Ensimmäinen syntymäpäivälahja

Mini sai jo ensimmäisen syntymäpäivälahjansa hieman etuajassa kummitädiltään :) Ihana kummitäti oli ostanut Brion taaperokärryn ja se onkin ollut heti suosittu. Ensin sen kanssa vaan seisottiin, seuraavana päivänä otettiin muutama askel ja nyt mennään jo muutaman metrin pituista matkaa. Hieman horjuen ja etukenossa, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Itse en vielä yhtään tiedä mitähän pienelle ostaisi. Se nyt riippuu myös siitä, että löytyykö töitä vai ei. Jos ei löydy niin luultavasti ostan lahjapaperia :D Tällä viikolla pitäisi selvitä sen työpaikan kohtalo, missä kävin haastattelussa. En tosin ole aivan varma, että ilmoitetaanko sieltä jokatapauksessa vai ei. Hirveästi en liputa sen suhteen, sillä työhaastattelu ei ollut sellainen mihin olen tottunut. Kysymyksiä ei kysytty juuri ollenkaan ja koko haastattelu oli alle vartissa ohi. Ainoat kysymykset oli "kerro itsestäsi" ja "millainen edellinen työpaikkasi oli". Jooh.. :D

Pariin paikkaan pitäisi myös soitella, mutta ne hoidan vasta kun tiedän tuon kohtalon. En jotenkaan tykkää hakea moneen paikkaan ja sit mahdollisesti joutua perumaan jotain. Tai no yhteen paikkaan olen jo monta viikkoa sitten laittanut s-postia, mutta eipä ole vastattu, huoh. 

Mutta sitten takaisin Miniin. Meillä on kovana yrityksenä käydä unikoulua, jotta päästään yösyömisistä, mutta jotenkin aina lepsun lopulta jossain vaiheessa yötä. Kolme yötä sitten lepsuin heti alkuyöstä, toissayönä kolmen aikaan ja viime yönä joskus viiden aikaan. Kahtena viime yönä en antanut maitoa samantien vaan otin viereen nukkumaan. Voi sitä kiukun määrää, kun ei saanutkaan tissiä suuhun siinä. Mini heittelehti ympäri sänkyä ja huusi valehtelematta varmaan tunnin. Pieni uni välissä ja taas tissiä vailla kovan huudon kera. Sitten jo annoinkin sitä, että sain jatkaa unia itsekin. Tarvitsisin jonkun oman vahdin tänne, joka pitää huolen että en lipsu. Tässä asiassa kun olen niin aidan matalimmasta kohdasta menijä. Olisi vaan molemmille helpompaa lopettaa yösyötöt yms. nyt ja mahdollisesti saada pidempää pätkää unta kuin sitten kun olen jo töissä. Voin olla hieman väsynyt työntekijä, jos Mini herättää pitkin yötä. 

Tänä yönä koitan olla lipsumatta. Toivottavasti.

Syysflunssan kourissa

Tämä viikko on mennyt Minin kanssa syysflunssaa sairastaessa. Ensin tuli kipeäksi Mini. Raukalla oli kuumetta 3 päivän ajan, nyt onneksi jo paranemaan päin. Nenä hänellä on kuitenkin vielä ihan tukossa ja täynnä räkää. Mukavaa yrittää puhdistaa sitä nenäfriidalla ja suihkuttaa Physiomer Baby Mist suihketta(suosittelen!), kun toinen huutaa ihan kuin tapettaisiin. Pakko sitä on kuitenkin välillä tehdä, kun muuten Mini ei saa hengitettyä ollenkaan nenän kautta. Välillä tuleekin mieleen, että kauanko menee ennen kuin joku naapuri tekee ls-ilmoituksen tulkitessaan huutoa väärin. No "onneksi" naapurini eivät taida olla kovinkaan muiden voinnista kiinnostuneita kun itsekin pitävät kamalaa meteliä yötä myöten.

Tosiaan, kun Mini alkoi voimaan paremmin niin tietysti tauti siirtyi minuun. Onneksi olen päässyt melko helpolla. Nenäliinoja kuluu varmaan sata per päivä ja kurkku on kipeä + ääni käheä, mutta muuten vointini on suht hyvä. Toivottavasti pysyykin hyvänä sillä..

Minulla on työhaastattelu tiistaina! Sain tänään kutsun haastatteluun ja työpaikka sijaitsisi lähellä kotiamme, mikä olisi aivan mahtavaa. Tietysti sitten pitäisi vielä toivoa, että Mini pääsee läheiseen vuoropäiväkotiin tai joudun kuljettamaan ensin Minin kaupunkiin vuoropäivähoitoon ja sitten palaamaan takaisin lähelle töihin bussilla.. blääh! :D Tämä työpaikka on siis se mihin mainitsinkin laittaneeni hakemuksen aiemmin blogissa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon, sillä työpaikkailmoitus umpeutui jo viime perjantaina eikä sieltä kuulunut mitään aiemmin. Nyt vain sitten peukut ylös, että saisin sen työn! :) Lähtisi muutama stressinaihe samantien pois harteilta.

Syksyn suunnitelmat uusiksi

Ajattelin soitella verotoimistoon ja pyytää uutta veroprosenttia kotihoidontukea varten. Sain uuden prosentin, kymmenen yksikköä enemmän kuin edellinen. Iski pienen pieni ahdistus päälle, varsinkin kun olin lukenut aiemmin aamulla, että Tampere-tuki lakkautetaan ensi vuonna. 

Tuosta nousseesta prosentistani saan kiittää palkanlaskijaa, joka maksoi palkkaa normaalilla veroprosentilla vaikka olisi pitänyt olla jo lisäprosentilla. Samasta syystä saan kiittää häntä myös reilun 400€:n mätkyistä. En itse tajunnut puuttua asiaa, sillä luulin palkanlaskijan tietävän mitä tekee.. Joopa joo.

Nämä kaikki aiheuttivat sellaisen ahdistuksen, että pistin samantien tuulemaan. Ensin ahdistuspuhelu isosiskolle, sen jälkeen hieman facebookissa avautumista. Sitten työvoimatoimiston sivuille, löysin jopa kivan kuuloisen työpaikan. Tappelua päiväkotihakemuksen kanssa, hieman soittoa auttavaan puhelimeen. Työhakemus, voi huhhuh. No tuli siitäkin jonkinmoinen. Nyt olisi sitten edessä odottelua, mahdollisesti lisää hakemusten täyttämistä ja paluu työelämään. 

Kamalaa ajatella edes, että Mini menee päiväkotiin ollessaan alle vuoden vanha, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Inhoan taloushuolia ja inhoan sitä, että joutuu laskemaan asiat sentilleen. Toisaalta myös kiva päästä takaisin töihin ja vähän muuallekin näiden seinien sisältä.

Nyt vaan sitten odotellaan, että tärppääkö työpaikka. Kääk. Onko Ministä tullut tosiaan jo niin isopoika, että päiväkoti kutsuu? :(