Lauantaina kävimme Minin kanssa leikkipuistossa tapaamassa vanhimman isoveljeni lasta(kummilastani). Oli ihana nähdä kohta 3-vuotiaan pojan touhotusta pitkin puistoa. Harmittaa, kun he asuvat Espoossa niin tulee nähtyä liian harvoin. Minikin pääsi kokeilemaan vauvakeinua hetkeksi aikaa. Ihan hyvin siinä istui ja kovin kiinnostuneesti tuijotti kettinkejä.
Aiemmin samana päivänä tosiaan tapasimme muutaman muun äidin ja heidän lapsosensa. Meille on kerääntynyt ihana n. 30 hengen porukka facebookiin, joilla on ollut laskettu aika joulukuussa -12. Miittejä järjestimme jo raskausaikana ja vauvojen synnyttyä olemme nähneet kaksi kertaa hieman isommissa tapaamisissa(+-10henkeä). Tämän lisäksi olemme muutamaan otteeseen nähneet tamperelaisten äitien kesken ja lauantaina saimme myös yhden äidin lapsineen Turusta asti. Joukkoon mahtuu myös muutama lapsensa menettänyt, mutta he ovat joka tapauksessa osa porukkaamme ja nyt saammekin jännätä heidän uusia raskauksiaan. Ihanaa, että on löytynyt ryhmä, missä on oikeasti hyvä henki ja voi puhua mistä vain. Olen porukan ainoa yksinhuoltaja, mutta tässä ryhmässä se ei juurikaan edes tunnu/näy. Kertakaikkiaan ihania ihmisiä olen onnistunut saamaan ympärilleni!
Mutta eipä minulla tämän kummempia juttuja ole tällä kertaa, kunhan halusin tulla kirjoittamaan Minin uudesta taidosta(muistaa sitten itse myöhemminkin sen päivämäärän ;) ). Tämä äiti suuntaa kohta nukkumaan ja toivoo, että Mini sallii minun hieman nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi! :) Ps. Muista, että blogini ei kerro elämästäni kaikkea, joten älä myöskään tuomitse minua sen perusteella.