Porkkanakakku

Leipomisvimma iski vaihteeksi ja oli pakko tehdä porkkanakakkua. Siitä tulikin varsin hyvää, joten ajattelin jakaa reseptin tännekin. Tässä se siis tulisi:

4 kananmunaa

3dl sokeria

300g porkkanoita raasteena

1dl flora culinessea

4dl vehnäjauhoja

1tl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

2tl kaardemummaa

-Vatkaa sokerista ja munista kuohkea vaahto

-Lisää vaahtoon margariini ja porkkanaraaste

-Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muiden sekaan

-Levitä pellille, paista 200 asteisessa uunissa n. 15min

Kuorrute:

2prk maustamatonta tuorejuustoa

2-2,5dl tomusokeria

1 limetin mehu

2tl vaniljasokeria

1-2tl flora culinessea

-Sekoita ainekset sähkövatkaimella tasaiseksi, levitä jäähtyneen pohjan päälle

-Koristeeksi hasselpähkinärouhetta :)

Mini 10kk

Pieni vauvani on tänään jo 10kk. Taas voin kirota ajan kulumista, se menee aivan liian nopeasti! (Tässä välissä muuten pieni juttu. En ole ikinä blogissa maininnut vissiin, mutta Mini on vaan blogissa käytettävä kutsumanimi, oikea nimi jääköön täältä pois. Tuli vaan mieleen, kun huomasin että Mini nimisiä ihmisiäkin löytyy :D) Kävimme sopivasti eilen ystäväni kanssa kuvaamassa Miniä, joten ne kuvat menevät myös 10kk kuvista hyvin :)

Kävimme tällä viikolla Minin kanssa neuvolassa "10kk neuvolassa" punnituksissa. Tuoreet mitat(suluissa 8kk mitat):

Paino: 9340g(9345g)
Pituus: 72,7cm(71,5cm)
Py: 46,5cm(45,7cm)

Paino jumittaa siis edelleen paikallaan :/ 6kk neuvolan jälkeen Minille on tullut painoa 135g, eli ei siis juuri ollenkaan. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan ollut vieläkään kovin huolissaan, Mini on juuri ollut flunssassa(tai siis on vieläkin hieman) yms. Jatkamme ruokailuja 4x päivässä, sillä Mini syö parhaiten niin että on hieman pidemmän ruokailuvälit. Jos Mini syö hyvin niin käymme neuvolassa vuoden iässä seuraavan kerran, mutta luulen että käymme avoneuvolassa ensi kuussa tarkistamassa painon. Syöminen kun tuntuu olevan niin vaihtelevaa ja haluan tehdä hieman ruokapäiväkirjaa ja pyytää katsomaan että missä mättää. Mini ei vaan koskaan tunnu nälkäiselle edes, mikä on hieman kummallista minusta (koska itsellä aina nälkä :D ).

Mini on nyt jonkinaikaa nukkunut vieressäni, siirtyi siihen sairastuessaan flunssaan. Paljon helpompi syöttää yöllä siinä kuin nousta jatkuvasti ylös sängystä ja mennä makuuhuoneeseen. Nyt kuitenkin tarvitsisi taas kohta alkaa siirtymään omaan sänkyyn, että tämä ei jää tavaksi. Oma nukkumasento kun ei ole parhaimmasta päästä Minin nukkuessa vieressä(en uskalla kääntyä unissani juurikaan).

En tiedä kuvittelenko, vai osaako Mini "hyräillä". Laulan paljon hänelle ihhahhaata ja nyt muutamana päivänä olenkin kuullut moneen kertaan Minin hymisevän jotakin äh-äh-hää tyyppistä ihhahhaan rytmissä. Tänään jouduin muutenkin pohtimaan, että kuvittelinko vai ymmärtääkö Mini jo enemmänkin. Hän oli aamulla lähdössä vaeltelemaan sängyssä kun sanoin että "tule tänne kainaloon". Mini kääntyi ympäri, tuli luokseni ja kävi kainaloon pötköttämään. Eipä ole yleensä kyllä tehnyt u-käännöstä kun on menossa tutkimaan paikkoja!

Mini osaa jo kävellä jonkinverran tukea vasten. Kävelee mm. sohvaa tai tv-tasoa pitkin. Tykkää myös kaataa lelulaatikkonsa ja sen kanssa on ottanut pari askelta. Pitäisikin ostaa pojalle taaperokärry, jos vaikka lähtisi sen kanssa kävelemään enemmänkin.

Muuten ei olekaan uusia juttuja tullut kuvioihin. Paitsi ai niin, Mini on muutaman kerran nukahtanut päiväunille niin, että olen ollut olohuoneessa ja sieltä käsin laulanut Sinistä unta tarvittaessa. Ei siis vaatinut minua huoneeseensa, jee!

Syysflunssan kourissa

Tämä viikko on mennyt Minin kanssa syysflunssaa sairastaessa. Ensin tuli kipeäksi Mini. Raukalla oli kuumetta 3 päivän ajan, nyt onneksi jo paranemaan päin. Nenä hänellä on kuitenkin vielä ihan tukossa ja täynnä räkää. Mukavaa yrittää puhdistaa sitä nenäfriidalla ja suihkuttaa Physiomer Baby Mist suihketta(suosittelen!), kun toinen huutaa ihan kuin tapettaisiin. Pakko sitä on kuitenkin välillä tehdä, kun muuten Mini ei saa hengitettyä ollenkaan nenän kautta. Välillä tuleekin mieleen, että kauanko menee ennen kuin joku naapuri tekee ls-ilmoituksen tulkitessaan huutoa väärin. No "onneksi" naapurini eivät taida olla kovinkaan muiden voinnista kiinnostuneita kun itsekin pitävät kamalaa meteliä yötä myöten.

Tosiaan, kun Mini alkoi voimaan paremmin niin tietysti tauti siirtyi minuun. Onneksi olen päässyt melko helpolla. Nenäliinoja kuluu varmaan sata per päivä ja kurkku on kipeä + ääni käheä, mutta muuten vointini on suht hyvä. Toivottavasti pysyykin hyvänä sillä..

Minulla on työhaastattelu tiistaina! Sain tänään kutsun haastatteluun ja työpaikka sijaitsisi lähellä kotiamme, mikä olisi aivan mahtavaa. Tietysti sitten pitäisi vielä toivoa, että Mini pääsee läheiseen vuoropäiväkotiin tai joudun kuljettamaan ensin Minin kaupunkiin vuoropäivähoitoon ja sitten palaamaan takaisin lähelle töihin bussilla.. blääh! :D Tämä työpaikka on siis se mihin mainitsinkin laittaneeni hakemuksen aiemmin blogissa. Olin jo heittänyt kirveen kaivoon, sillä työpaikkailmoitus umpeutui jo viime perjantaina eikä sieltä kuulunut mitään aiemmin. Nyt vain sitten peukut ylös, että saisin sen työn! :) Lähtisi muutama stressinaihe samantien pois harteilta.

Sammakkopipo

Olen kova saamaan innostuksia muiden tekemisistä. Tämä koskee mm. ruokaa, riittää että joku mainitsee tietyn ruoan ja saan siitä "pakkomielteen". Etsin reseptejä ja kuolaan ruokakuvien perään. Pian onkin pakko tehdä sitä itse. Yksi päivä joulukuisten ryhmäämme lisättiin kuva itsetehdystä hiiripiposta, ihana! Samantien iski himo virkkaamiseen (mainittakoon jo nyt, että en sitä harrasta ja olen siinä surkea). Kotona ei tietenkään ollut kuin vihreää ja valkoista lankaa. Selvä sammakko siis. Tein pipon hiiripipon ohjeen mukaan, tosin hieman muokaten. Muokkaukset lähinnä siksi, että en ymmärrä virallisia ohjeita :D

Tuollaisen räpellyksen sain aikaiseksi. Korvaläpistä tuli aivan liian isot ja silmät on erikohdissa. Lisäksi se alkoi lerpattamaan hieman, joten tein pienen nyörityksen jolla sen saa kireämmäksi. Huomaa, että ensikertalainen kyseessä, mutta ihan symppis tuo on.. :D Kerran jouduin purkamaan melkein valmiin pipon, kun huomasin sen olevan sopiva minun päähäni. Loppuun vielä kuva mallin päässä:

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?

Mini 9kk

Mini on jo 9kk ja 2viikkoa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi alkaa kirjoittelemaan tämän hetkisistä taidoista ja kuulumisista. Haluan kuitenkin kirjoittaa kuukausikuulumisista, sillä voin sitten kätevästi itsekin niitä luntata vauvakirjaa varten.

Mini oppi tosiaan elokuussa nousemaan tukea vasten. Nyt sitä vasten noustaankin tuosta vaan ja laskeudutaan yhtä näppärästi. Hän osaa mennä itse myös istumaan ja pois siitä. Hänellä on koko ajan asiaa ja "jutteleekin" usein. Tavuttelu on jäänyt vähemmälle ja nyt hän höpöttää jotain omaa kieltänsä. Tykkää hokea "tikitii", jonka nappasi minulta.  Muutamaa sanaa apinoi, mutta en usko että vielä ymmärtää mitä ne merkitsee. "Auto" "vauva" ja "äiti" kuuluu pikkumiehen suusta. Lisäksi kun esim. tiputtaa jotain lattialle niin laittaa suun ympyräksi ja sanoo "oh(o)" :D 

Mini osaa kontata, mutta tätä taitoaan ei kyllä liiemmin näytä. Ryömimällä kun pääsee niin paljon nopeampaa. Hän on myös oppinut, että voi yrittää ryömiä äitiä pakoon. Jos käteen sattuu löytymään jotain erittäin mielenkiintoista ja yhtäkkiä kuuluu kuinka äiti lähestyy, niin minimies lähtee kamalaa kyytiä ryömimään pakoon :D Mini osaa heiluttaa käsillään ja taputtaa niillä myös innoissaan. Heiluttaminen on tosin hieman jäänyt vähemmälle, mitä sitä suotta ihmisiä heippaamaan.

Ruokailujen suhteen hieman takkuaa, poika ei millään malttaisi olla paikallaan ja syödä. Tällä hetkellä
viihdykkeinä toimiikin milloin mikäkin muovikippo, lompakko tms. Ruoka maistuisi parhaiten lautasen reunalta "juoden" tai sitten niin, että samalla käsillä läträä ruoan kanssa. Ei siis ainakaan kovin siisti syömäri tämä poika. Kun on saanut tarpeeksi ruokailusta alkaa leikkiä tukehtuvaa/muuten vaan yskimään.

Öisin heräilee edelleen useaan kertaan. Illalla nukahtaa itsekseen, jos minä olen huoneessa joko sängyn vieressä seisten tai sitten huoneen toisella puolella nojatuolissa. Oven vieressä seisominen on ehdoton no-no ja saa aikaan samantien hirveän huudon. Unikoulua pitäisi aloitella, mutta en ole vielä jaksanut. Nyt on hampaitakin ilmeisesti tulossa lisää mikä vaikuttaa öihin negatiivisesti.

Päivärytmi meillä vaihtelee jonkinverran ja mennään aika pitkälle Minin mukaan. En ole siis kello kädessä kulkeva äiti, joka noudattaa samaa rytmiä joka päivä. Tietenkin samat jutut toistuu joka päivä, mutta kello saattaa vaihdella tunnilla tai kahdella molempiin suuntiin. Päiväunia on yhdet tai kahdet.

Siinä olisi nyt suurimmat asiat, mitkä tulevat mieleen kun ajattelen 9kk ikäistä Miniä :) Kuvituksena toimii satunnaisia otoksia syyskuulta.

Syksyn suunnitelmat uusiksi

Ajattelin soitella verotoimistoon ja pyytää uutta veroprosenttia kotihoidontukea varten. Sain uuden prosentin, kymmenen yksikköä enemmän kuin edellinen. Iski pienen pieni ahdistus päälle, varsinkin kun olin lukenut aiemmin aamulla, että Tampere-tuki lakkautetaan ensi vuonna. 

Tuosta nousseesta prosentistani saan kiittää palkanlaskijaa, joka maksoi palkkaa normaalilla veroprosentilla vaikka olisi pitänyt olla jo lisäprosentilla. Samasta syystä saan kiittää häntä myös reilun 400€:n mätkyistä. En itse tajunnut puuttua asiaa, sillä luulin palkanlaskijan tietävän mitä tekee.. Joopa joo.

Nämä kaikki aiheuttivat sellaisen ahdistuksen, että pistin samantien tuulemaan. Ensin ahdistuspuhelu isosiskolle, sen jälkeen hieman facebookissa avautumista. Sitten työvoimatoimiston sivuille, löysin jopa kivan kuuloisen työpaikan. Tappelua päiväkotihakemuksen kanssa, hieman soittoa auttavaan puhelimeen. Työhakemus, voi huhhuh. No tuli siitäkin jonkinmoinen. Nyt olisi sitten edessä odottelua, mahdollisesti lisää hakemusten täyttämistä ja paluu työelämään. 

Kamalaa ajatella edes, että Mini menee päiväkotiin ollessaan alle vuoden vanha, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Inhoan taloushuolia ja inhoan sitä, että joutuu laskemaan asiat sentilleen. Toisaalta myös kiva päästä takaisin töihin ja vähän muuallekin näiden seinien sisältä.

Nyt vaan sitten odotellaan, että tärppääkö työpaikka. Kääk. Onko Ministä tullut tosiaan jo niin isopoika, että päiväkoti kutsuu? :(

Elossa ollaan

Taas on ollut hiljaista blogin puolella, hups. Mutta hiljaista on kyllä ollut tämä meidän elämämmekin, joten ei ole ollut aiheita kirjoitella :) Koitan silti ryhdistäytyä.

Mini on löytänyt kaksi uutta herkkua. kiivi ja puolukka. Taitaa poika tykätä vahvoista mauista. Itsehän irvistelen vieressä, kun Mini vetelee puolukoita sellaisenaan.

Kävinpä muuten viime kuussa elämäni ensimmäisillä Me&I kutsuilla ja tietenkin sorruin. Tähän asti taloudessamme ei ole siis ollut ainuttakaan meandia, mutta nyt oli pakko ostaa oranssit karavaanari-housut, ihanat! Olisin myös halunnut bodyn(ja ja ja..), mutta päätin olla säästeliäs kerrankin.

Tänään olemme koko päivän huhkineet siskoni kanssa ja laittaneet tätä asuntoa kuntoon. Siirsimme minun sänkyni vihdoinkin olohuoneeseen ja nyt Minillä onkin ihan ikioma huone. Ensi yötä jännittäessä, voi olla oma uni vähissä, kun kuuntelen kuuluuko makuuhuoneesta mitään. Ajattelin laittaa varmuudeksi itkuhälyttimen, vaikka luultavasti heräisin kyllä pojan huutoon muutenkin. Toivon, että tämä huoneen vaihdos toisi meille vihdoinkin pysyvästi kokonaiset yöunet. Mini on nykyään taas alkanut heräilemään ensimmäisen kerran jo kymmenen jälkeen ja sitten siitä n. 2h välein, huokaus. Päivät olen siis ollut ihan puolikuollut, kun ei oikein enää edes hormonit helpota. En tajua miten minun pitäisi pystyä tässä kuussa palata töihin ellen jäisi kotihoidontuelle. No, onneksi en ole vielä palaamassa.

Tässä nyt pikakuulumisia täältä, ensi kerralla toivottavasti enemmän :)