Maista maista porkkanaa

Soseet aloitin Minille n. 3,5kk:n iässä, siinä toivossa että yöt helpottaisi joskus(I wish..). Maisteluannoksiahan ne ovat ja välillä on äidin huonomuistisuuden takia jäänyt päiviä välistäkin. Nykyään tosin Mini syö vihannessosetta n.2-3 jääpalaa. Tämän lisäksi saa iltaisin joko riisi- tai maissipuuroa hedelmäsoseen kanssa. Soseet olen tehnyt itse muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Maissi, aprikoosi ja mango on tullut kaupan purkista.

Keitän soseet höyrykattilassa, jotta mahdollisimman paljon vitamiineja yms. säilyisi. Tämän jälkeen soseutan ne sauvasekottimella ja jäähdytän vesialtaassa. Kylmän soseen siirrän jääpalakuutioihin ja jäätymisen jälkeen minigrip-pusseihin. Maitoa lypsän vasta sulatetun ja lämmitetyn soseen sekaan.

Porkkanaa maistellessa lusikkavaras iski

Soseiden teko on helppoa ja mukavaa. Älkää tosin tehkö niin kuin minä ja unohtako kesäkurpitsaa höyrykattilaan kiehumaan tunniksi.. Kattilasta häviää vesi, pohja muuttuu mustaksi ja kesäkurpitsa maistuu oksettavalle.

Puurot olen myös tehnyt itse. Riisipuuron teen Nallen pikariisihiutaleista, jotka olen ennen sitä jauhanut hienoksi jauheeksi sauvasekottimella. Maissipuuro valmistuu hetkessä maissijauhoista. Maissipuuro on suosikki, joten sitä syödään pääsääntöisesti.

Maissipuuron tekoa

Tänään Mini söikin iltapalaksi maissipuuroa ja cantaloupemelonisosetta. Laitan joka ilta aivan liikaa lautaselle, mutta tänään meni ihmeekseni annoksesta n. puolet. Vissiin tykkäsi.

Kävin viime viikolla marttojen pitämällä vauvanruokakurssilla, mikä vahvisti halujani tehdä Minin soseet itse. Maistoimme broilerkasvisruokaa sekä purkista että itse tehtynä ja olihan niissä huima makuero. Lisäksi etenkin hedelmäsoseisiin on lisätty hirveästi vettä ja melkein kaikkiin sokeriakin, joten mieluummin teen itse ja saan 100% hedelmää sisältävää sosetta. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tuomita/lytätä valmissoseita antavia, jokainen tekee niin kuin itselleen on paras. Eivät nuo valmissoseet täälläkään missään pannassa tule olemaan, niitä annetaan jos on tarvis joskus. Tai jos joskus kyllästyn soseiden vääntämiseen tai kesällä kylmälaukun kantamiseen pitkin kyliä :P

Minillä on aina ensimmäisen lusikallisen kohdalla ilme, joka kuvastaa syvää inhoa. Toinen lusikallinen uppoaa kuitenkin jo paremmin. Ihmeen ennakkoluuloinen tuo pikkuiseni. Illan piristyksenä toimikoon kuva, mikä kertoo kun syöttää puuroa mustikan kanssa ja kaikki ruokaliinat on pesussa. Yleensä poikani syö siististi, mutta näköjään välillä tarvii irrotella senkin suhteen.