ja suihkuttaa Physiomer Baby Mist suihketta(suosittelen!), kun toinen huutaa ihan kuin tapettaisiin. Pakko sitä on kuitenkin välillä tehdä, kun muuten Mini ei saa hengitettyä ollenkaan nenän kautta. Välillä tuleekin mieleen, että kauanko menee ennen kuin joku naapuri tekee ls-ilmoituksen tulkitessaan huutoa väärin. No "onneksi" naapurini eivät taida olla kovinkaan muiden voinnista kiinnostuneita kun itsekin pitävät kamalaa meteliä yötä myöten.

Tosiaan, kun Mini alkoi voimaan paremmin niin tietysti tauti siirtyi minuun. Onneksi olen päässyt melko helpolla. Nenäliinoja kuluu varmaan sata per päivä ja kurkku on kipeä + ääni käheä, mutta muuten vointini on suht hyvä. Toivottavasti pysyykin hyvänä sillä..

Minulla on työhaastattelu tiistaina! Sain tänään kutsun haastatteluun ja työpaikka sijaitsisi lähellä kotiamme, mikä olisi aivan mahtavaa. Tietysti sitten pitäisi vielä toivoa, että Mini pääsee läheiseen vuoropäiväkotiin tai joudun kuljettamaan ensin Minin kaupunkiin vuoropäivähoitoon ja sitten palaamaan takaisin lähelle töihin bussilla.. blääh! :D Tämä työpaikka on siis se mihin mainitsinkin laittaneeni hakemuksen aiemmin blogissa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon, sillä työpaikkailmoitus umpeutui jo viime perjantaina eikä sieltä kuulunut mitään aiemmin. Nyt vain sitten peukut ylös, että saisin sen työn! :) Lähtisi muutama stressinaihe samantien pois harteilta.

Mini 9kk

Mini on jo 9kk ja 2viikkoa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi alkaa kirjoittelemaan tämän hetkisistä taidoista ja kuulumisista. Haluan kuitenkin kirjoittaa kuukausikuulumisista, sillä voin sitten kätevästi itsekin niitä luntata vauvakirjaa varten.

Mini oppi tosiaan elokuussa nousemaan tukea vasten. Nyt sitä vasten noustaankin tuosta vaan ja laskeudutaan yhtä näppärästi. Hän osaa mennä itse myös istumaan ja pois siitä. Hänellä on koko ajan asiaa ja "jutteleekin" usein. Tavuttelu on jäänyt vähemmälle ja nyt hän höpöttää jotain omaa kieltänsä. Tykkää hokea "tikitii", jonka nappasi minulta.  Muutamaa sanaa apinoi, mutta en usko että vielä ymmärtää mitä ne merkitsee. "Auto" "vauva" ja "äiti" kuuluu pikkumiehen suusta. Lisäksi kun esim. tiputtaa jotain lattialle niin laittaa suun ympyräksi ja sanoo "oh(o)" :D 

Mini osaa kontata, mutta tätä taitoaan ei kyllä liiemmin näytä. Ryömimällä kun pääsee niin paljon nopeampaa. Hän on myös oppinut, että voi yrittää ryömiä äitiä pakoon. Jos käteen sattuu löytymään jotain erittäin mielenkiintoista ja yhtäkkiä kuuluu kuinka äiti lähestyy, niin minimies lähtee kamalaa kyytiä ryömimään pakoon :D Mini osaa heiluttaa käsillään ja taputtaa niillä myös innoissaan. Heiluttaminen on tosin hieman jäänyt vähemmälle, mitä sitä suotta ihmisiä heippaamaan.

Ruokailujen suhteen hieman takkuaa, poika ei millään malttaisi olla paikallaan ja syödä. Tällä hetkellä
viihdykkeinä toimiikin milloin mikäkin muovikippo, lompakko tms. Ruoka maistuisi parhaiten lautasen reunalta "juoden" tai sitten niin, että samalla käsillä läträä ruoan kanssa. Ei siis ainakaan kovin siisti syömäri tämä poika. Kun on saanut tarpeeksi ruokailusta alkaa leikkiä tukehtuvaa/muuten vaan yskimään.

Öisin heräilee edelleen useaan kertaan. Illalla nukahtaa itsekseen, jos minä olen huoneessa joko sängyn vieressä seisten tai sitten huoneen toisella puolella nojatuolissa. Oven vieressä seisominen on ehdoton no-no ja saa aikaan samantien hirveän huudon. Unikoulua pitäisi aloitella, mutta en ole vielä jaksanut. Nyt on hampaitakin ilmeisesti tulossa lisää mikä vaikuttaa öihin negatiivisesti.

Päivärytmi meillä vaihtelee jonkinverran ja mennään aika pitkälle Minin mukaan. En ole siis kello kädessä kulkeva äiti, joka noudattaa samaa rytmiä joka päivä. Tietenkin samat jutut toistuu joka päivä, mutta kello saattaa vaihdella tunnilla tai kahdella molempiin suuntiin. Päiväunia on yhdet tai kahdet.

Siinä olisi nyt suurimmat asiat, mitkä tulevat mieleen kun ajattelen 9kk ikäistä Miniä :) Kuvituksena toimii satunnaisia otoksia syyskuulta.

Syksyn suunnitelmat uusiksi

Ajattelin soitella verotoimistoon ja pyytää uutta veroprosenttia kotihoidontukea varten. Sain uuden prosentin, kymmenen yksikköä enemmän kuin edellinen. Iski pienen pieni ahdistus päälle, varsinkin kun olin lukenut aiemmin aamulla, että Tampere-tuki lakkautetaan ensi vuonna. 

Tuosta nousseesta prosentistani saan kiittää palkanlaskijaa, joka maksoi palkkaa normaalilla veroprosentilla vaikka olisi pitänyt olla jo lisäprosentilla. Samasta syystä saan kiittää häntä myös reilun 400€:n mätkyistä. En itse tajunnut puuttua asiaa, sillä luulin palkanlaskijan tietävän mitä tekee.. Joopa joo.

Nämä kaikki aiheuttivat sellaisen ahdistuksen, että pistin samantien tuulemaan. Ensin ahdistuspuhelu isosiskolle, sen jälkeen hieman facebookissa avautumista. Sitten työvoimatoimiston sivuille, löysin jopa kivan kuuloisen työpaikan. Tappelua päiväkotihakemuksen kanssa, hieman soittoa auttavaan puhelimeen. Työhakemus, voi huhhuh. No tuli siitäkin jonkinmoinen. Nyt olisi sitten edessä odottelua, mahdollisesti lisää hakemusten täyttämistä ja paluu työelämään. 

Kamalaa ajatella edes, että Mini menee päiväkotiin ollessaan alle vuoden vanha, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Inhoan taloushuolia ja inhoan sitä, että joutuu laskemaan asiat sentilleen. Toisaalta myös kiva päästä takaisin töihin ja vähän muuallekin näiden seinien sisältä.

Nyt vaan sitten odotellaan, että tärppääkö työpaikka. Kääk. Onko Ministä tullut tosiaan jo niin isopoika, että päiväkoti kutsuu? :(

Elossa ollaan

Taas on ollut hiljaista blogin puolella, hups. Mutta hiljaista on kyllä ollut tämä meidän elämämmekin, joten ei ole ollut aiheita kirjoitella :) Koitan silti ryhdistäytyä.

Mini on löytänyt kaksi uutta herkkua. kiivi ja puolukka. Taitaa poika tykätä vahvoista mauista. Itsehän irvistelen vieressä, kun Mini vetelee puolukoita sellaisenaan.

Kävinpä muuten viime kuussa elämäni ensimmäisillä Me&I kutsuilla ja tietenkin sorruin. Tähän asti taloudessamme ei ole siis ollut ainuttakaan meandia, mutta nyt oli pakko ostaa oranssit karavaanari-housut, ihanat! Olisin myös halunnut bodyn(ja ja ja..), mutta päätin olla säästeliäs kerrankin.

Tänään olemme koko päivän huhkineet siskoni kanssa ja laittaneet tätä asuntoa kuntoon. Siirsimme minun sänkyni vihdoinkin olohuoneeseen ja nyt Minillä onkin ihan ikioma huone. Ensi yötä jännittäessä, voi olla oma uni vähissä, kun kuuntelen kuuluuko makuuhuoneesta mitään. Ajattelin laittaa varmuudeksi itkuhälyttimen, vaikka luultavasti heräisin kyllä pojan huutoon muutenkin. Toivon, että tämä huoneen vaihdos toisi meille vihdoinkin pysyvästi kokonaiset yöunet. Mini on nykyään taas alkanut heräilemään ensimmäisen kerran jo kymmenen jälkeen ja sitten siitä n. 2h välein, huokaus. Päivät olen siis ollut ihan puolikuollut, kun ei oikein enää edes hormonit helpota. En tajua miten minun pitäisi pystyä tässä kuussa palata töihin ellen jäisi kotihoidontuelle. No, onneksi en ole vielä palaamassa.

Tässä nyt pikakuulumisia täältä, ensi kerralla toivottavasti enemmän :)

8kk neuvola ja hieman kuulumisia

Kävimme tänään Minin kanssa 8kk neuvolassa, meillä kun nämä neuvolakäynnit hieman laahaa perästä. Minin strategiset mitat olivat(suluissa 6kk neuvola):  9345g(9205g), 71,5cm(71cm), py 45,7cm(45,5cm). Mikään mitta ei siis ollut juurikaan muuttunut, lokakuun alussa käydään tarkistamassa tilannetta. Terveydenhoitaja tai lääkäri eivät kuitenkaan ollut huolissaan, terkka puhui vain jotain rauhallisemmasta vaiheesta. Tämä äiti tietysti stressaa heti ja murehtii Minin ruokamääriä. Mini välillä syö erittäin hyvin, mutta sitten toisinaan ei maistuisi ruoka ollenkaan vaan hieroo vaan käsillään naamaa ja kieltäytyy ruoasta.

"Huomenta! Joko pääsee pois?"

Isot pojat istuu ostoskärryjen istuimessa

Muuten mitään erikoista ei pompannut esiin neuvolassa, en oikein tykkää näistä lääkärineuvoloista. Lääkäri vain tutkii Minin, ei oikeastaan sano mitään ja sitten heihei. Ja luonnollisesti ei myöskään ennen lääkäriä ehdi erikoisemmin terkan kanssa puhumaan.

Muutenkin elämä rullaa rauhakseen eteenpäin. Meillä oli viime viikolla ensimmäinen kokonaan nukuttu yö. Ihmeiden aika ei ole siis ohi! Sen jälkeen tosin Mini palautti minut maanpinnalle ja heräsi muutamana yönä sen jälkeen taas 1-2h välein.. zzz... En tajua miten sitä Minin ollessa pieni jaksoikin ties kuinka pienillä yöunilla. Nyt kun katson esim. helmikuussa otettuja kuvia, niin silmät paljastavat kuinka väsynyt sitä on ollutkaan. Ne hormonit ilmeisesti ovat pitäneet kuitenkin hyvin kasassa. Nyt kun jos joudun heräämään kahden tunnin välein, niin olen aivan kuoleman väsynyt.

Innostuin ostamaan Minille facebookin kirpputorilta toppahaalarin talveksi. Tai siis Minillähän on jo yksi, mutta se taitaa olla vielä alkutalvesta iso. Tämän ainakin pitäisi olla pienempi, toivottavasti se menisi sitten :) Tarvitsisikin tehdä postausta Minin vaatteista syksyn ja talven varalle, niitä kun on tullut tässä lähiaikoina haalittua.

Terveiset Miniltä kaikille! :)

ps. Jos joku haluaisi vastata, niin onko nämä nykyiset isommat kuvat kivempia kuin ne mitä ennen oli? :)