Mansikkaa

Mini kokeili tänään mansikkaa.  Parhaat ilmeet jäi kuvaamatta kun ei kamera pysynyt perässä. Raukka ei tiennyt oksentaako vai eikö mutta silti oli saatava lisää :)

Vinkkaus arvonnasta

Hipsulan blogissa on 30.6. asti käynnissä arvonta, jossa arvotaan kaksi palkintoa(kuolalappuja). Itse olen bloggaajan käsitöitä katsellutkin ja mieluusti tuollaisen meille kelpuuttaisin. En tosin koskaan voita missään, mutta yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni? :) Kuvaa klikkaamalla pääset blogiin!

Kuva Hipsulan blogista!

Ryömiminen, check!

Mini oppi tänään ryömimään. Heti olikin kaikki tavarat vaaravyöhykkeellä ja huomenna koittaa perusteellinen siivous, jotta pikkuisen on turvallista möyrytä eteenpäin. Mini on kyllä jo pidempään päässyt liikkeelle epämääräiseen tyyliin, mutta nyt mentiin kunnolla eteenpäin. Taas kerran pitää taivastella, mihin tämä aika katoaa??! Mini on jo kohta niin iso, että tarvitsee alkaa keksiä uutta lempinimeä, ei oikein mini enää kohta kuvaa :D

Lauantaina kävimme Minin kanssa leikkipuistossa tapaamassa vanhimman isoveljeni lasta(kummilastani). Oli ihana nähdä kohta 3-vuotiaan pojan touhotusta pitkin puistoa. Harmittaa, kun he asuvat Espoossa niin tulee nähtyä liian harvoin. Minikin pääsi kokeilemaan vauvakeinua hetkeksi aikaa. Ihan hyvin siinä istui ja kovin kiinnostuneesti tuijotti kettinkejä.

Aiemmin samana päivänä tosiaan tapasimme muutaman muun äidin ja heidän lapsosensa. Meille on kerääntynyt ihana n. 30 hengen porukka facebookiin, joilla on ollut laskettu aika joulukuussa -12. Miittejä järjestimme jo raskausaikana ja vauvojen synnyttyä olemme nähneet kaksi kertaa hieman isommissa tapaamisissa(+-10henkeä). Tämän lisäksi olemme muutamaan otteeseen nähneet tamperelaisten äitien kesken ja lauantaina saimme myös yhden äidin lapsineen Turusta asti. Joukkoon mahtuu myös muutama lapsensa menettänyt, mutta he ovat joka tapauksessa osa porukkaamme ja nyt saammekin jännätä heidän uusia raskauksiaan. Ihanaa, että on löytynyt ryhmä, missä on oikeasti hyvä henki ja voi puhua mistä vain. Olen porukan ainoa yksinhuoltaja, mutta tässä ryhmässä se ei juurikaan edes tunnu/näy. Kertakaikkiaan ihania ihmisiä olen onnistunut saamaan ympärilleni!

Mutta eipä minulla tämän kummempia juttuja ole tällä kertaa, kunhan halusin tulla kirjoittamaan Minin uudesta taidosta(muistaa sitten itse myöhemminkin sen päivämäärän ;) ). Tämä äiti suuntaa kohta nukkumaan ja toivoo, että Mini sallii minun hieman nukkua.

Kuulumisia

Anteeksi hiljaisuus! Elämässämme ei ole tapahtunut mitään uutta eikä merkittävää, joten ei ole kovasti ollut inspiraatiota kirjoittaa. 

Konttausasentoa Mini edelleen toisinaan harjoittelee, mutta ei pysy siinä kuin sekunnin tai kaksi. Saas nähdä koska poikanen oppii liikkumaan, sitten minulla riittääkin vahtimista. Nyt jo Mini onnistuu viemään itsensä sohvapöydän luokse ja yrittää saada alatasolta kaiken lattialle. 

Minin kesätyyliä, kun vielä oli lämmintä. Mihin kesä katosi?!

Yöt on ylähampaiden puhkeamisen jälkeen hieman parantuneet *kop kop*. Muutama yö takaperin Mini heräsi kaksi kertaa vain yöllä, kahdelta ja seuraavan kerran kuudelta. Tuosta seitsemään oli pientä kitinää/torkkumista sängyssä kunnes nousimme ylös. Halleluja, lisää noita öitä. Omituista olla yllättävän pirteä aamulla. Ylhäällä etuhammas on jo tullut kunnolla pihalle, mutta kulmahammas edelleen vain hieman läpi asti. Kai sekin sieltä kohta puoliin tulee esiin kokonaan. 

Ihana herätä, kun saa heti tälläisen hymyn <3

Saimme muutama päivä takaperin pitkästä aikaa soiton myös Minin toiselta mummilta(Minin isänäidiltä). Hän tulee Miniä tervehtimään juhannuksen jälkeen kesälomallaan. Minusta on ihanaa, että vaikka Minin isä ei välitä lapsestaan niin Mini saa kuitenkin tutustua isän sukuun ja siellä on ihmisiä, jotka haluavat kuulua Minin elämään. En olisi voinut kasvattaa Miniä kertomatta hänestä heille ja antamatta mahdollisuutta tutustua poikaan. En halua, että jos Mini teini-iässä (tai aiemmin) kyselisi isän suvusta niin joutuisin vastaamaan, että he eivät edes tiedä pojan olemassa olosta. Mieluummin kannan ylläni Minin isän vihan minua kohtaan siitä, että kerroin kuin sen syyllisyyden tunteen jos en olisi kertonut. 

Summa summarum, valtakunnassa kaikki ennallaan ja hyvin. Nyt painun laittautumaan, sillä tänään tapaamme Minin kanssa muutaman muun äidin ja vauvan ihanasta joulukuun -12 ryhmästämme :)

Spagettia ja jauhelihakastiketta

Eilen tein ensimmäistä kertaa kunnon soseateriaa Minille; (broilerin)jauhelihakastiketta ja spagettia. Ajattelin jakaa tännekin ohjetta, sen verta hyvin tuntui maistuvan :)

200g broilerin jauhelihaa
2 porkkanaa
1/2 paprika
1 kesäkurpitsa (kuorittuna ja ilman siemeniä)
6 tomaattia (ilman kuoria ja siemeniä)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
rakettispagettia

Mausteina käytin tuoretta basilikaa ja valkopippuria

En tiedä miten tuollainen kastike oikeaoppisesti valmistetaan, mutta itse vain pienin kaiken ja heitin kattilaan. Vettä päälle niin, että juuri ja juuri peittyy. Kanat ja Spagetit tosin heitin vasta siinä vaiheessa, kun vesi jo kiehui. Tältä näytti sörsseli ensin:

Ja tälläistä siitä tuli:

11 pilttipurkkia sain pakkaseen, joista osa isoja. Täyteen asti en tosin kuitenkaan laittanut, kuten kuvasta näkyy. Lisäksi vein vielä siskontytöllenikin hieman ruokaa soseuttamatta. Ainekset maksoivat alle 10€ ja tosiaan kanaa, basilikaa ja spagettia jäi vielä kaappiin. Halpaa sanoisinko siis :)

Sitten olikin Minin aika toimia koekaniinina äidin pöperöille..

Ensin tutustuttiin ruokaan perusteellisesti. Koostumus testattiin sormissa tietenkin.

Sen jälkeen jo yritettiin maistaa, mutta suuhun päätyikin vain lusikan toinen pää. Tässä vaiheessa äiti päätti tarttua ohjaksiin, jotta ruokaa saadaan myös suuhun asti. Kyllähän se maistui! Sen verran tosin kuvissa huijattiin, että nämä kuvat on tältä päivältä kun ruokaa syötiin ensimmäisen kerran jo eilen. Eilen meni tuo purkissa näkyvä määrä kokonaan. Tänään oli mielenkiinto liikaa pöytään tutustumisessa, joten ihan kaikkea ei syöty. Maullisesti tämä ateria pähitti kuitenkin 100-0 perinteisen keitetyn bataatin/peruna-porkkanan/kukkakaalin tms. ja keitetyn kananlihan. Vähän lisää mausteita niin olisi itsellekin maistunut. Tai ei se pahaa noinkaan ollut ;)

Lopuksi vielä hieman vesihörppyä päälle. Välillä Mini oikeastikin juo tuosta, mutta toisinaan sitä on kivempi purra. 

Hello Kitty-kakku

Siskontyttöni/kummityttöni täyttää pian 1 vuotta. Tänään juhlittiin hänen synttäreitään ja sain taas kunnian tehdä kakun. Alunperin piti tulla valkoinen pohja kisun naamaan, mutta *köh*.. Eka levityskerta ei onnistunut, jouduin ottamaan sen pois päältä ja tuloksena oli sokerimassa täynnä kakkuhippuja. Peiteoperaatio käyntiin ja niin sai kissa pinkin värin kauttaaltaan. Tämän johdosta myös kakun pinnassa ei ollut juurikaan kermaa, joten näyttää kurjan muhkuraiselle :/ No joka kerta opin jotain :) Tein myös Cake Popseja, mutta enpä tajunnut niistä ottaa kuvaa, pöh.

6 kk

Kuusi kuukautta sitten sain syliini pienen pojan. Nyt tämä pieni poikani mönkii jo eteenpäin, oppii koko ajan uutta ja ennen kaikkea kasvaa kamalaa tahtia. Vaikka nämä 6kk on olleet paikoin melko rankkoja, niin tuntuu hirveän haikealle kuinka nopeasti aika menee. Totta kai nautin nyt, kun Mini kehittyy ja (toivottavasti) elämämme helpottuu tätä myötä, mutta silti. Enää Minin kanssa ei voi aamuisin luuhata sängynpohjalla, poikaa kiinnostaa liikaa meneminen ja kääntyily. 

Tasan 6kk <3

Kesämies!

Tämä aika on kyllä mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu, että joulukuusta olisi vasta hetki. 6kk päivän kunniaksi Minille puhkesi 2 uutta hammasta. Vasemmalla ylhäällä on etuhammas ja kulmahammas tehneet jo hetken tuloaan, mutta nyt ne on molemmat läpi. Kohta näyttääkin poikaseni hassulle, kun oikealla puolella ylhäällä ei ole yhtään hammasta ja vasemmalla on kaksi. Toivottavasti Mini ei ala harrastaa uusien hampaiden myötä puremista, voipi olla että imetys loppuisi muutaman kovan puraisun jälkeen. 

Matkalla tutkimaan. Mini liikkuu hitaasti, mutta varmasti. Tyyli tuntematon :D

Mini on myös muutaman päivän aikana oppinut tekemään "pusuäänen" suullaan. En tiedä tarkoittaako sillä pusua vai yrittääkö kenties maiskutella. Söpöä se kuitenkin on. Hän myös keksi, että kun keikutan häntä polveni päällä, kuulostaa hänen oma äänensä kivalle. Tänään on myös kovasti kirkunut/hihkunut ääneen, ihanan positiivisen lapsen olen onnistunut saamaan. Tuntuu, että olen edes jotenkin onnistunut, kun Mini on niin paljon hyvällä tuulella <3 

Heti kun kamera ilmestyy, muuttuu Minin ilme tälläiseksi. Miten niin linssilude?

6kk neuvola meillä on vasta juhannuksen jälkeen, kun 5kk neuvola oli niin myöhään. Maanantaina tosin joudun luultavasti soittamaan terkalle, kun tuntuu että Minillä tulee kovin vähän pissavaippoja. Täytyy nyt viikonlopun yli punnita niitä ja merkata ylös niin voi terkka sanoa mielipiteensä. Maitoa kyllä mielestäni tulee hyvin, mutta Mini viihtyy niin vähän aikaa rinnalla. Toki Mini hikoileekin kovasti, joten en tiedä vaikuttaisiko sekin.

Kuka siellä? Täällä on Mini!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! 

Huh hellettä

Voi kuumuus! Vaikka tykkäänkin auringosta ja lämmöstä niin en pistäisi pahaksi, vaikka olisikin hieman viileämpää. Sisälläkin ollessa tuntuu kuin sulaisi. Minikin on kovin lämminverinen ja tuntuu kamalalle tunkea hänelle pitkähihaista vaatetta ulos. Kuitenkin auringolta tarvitsisi suojata pientä. Tänään kyllä hieman luistin, ja Mini viihtyi toppimallisessa bodyssa. Oli kuitenkin koko ajan vaunuissaan eli yläosa aika hyvin varjossa. Sisällä ollaankin oltu joko pelkässä bodyssa tai vaippasilteen.

Minikin kehittyy huimaa vauhtia. Kerran pääsi n. sekunnin ajaksi konttausasentoonkin jo. Kovasti sitä kyllä harjoitteleekin. Kovasti myös olisi asiaa koko ajan. Ihanaa, kun Mini on niin perustyytyväinen(paitsi ollessaan tissin perään ;) ). Olisi paljon rankempaa, jos Mini olisi itkuinen eikä itkuun olisi apua. Vaikka meillä on nyt vasta alkanut yöt hieman helpottamaan (pikkuisena saattoi olla tissillä koko yön), niin hän ei ole koskaan yöllä ollut itkuinen. Tissin kun antaa suuhun, niin on heti hiljentynyt. Se onkin varmaan suurin syy sille, miten olen jaksanut näinkin hyvin tämän univajeeni kanssa.

Ruoankin saralla Mini on saanut uusia tuttavuuksia. Lihaa aloimme maistelemaan kanalla. Ihan hyvin tuntuu maistuvan, ei ainakaan ole äänekkäästi protestoinut. Keitin kanaa jonka jälkeen hurautin sen keitinveden(osa siitä) kanssa soseeksi. Siitä taas jääpaloihin pieniä nokareita ja pakkaseen. Olen pikkuhiljaa koittanut myös katsella jotain kunnon vauvanruokaohjeita, että saisi uusia makuja. Eilen Mini sai maistaa tuoretta ananasta banaanin kanssa, mikä tuntuikin maistuvan erittäin hyvin. Tänäänkin söi sitä yli puoli pilttipurkillista kerralla, tosin tällä kertaa laitoin myös jääpalan verran omenaa siihen, kun ananas on hieman hapokkaampi. Puuron seassa tuo ananas-banaanisose menee ihan hyvin sellaisenaan.

Mutta nyt suuntaan takaisin sohvalle löhöämään, ei tässä kuumuudessa jaksa edes koneella istuskella!