Addicted to you

Mietin, että en kirjoita blogiini ollenkaan aiheesta. Että pidän sen kokonaan blogin ulkopuolella. Muutin kuitenkin mieleni, nyt tuntuu sopivalta kirjoittaa asiasta.

Olen tavannut jonkun. Tapasimme ensimmäisen kerran tammikuun lopussa ja loppua ei ainakaan toistaiseksi näy. Pienen tauon pidimme pari kuukautta sitten, kun mies alkoi epäilemään tuntemuksiaan. Tuli kuitenkin pian järkiinsä ;) Menemme jossain tapailun ja seurustelun kamalassa välimaastossa, mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Olemme edenneet rauhallisesti. Mini tietysti hieman rajoittaa tapaamisiamme, sillä en kovin helposti raaskisi hankkia hänelle hoitajaa. Lähinnä olemmekin siis nähneet iltaisin Minin mentyä nukkumaan. Alussa Mini hieman vierasti miestä aamuisin, mutta nykyään on jo tottunut hyvin ja kaipaa tältä huomiota. Tein hetki sitten miehelle selväksi, että nyt ollaan tienhaarassa. Joko jatketaan eri suuntiin tai sitten alamme tapailemaan enemmän niin, että Minikin on menossa mukana. Siitä seurasikin sitten viime viikonloppuna reissu Tuuriin ostoksille. Miehellä ei ole erityisemmin aiempaa kokemusta lapsista, mutta hän käyttäytyy hienosti Minin seurassa. Ihanaa seurata esim. sitä kuinka hän kädellään suojelee, että Mini ei tipu sohvalta. Pieniä asioita, jotka merkitsevät minulle kuitenkin erittäin paljon.

En ole aikoihin tuntenut suurempaa kiinnostusta ketään kohtaan ja tämä onkin osaksi hieman pelottavaa. On pelottavaa huomata olevansa rakastumassa ja niin, että siitä ei vielä uskalla puhua. Olen yrittänyt selvittää, että missä menemme miehen kanssa, mutta hän on yllättäen hieman vaikeaselkoinen. Vastaukset ovat ympäripyöreitä ja ne saa kaivaa hänestä esiin. Käytös kuitenkin kertoo, että myös hänellä on tunteita paljon pelissä. Nyt koitankin edetä sen enempää stressaamatta ja katsoa rauhassa, että mihin tämä vie. Toivottavasti pitkälle.

Yksinhuoltajana tapailu on yllättävän vaikeaa. Jotenkin sitä miettii asioita ihan eri lailla kuin ennen. Pitää miettiä, että onko tuo mies hyvä lapselleni. Miesmakuni onkin muuttunut Minin saamisen jälkeen, mikä on vain hyvä juttu. Nyt kaipaan tasaista ja  vakaata suhdetta kun ennen olin jatkuvasti suhteiden vuoristoradassa. "En etsi lapselleni isää" fraasi on tuttu, mutta jokseenkin tyhmä. Koska faktahan on se, että pidemmän päälle suhde ei tule toimimaan mikäli mies ei rakasta myös lastani. Lapsi on kuitenkin niin iso osa tätä diiliä, että se tulee olemaan myös osa tulevan miehen elämää.

Lisäksi lapsivapaita ei saa kovin herkästi, joten joutuu miettimään treffit pitkälti etukäteen. Nyt kun olemme miehen kanssa siinä pisteessä, että pitäisi kolmestaan tehdä asioita niin olen ihan pihalla, että mitä lapsen kanssa voi touhuta? Siis niin, että siinä on mieskin mukana ja mielellään tuntisi olonsa mukavaksi.

Vaan eipä aiheesta tällä kertaa enempää :)

Kiitollinen

Nyt on Minin isä käynyt allekirjoittamaan isyydentunnustuksen, eihän se vienytkään kuin yli vuoden. Elatussopimusta ei suostunut allekirjoittamaan kuitenkaan, koska olemme kuulemma sopineet asiasta keskenämme. Olisi kiva itsekin tietää, että milloin tämä sopimus on tehty? Kenties ainoassa puhelussa Minin syntymän jälkeen, n. vuosi sitten? Vai joskus raskausaikana huomaamattani? Se on totta, että alkuraskaudessa puhuin että en halua häntä mihinkään velvoittaa yms., mutta niistä ajoista olen huomattavasti fiksuuntunut ja alkanut ajattelemaan Minin kannalta. No, olisihan tämä sujunutkin liian helposti jos hän olisi allekirjoittanut kaiken tarvittavan.

Ihanaa kuitenkin, kun asia on nyt virallista. Mukavampaa olla Minin tätiin ja mummiinkin isän puolelta yhteyksissä, kun on mustaa valkoisella. Nyt Minin täti voi myös kertoa lapsillensa (tai toiselle onkin jo kertonut), että heillä on uusi serkku. En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa on kun he ovat ottaneet Minin osaksi sukuansa vaikka isää ei kiinnosta pätkän vertaa. Toivottavasti myös Minin siskopuoli saa joskus tutustua pikkuveljeensä. Se tosin jää nähtäväksi.

Ensi viikko tuleekin olemaan jännittävä. Lähden torstaina ystäväni kanssa Tukholman risteilylle, ja Mini onkin äitini luona kaksi yötä. Ensimmäinen kerta kun olen niin pitkään erossa Ministä, aiemmin olen ollut vain n. vrk korkeintaan poissa. Minin pärjäämistä en juurikaan epäile, kuten olen varmasti ennenkin sanonut niin Mini on aivan hulluna mummiinsa. Kerrankin kun hain Minin hoidosta niin toki hän heti tuli syliini, mutta n. minuutin päästä halusi jo takaisin mumminsa syliin. Toisinaan olenkin ajatellut, että ei kai Mini pidä äitiäni tärkeämpänä kuin minua, mutta tuskinpa sentään. Isompi kysymys risteilyn suhteen onkin, että kuinka ihmeessä minä pärjään erossa Ministä niin kauan?! Meinaan jo nyt alkaa vollottamaan, kun ajattelen että en saa heti perjantai-aamupäivästä Miniä syliini takaisin. Toisaalta taas tälläinen pidempi hetki omaa aikaa on enemmän kuin tarpeen. Ensi viikolla pääsen myös elokuviin toisen ystäväni kanssa. Harvinaista herkkua saada niin paljon omaa aikaa yhdelle viikolle.

Mutta nyt aion valloittaa sohvan siksi aikaa kun Mini nukkuu päiväuniansa. Ihanaa Vappua kaikille :)

ps. Nyyh en voi laittaa kuvia sillä oma puhelimeni on huollossa ja lainapuhelimeen en ole jaksanut/halunnut asentaa dropboxia millä saisin kuvat kätevästi koneelle. Usb-johto on päättänyt mennä piiloon minulta :D

99.9%

Meillä piti olla tänään lastenvalvojan kanssa tapaaminen, mutta hän soitteli alkukuusta hyviä uutisia. Minin isä oli vihdoinkin käynyt dna-testeissä, ilmeisesti viimeinen annettu mahdollisuus tepsi. Tänään sainkin aamusta soiton, että isä on 99.9% varmuudella Minin isä, kappas. Nyt olisi vielä edessä itse tunnistus (eli isän pitäisi raahata luunsa sinne lastenvalvojalle) yms. Voiton puolella kuitenkin jo. Lastenvalvoja kyselikin jo mielipiteitäni huoltajuuteen, tapaamisiin ja elatukseen. Huoltajuuden haluan ehdottomasti pitää jatkossa itselläni, enkä edes usko että Minin isä on siitä kiinnostunut. En myöskään usko, että on kiinnostunut tapaamisista, mutta sanoinkin että mikäli on niin en tietenkään aio estää. Elatuksista keskustelimme enemmän ja lastenvalvoja kyseli, että haluanko että niitä lähdetään laskemaan. Se tarkottaisi kuulemma sitä, että summa saattaisi olla enemmän kuin kelan minimituki. Totesinkin, että en kaipaa tältä mieheltä yhtään ylimääräistä rahaa, jotenkin aavistelen että se toisi vain enemmän hankaluuksia.

Yllättävää, että Mini sairastaa taas. Toissayönä alkoi kamalan kuuloinen yskä. Aamulla ihmettelin, että mikä on kun poika herätti vain klo 3 ja 6, jatkaen unta 6.30 asti. Tai ei tuo heräämisten määrä, vaan se että nukahti samantien uudelleen kun vähän silitin. No, aamulla olikin kuumetta hieman yli 38, se selitti poikkeuksellisen yön. Onneksi Mini on kuitenkin muuten pirteä, mitä nyt syö hieman huonommin. Kunhan ei vaan taas tulisi korvatulehdusta...

Kävimme kuitenkin tänään kaupungilla hakemassa Minin 1v kuvat valokuvaamosta. Oli kamalan vaikea valita yksi kuva niistä monista ihanista. Luultavasti tulen jossain vaiheessa rahatilanteen salliessa ostamaan itselleni ne kuvatiedostos + oikeudet kuviin. Se maksaa hieman yli 50€ mikä ei loppujen lopuksi ole kauhean paha. Saisi sitten kaikille kummeillekin Ministä kuvat, nyt kun hankin ne vain isovanhemmille.

Eipä tällä kertaa kummempia, taas vähän sekalaista höpinää :) Hyvää viikonloppua kaikille!

Myöhästyneet synttärit

Viikko sitten vietimme yhteissynttäreitä muiden joulukuun -12 lapsien kanssa. Tapasimme 14 muuta ihanaa äitiä ja taaperoa täällä Tampereella. Olen muistaakseni aiemminkin puhunut tästä ihanasta fb-ryhmästämme. Nyt oli tosiaan aika juhlia ensimmäisiä syntymäpäiviä, suunnittelu hieman venähti kun ei meinannut löytyä selkeää päivää/paikkaa/järjestäjää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Suurimman osan olinkin jo tavannut aiemmin, mutta parin kanssa tavattiin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Hyvän kuvan ihmisistä kuitenkin voi saada pelkän facebookin kautta, kun mielikuvat ihmisistä olivat juuri sellaiset kuin todellisuuskin.

Leipurihulluna halusin tietenkin tehdä meille synttärikakun. Unohdinpa vaan kaupasta ostaa vaniljakreemijauhetta, minkä johdosta kakun täyte ei ollut tarpeeksi kiinteää ja kakku lähtikin vajoamaan nopeasti. Myös kermapursotukset reunoilla jäi liian löysäksi ja lähti valumaan. Muutenkin pursotuksista tuli vähän rumat, kun ei tosiaan ollut tarpeeksi jämäkkää vaahtoa. No, maultaan kakku kuitenkin onnistui ja tuntui maistuvan kaikille.

Muuten olemmekin eläneet ihan normaalia arkea. Jouduimme taas viime viikolla käymään lääkärissä ja Mini saikin uuden antibiootin korvatulehdukseen. Vasen tärykalvo pullotti ja punoitti edelleen, lääkäri ei tosin ollut varma että johtuuko vielä siitä, että punottaa vanhan tulehduksen jäljiltä vai onko siellä vielä tulehdus päällä, mutta määräsi kuitenkin uuden kuurin varuiksi. Jospa se nyt vihdoinkin lähtisi kokonaan ja Mini saisi taas olla hetken aikaa terve.

Viime viikolla sain myös vihdoinkin yhteyden lastenvalvojaan ja sovimmekin käynnin ensi kuulle. Lastenvalvoja tekee paperit oikeutta varten ja vihdoinkin asia etenee. Ei siis ollut Minin isä käynyt vieläkään testeissä, yllättävää. Harmillista viedä asia oikeuteen, mutta ei Mini isä oikein jättänyt muitakaan vaihtoehtoja.

Mutta eipä tässä nyt tällä kertaa sen kummempaa. Ihanaa viikonloppua kaikille :)

Tervetuloa kevät

Ihanan aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ollut nyt tässä. Olemmekin Minin kanssa oikeastaan joka päivä käyneet puistoilemassa, mistä on tullut Minin lempipuuhaa. Talvella olin sen suhteen laiska, kun Minin oli vaikea liikkua talvihaalarissa ja muutenkaan ei lumessa ollut tekemistä. Nyt Mini on innostunut kävelemään pihallakin, lyhyttä matkaa tosin mutta kuitenkin. Etenee aina noin metrin kerrallaan kunnes kaatuu, mutta ylös pitää päästä samantien ja taas matka jatkuu :D Liukumäki ja kiikkulauta ovat myös huippuja. Viime kesänähän Mini tykkäsi jo keinumisesta paljon joten saa nähdä nauttiiko siitä vielä kun keinut tulevat uudelleen paikalleen. Kovasti Miniä myös kiinnostaa muut lapset pihalla, koko ajan olisi menossa muita katselemaan.

Otin Minille jo parina päivänä käyttöön välikausihaalarin, minkä kanssa hänen onkin paljon helpompi liikkua pihalla. Ostin Minille jo viime vuonna hyvissä ajoin kevääksi tähtijonathanin haalarin ja ainakin vielä vaikuttaa hyvälle. Tykkään lahkeissa olevista vetoketjuista erityisesti, helpottaa kenkien pukemista todella paljon. Kiristettävät hihansuut myös erittäin bueno. Toivottavasti ei enää säät kovin paljoa kylmenisi, olen jo sanonut hyvästit talvelle ja toivottanut kevään tervetulleeksi. Huomaan heti olevani pirteämpi kun päivällä on aurinkoista. Tosin haittapuoli on se, että kaikki aurinko tunkee olohuoneeseemme päivällä ja täytyykin pitää verhoja kiinni jos haluaa nähdä jotain tv:stä tai tietokoneelta.

 

 

 Nyt olisikin edessä välikausikenkien, kumisaappaiden yms. ostot edessä. Pääsee siis vaihteeksi seikkailemaan kirpputoreille. Sitä ennen tosin pitänee perehtyä hieman niiden ihmeelliseen maailmaan ja ottaa selvää, että mitkä merkit ja minkälaiset kengät olisivat kauteen parhaita. Tunnen olevani niin pihalla näistä asioista.. Lisäksi kun taloudellinen tilanne ei mikään huippu ole niin joutuu ostamaan käytettyä, vaikka tietenkin haluaisi ostaa uutta ja hienointa mahdollista :P

Ps. Vähänkö söpöä, Mini alkoi eilen lähettelemään lentopusuja kun vein hänet nukkumaan. Päivä oli ollut melko raskas, mutta kummasti tuo pieni ihminen osaa sulattaa sydämen hetkessä. Tänään myös päiväunille viedessä pusut lenteli ahkerasti <3

pps. Pakko laittaa loppuun kuva Backstreet Boysien keikalta! Pääsimme toiselle riville ja koko keikka oli aivan huippu! :)

Concertan aloitus, imetyksen lopetus

Haikeaa, imetin Miniä eilen viimeisen kerran. Sainkin nopeasti ajan psykiatrille ja sieltä reseptin Concertaan, jonka aikana ei saa siis imettää. Tänään nappasin ensimmäisen lääkkeen ja siten sanoin hyvästit imetykselle. Saa nähdä mitä Mini tuumaa tästä tänä iltana.

En nyt tarkalleen tiedä, kuinka suuria muutoksia tuon lääkkeen pitäisi tehdä tai kuinka selkeästi sen aloituksen huomaa. Oma oloni on kuitenkin ollut tänään selkeämpi, olen saanut keittiön ja olohuoneen siistittyä ilman sen kummemmin asiaa miettimättä. En ole kertaakaan hermostunut vielä Minille (jee!) ja muutenkin oma olo tuntuu tasaisemmalle. Huomasin myös, että en ole koko ajan mussuttamassa jotain ja kun söin sipsejä (...) niin söin niitä yhden kerrallaan enkä tunkenut niitä suuhun kuin viimeistä päivää. Hurraa, tämä siis ehkä helpottaa yritystäni elää terveellisempää elämääkin! Tällä hetkellä kun motivaatio on ollut senkin suhteen jossain pohjamudissa.

Ensi viikon perjantaina onkin taas tapaaminen psykiatrin kanssa, katsotaan kuinka lääkitys sopii ja suunnitellaan annostuksen nosto.

Lauantaina tuleekin heti lääkkeetön päivä, kun pääsen pitkästä aikaa viihteelle ystäväni kanssa. Kysyin puolitosissani äitiä vahtimaan Miniä, ja yllätyksekseni hän suostuikin heti. Täytyihän se tilaisuus siis käyttää, tulee kyllä vapaailta täysin tarpeeseen. Seuraavan viikon perjantaina on myös tiedossa lapsivapaata Backstreet Boysien keikan muodossa. Olemme siskoni kanssa jo kaksi kertaa ollut bäkkäreiden keikalla, joten täytyyhän myös kolmas kerta kokea. Omituista päästä kahtena viikonloppuna pois kotoa. Mutta sitten tuleekin taas pitkä tauko :)

Tässä oli nyt vaan omia kuulumisia, mutta eipä ole oikein muuta kerrottavaakaan :)

16. Hammas

Se siitä aktiivisuudesta vissiin, helmikuu ties kuinka pitkällä ja blogi ollut hiljaisena, hups.

Minillä on juuri puhkeamassa hammas nro 16, ellei ole jo puhjennutkin. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että seuraavien hampaiden puhkeamiseen kestää vielä kauan. Hampaiden pesu tuottaakin nykyään ongelmia ja en oikein tiedä mitä tekisin asialle. Tuntuu pahalta harjata niitä väkisin, mutta en haluaisi jättää harjaamattakaan ettei tule reikiä yms. Omat hampaani ovat niin huonot, että en todellakaan halua Minin saavan samanlaisia. Sähköhammasharjan ostoa olenkin hieman nyt harkinnut.

Mini kävelee koko ajan hieman enemmän ja oppipa hän tänään nousemaan ilman tukea seisomaankin. Kohta saankin jo varmaan juosta pienen taaperon perässä. Tuleepahan liikuntaa ;)

Tällä hetkellä päivämme kuluvat varsin rattoisasti..

"Älä nosta jalkaa pöydälle."
"Älä töki tv:tä."
"Älä sammuta tietokonetta, eiiiiii."
"Älä mene sinne."
"Älä koske uuniin, se on kuuma."
"Ei saa painaa niitä nappeja."
"Tulepa pois sieltä vitriinikaapilta."
"Älä levitä dvd-levyjä lattialle."

Ja tämä uudelleen ja uudelleen. Aavistuksen turhauttavaa.

Turhauduin myös jo lukioon. Tai menetin motivaationi ja nyt pitäisikin saada aikaiseksi laitettua opille viestiä, että keskeytän sen heti alkuunsa. En tajua, mitä olemme ystäväni kanssa ajatelleet kun saimme tämän älynväläyksen. Yhden työhakemuksenkin jo laittelin, mutta nähtäväksi jää kantaako se mitään. Toivottavasti, sillä työpaikka kuulosti mieluisalta.

Onneksi myös jotain menee hyvin. Lopetin viimeinkin yösyötöt ja yöllä viereen ottamiset ja meillä nukutaan! Yleensä nykyään Mini herää n. viiden maissa ja sitten 6-7 välillä kokonaan. Viime yö oli taas tosin hieman huonompi, mutta voi johtua eilisistä erittäin pitkistä päikkäreistä tai sitten tuosta viimeisestä puhkeavasta hampaasta. Kahtena päivänäkin Mini on tosiaan nukkunut n. 2,5h päiväunet, ihan tajutonta! En edes ole osannut tehdä sillä välin mitään, kun olen tottunut että hän herää hetkessä. Toivottavasti tämä olisi pysyvä muutos, molemmat olemme paremmalla päällä kun Mini nukkuu kunnon unet :)

Miniltä terkut kaikille!