Syksyn suunnitelmat uusiksi

Ajattelin soitella verotoimistoon ja pyytää uutta veroprosenttia kotihoidontukea varten. Sain uuden prosentin, kymmenen yksikköä enemmän kuin edellinen. Iski pienen pieni ahdistus päälle, varsinkin kun olin lukenut aiemmin aamulla, että Tampere-tuki lakkautetaan ensi vuonna. 

Tuosta nousseesta prosentistani saan kiittää palkanlaskijaa, joka maksoi palkkaa normaalilla veroprosentilla vaikka olisi pitänyt olla jo lisäprosentilla. Samasta syystä saan kiittää häntä myös reilun 400€:n mätkyistä. En itse tajunnut puuttua asiaa, sillä luulin palkanlaskijan tietävän mitä tekee.. Joopa joo.

Nämä kaikki aiheuttivat sellaisen ahdistuksen, että pistin samantien tuulemaan. Ensin ahdistuspuhelu isosiskolle, sen jälkeen hieman facebookissa avautumista. Sitten työvoimatoimiston sivuille, löysin jopa kivan kuuloisen työpaikan. Tappelua päiväkotihakemuksen kanssa, hieman soittoa auttavaan puhelimeen. Työhakemus, voi huhhuh. No tuli siitäkin jonkinmoinen. Nyt olisi sitten edessä odottelua, mahdollisesti lisää hakemusten täyttämistä ja paluu työelämään. 

Kamalaa ajatella edes, että Mini menee päiväkotiin ollessaan alle vuoden vanha, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Inhoan taloushuolia ja inhoan sitä, että joutuu laskemaan asiat sentilleen. Toisaalta myös kiva päästä takaisin töihin ja vähän muuallekin näiden seinien sisältä.

Nyt vaan sitten odotellaan, että tärppääkö työpaikka. Kääk. Onko Ministä tullut tosiaan jo niin isopoika, että päiväkoti kutsuu? :(

Elossa ollaan

Taas on ollut hiljaista blogin puolella, hups. Mutta hiljaista on kyllä ollut tämä meidän elämämmekin, joten ei ole ollut aiheita kirjoitella :) Koitan silti ryhdistäytyä.

Mini on löytänyt kaksi uutta herkkua. kiivi ja puolukka. Taitaa poika tykätä vahvoista mauista. Itsehän irvistelen vieressä, kun Mini vetelee puolukoita sellaisenaan.

Kävinpä muuten viime kuussa elämäni ensimmäisillä Me&I kutsuilla ja tietenkin sorruin. Tähän asti taloudessamme ei ole siis ollut ainuttakaan meandia, mutta nyt oli pakko ostaa oranssit karavaanari-housut, ihanat! Olisin myös halunnut bodyn(ja ja ja..), mutta päätin olla säästeliäs kerrankin.

Tänään olemme koko päivän huhkineet siskoni kanssa ja laittaneet tätä asuntoa kuntoon. Siirsimme minun sänkyni vihdoinkin olohuoneeseen ja nyt Minillä onkin ihan ikioma huone. Ensi yötä jännittäessä, voi olla oma uni vähissä, kun kuuntelen kuuluuko makuuhuoneesta mitään. Ajattelin laittaa varmuudeksi itkuhälyttimen, vaikka luultavasti heräisin kyllä pojan huutoon muutenkin. Toivon, että tämä huoneen vaihdos toisi meille vihdoinkin pysyvästi kokonaiset yöunet. Mini on nykyään taas alkanut heräilemään ensimmäisen kerran jo kymmenen jälkeen ja sitten siitä n. 2h välein, huokaus. Päivät olen siis ollut ihan puolikuollut, kun ei oikein enää edes hormonit helpota. En tajua miten minun pitäisi pystyä tässä kuussa palata töihin ellen jäisi kotihoidontuelle. No, onneksi en ole vielä palaamassa.

Tässä nyt pikakuulumisia täältä, ensi kerralla toivottavasti enemmän :)

Pulled pork

Saan aina välillä kamalia mielitekoja, jotka eivät lähde pois ennen kuin olen syönyt sitä. Tämä mieliteko on kypsynyt jo hieman kauemmin, mutta viikonloppuna se tuli siihen vaiheeseen, että nyt on saatava tätä. Jaa mitä? No pulled porkia, nami! Kamalan googlettelun ja reseptien etsimisen jälkeen päädyin tekemään ylikypsää possua tämän reseptin mukaan, suolaa ja hunajaa blogista. Itse käytin luullista lapaa, tulee kuulemma hieman extramakua.

Noudatin reseptiä muuten tunnollisesti, mutta koska rakastan Lidlin kuivamarinadeja niin lisäsin mausteseokseen vielä pussillisen smoky bbq:ta. En katunut. Lisäksi barbaque-kastikkeen punaviinietikan korvasin omenaviinietikalla, koska olin kaupasta unohtanut edellä mainittua ostaa. Kelpasi sekin vallan mainiosti. Kolmas ja viimeinen muutos oli se, että heitin possujen sekaan kaiken bbq-kastikkeen ja lisäsin vielä hampurilaisen väliin Lidlin bbq(ginger&sesame) kastiketta, mikä on kanssa yksi ehdottomista suosikeistani.

Hampurilaisen kanssa tarjosin lisäksi coleslowta: kaalia ja porkkanaa raasteena, maun mukaan majoneesia ja ranskankermaa, mausteina suolaa ja pippuria. Helppoa ja hyvää.

Pulled porkin teko kestää kauan, mutta on sen arvoista. En voi kuin suositella! 

8kk neuvola ja hieman kuulumisia

Kävimme tänään Minin kanssa 8kk neuvolassa, meillä kun nämä neuvolakäynnit hieman laahaa perästä. Minin strategiset mitat olivat(suluissa 6kk neuvola):  9345g(9205g), 71,5cm(71cm), py 45,7cm(45,5cm). Mikään mitta ei siis ollut juurikaan muuttunut, lokakuun alussa käydään tarkistamassa tilannetta. Terveydenhoitaja tai lääkäri eivät kuitenkaan ollut huolissaan, terkka puhui vain jotain rauhallisemmasta vaiheesta. Tämä äiti tietysti stressaa heti ja murehtii Minin ruokamääriä. Mini välillä syö erittäin hyvin, mutta sitten toisinaan ei maistuisi ruoka ollenkaan vaan hieroo vaan käsillään naamaa ja kieltäytyy ruoasta.

"Huomenta! Joko pääsee pois?"

Isot pojat istuu ostoskärryjen istuimessa

Muuten mitään erikoista ei pompannut esiin neuvolassa, en oikein tykkää näistä lääkärineuvoloista. Lääkäri vain tutkii Minin, ei oikeastaan sano mitään ja sitten heihei. Ja luonnollisesti ei myöskään ennen lääkäriä ehdi erikoisemmin terkan kanssa puhumaan.

Muutenkin elämä rullaa rauhakseen eteenpäin. Meillä oli viime viikolla ensimmäinen kokonaan nukuttu yö. Ihmeiden aika ei ole siis ohi! Sen jälkeen tosin Mini palautti minut maanpinnalle ja heräsi muutamana yönä sen jälkeen taas 1-2h välein.. zzz... En tajua miten sitä Minin ollessa pieni jaksoikin ties kuinka pienillä yöunilla. Nyt kun katson esim. helmikuussa otettuja kuvia, niin silmät paljastavat kuinka väsynyt sitä on ollutkaan. Ne hormonit ilmeisesti ovat pitäneet kuitenkin hyvin kasassa. Nyt kun jos joudun heräämään kahden tunnin välein, niin olen aivan kuoleman väsynyt.

Innostuin ostamaan Minille facebookin kirpputorilta toppahaalarin talveksi. Tai siis Minillähän on jo yksi, mutta se taitaa olla vielä alkutalvesta iso. Tämän ainakin pitäisi olla pienempi, toivottavasti se menisi sitten :) Tarvitsisikin tehdä postausta Minin vaatteista syksyn ja talven varalle, niitä kun on tullut tässä lähiaikoina haalittua.

Terveiset Miniltä kaikille! :)

ps. Jos joku haluaisi vastata, niin onko nämä nykyiset isommat kuvat kivempia kuin ne mitä ennen oli? :)

Uusi taito hallussa

Mini oppi uuden taidon toissapäivänä. Yhtäkkiä nousi sohvaa vasten seisomaan, voi apua. Hetken päästä siitä kaatuikin sitten jo, mutta ehdin ottamaan koppia ennen maahan osumista. Sopivasti oltiin samana päivänä laskettu pinnasänkyä alemmas isäni kanssa. 

Taustalla näkyy kivasti kasa kirppistavaroita, jotka on suojattu viltillä Miniltä. Riiviö kun on kaiken kimpussa :D

Heipparallaa

Ajattelinpa kirjoitella yleisiä kuulumisia taas pitkästä aikaa.

Toissapäivänä Mini oppi nousemaan karhukävelyasentoon. Kauaa ei vielä siinä viihdy vaan nopeasti palaa takaisin kontalleen/mahalleen. Konttaamaan ei ole vielä lähtenyt, mutta hieman jo siirtelee jalkojaan siihen malliin, että ei välttämättä kovin pitkään mene.

Kuten kuvasta näkee, Mini rakastaa keinua :D

Hampaitakin on jo yhteensä kahdeksan, jokohan se tahti nyt viimeinkin hiljentyisi! Aina uusien hampaiden puhkeamisen jälkeen imetys on aivan kamalaa, mutta onneksi se nyt taas on helpottanut. En tiedä onko ne pienet hampaanalut sitten niin terävät, vai mistä tuo kipu silloin johtuu. Hetken taas jo harkitsin lopettavani imetyksen sen takia, mutta saa nyt nähdä.. Se on niin helppoa ja halpaa :D

Mini nukkuu 1-2 päiväunet, riippuen vähän miten yö on mennyt ja monelta on noussut. Jos menee ensimmäisille päiväunille ennen lounasta niin nukkuu yleensä pienet unet vielä iltapäivällä. Monena päivänä Mini kuitenkin venyttää päiväuniaan vasta lounaan jälkeen, jolloin on nukkunut vain yhdet unet koko päivänä. Kamalan paljon energiaa tuollaisessa pienessä paketissa onkin.

Syksynkin kuviot on selvillä sen verran, että kotihoidontuki on haettu ja päätöskin on tullut. Stressaan syksyä ja meidän rahallista tilannettamme ihan älyttömästi, mutta en raaskisi laittaa Miniä näin pienenä päiväkotiin saati sitten vuorohoitoon. Taidan mieluummin vaikka syödä kynsiäni. Mol:in sivuja tulee kuitenkin selailtua, mutta fakta on se, että tässä ammatissa ei oikein päivätyötä löydy. Nyt olisi yksi paikka yksityiselle lääkäriasemalle vastaanottoon auki, mutta vaatimuksena hyvä englanti. Osaan kyllä sitä, mutta en tiedä osaanko tarpeeksi hyvin vai menisinkö ihan jäähän mikäli sitä pitäisi puhua.

Täytyy laskeskella, että kannattaako minun tehdä syksyllä hieman keikkaa, vai kuinka helposti se vaikuttaa Kelan tukiin. Vihaan tälläistä epäselvyyttä.

Taloudellista tilannettani tulevaisuudessa ajatellen olen kuitenkin edes hieman varautunut etukäteen. Minillä on jo haalari odottamassa talven kelejä ja ensi kevääksi/toivottavasti myös syksyksi ostin myös jo haalarin kokoa 86. Tänä syksynä menee vielä keväällä Minin tädiltä(isän puoli) saatu muumihaalari. Tarvitsisi kuitenkin vielä kengät ostaa talveksi ja pipoja yms. Kengiksi olen ajatellut hankkia Stonzit, vaikuttavat ainakin käteviltä. Mini kuitenkin varmaan pääasiassa matkustaa vaunuissa vielä ensi talven.

Tänään onkin ohjelmassa kirpputorien kiertelyä, jos vaikka löytäisi Minille hieman vaatteita varastoon jo valmiiksi :)

A beautiful body haaste

Blogimaailmassa leviää uusi haaste. Hyvä sellainen. Minttu Mami Go Go-blogista laittoi alulle A beautiful body haasteen äideille. Haaste sai ideansa A Beautiful Body Projectista.

"Näin muutama viikko sitten kuvia A Beautiful Body Projectista. Projekti lähti käyntiin kun valokuvaaja Jade Beallsaatumalta näki ravintolassa ollessaan pöytien välistä pujahtavan naisen raskauasarpisen vatsan. Hän ymmärsi että muillakin, ihan tavallisilla ihmisillä voi olla raskauden runtelema vartalo ja lehdissä näkyvät kauneusihnateet eivät ole kovin realistisia. Hän itse oli kovin epävarma omasta raskauden jälkeisestä vartalostaan ja masentunutkin asiasta. Hän otti itsestään muutaman kuvan ja laittoi ne nettisivulleen. Pian niin monelta samassa tilanteessa olevalta naiselta oli tullut yheydenottoja kuvata myös heitä, että kuvista ja näiden naisten tarinoista ollaan nyt tekemässä kirja.

Beautiful Body Pjoject on mielestäni moneltakin kantilta katsottuna hyvin upea juttu. Kirjaan on kuvattu erilaisia naisia, jotka kaikki kertovat jonkun tarinan. Nämä kuvat ja tarinat ovat hyvin koskettavia. Ja kauniita. Niistä heijastuu se, että jos ihminen tuntee olonsa hyväksi näyttää hän myös ulospäin säteileveän kauniilta. Ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä raskusarpien, kilojen tai roikkuvien rintojen kanssa. Nämä kuvat myös rikkovat hienosti photoshoppattuja kauneusihnteita."

Haasteen tarkoituksena on siis kuvata oma vartalo, jota raskaus on muuttanut. Ajattelin heti haasteen luettuani, että en pysty, en en en. Sitten aloin katsomaan muita haasteeseen vastanneita ja heidän kuviaan. Eikä niissä ollut mitään pahaa, jokainen oli kaunis omalla tavallaan. Kyllä minäkin pystyisin siihen.

Minulle tuli raskauskiloja n. 7, mutta painoa oli liikaa jo etukäteen. Muistoksi sain kasan arpia, vielä leveämmän lantion ja isot riippuvat rinnat. Itsetuntoni on ripaus entisestä ja toisinaan ajattelen, että onneksi ei ole miestä. Ei tarvitse näyttää kenellekään vartaloani saati antaa koskea siihen. Ennen pidin rinnoistani, nyt ne roikkuvat, ovat ihan erimalliset ja niin suuret, että entiset vaatteet ei istu mitenkään päin.

Silti se oli sen arvoista. Mitä sitten, vaikka kroppa muuttui radikaalisti? Sen ansiosta sain kuitenkin uskomattoman ihanan pojan. Siinä on syy kantaa arpiani ylpeänä.