Sammakkopipo

Olen kova saamaan innostuksia muiden tekemisistä. Tämä koskee mm. ruokaa, riittää että joku mainitsee tietyn ruoan ja saan siitä "pakkomielteen". Etsin reseptejä ja kuolaan ruokakuvien perään. Pian onkin pakko tehdä sitä itse. Yksi päivä joulukuisten ryhmäämme lisättiin kuva itsetehdystä hiiripiposta, ihana! Samantien iski himo virkkaamiseen (mainittakoon jo nyt, että en sitä harrasta ja olen siinä surkea). Kotona ei tietenkään ollut kuin vihreää ja valkoista lankaa. Selvä sammakko siis. Tein pipon hiiripipon ohjeen mukaan, tosin hieman muokaten. Muokkaukset lähinnä siksi, että en ymmärrä virallisia ohjeita :D

Tuollaisen räpellyksen sain aikaiseksi. Korvaläpistä tuli aivan liian isot ja silmät on erikohdissa. Lisäksi se alkoi lerpattamaan hieman, joten tein pienen nyörityksen jolla sen saa kireämmäksi. Huomaa, että ensikertalainen kyseessä, mutta ihan symppis tuo on.. :D Kerran jouduin purkamaan melkein valmiin pipon, kun huomasin sen olevan sopiva minun päähäni. Loppuun vielä kuva mallin päässä:

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?

Mini 9kk

Mini on jo 9kk ja 2viikkoa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi alkaa kirjoittelemaan tämän hetkisistä taidoista ja kuulumisista. Haluan kuitenkin kirjoittaa kuukausikuulumisista, sillä voin sitten kätevästi itsekin niitä luntata vauvakirjaa varten.

Mini oppi tosiaan elokuussa nousemaan tukea vasten. Nyt sitä vasten noustaankin tuosta vaan ja laskeudutaan yhtä näppärästi. Hän osaa mennä itse myös istumaan ja pois siitä. Hänellä on koko ajan asiaa ja "jutteleekin" usein. Tavuttelu on jäänyt vähemmälle ja nyt hän höpöttää jotain omaa kieltänsä. Tykkää hokea "tikitii", jonka nappasi minulta.  Muutamaa sanaa apinoi, mutta en usko että vielä ymmärtää mitä ne merkitsee. "Auto" "vauva" ja "äiti" kuuluu pikkumiehen suusta. Lisäksi kun esim. tiputtaa jotain lattialle niin laittaa suun ympyräksi ja sanoo "oh(o)" :D 

Mini osaa kontata, mutta tätä taitoaan ei kyllä liiemmin näytä. Ryömimällä kun pääsee niin paljon nopeampaa. Hän on myös oppinut, että voi yrittää ryömiä äitiä pakoon. Jos käteen sattuu löytymään jotain erittäin mielenkiintoista ja yhtäkkiä kuuluu kuinka äiti lähestyy, niin minimies lähtee kamalaa kyytiä ryömimään pakoon :D Mini osaa heiluttaa käsillään ja taputtaa niillä myös innoissaan. Heiluttaminen on tosin hieman jäänyt vähemmälle, mitä sitä suotta ihmisiä heippaamaan.

Ruokailujen suhteen hieman takkuaa, poika ei millään malttaisi olla paikallaan ja syödä. Tällä hetkellä
viihdykkeinä toimiikin milloin mikäkin muovikippo, lompakko tms. Ruoka maistuisi parhaiten lautasen reunalta "juoden" tai sitten niin, että samalla käsillä läträä ruoan kanssa. Ei siis ainakaan kovin siisti syömäri tämä poika. Kun on saanut tarpeeksi ruokailusta alkaa leikkiä tukehtuvaa/muuten vaan yskimään.

Öisin heräilee edelleen useaan kertaan. Illalla nukahtaa itsekseen, jos minä olen huoneessa joko sängyn vieressä seisten tai sitten huoneen toisella puolella nojatuolissa. Oven vieressä seisominen on ehdoton no-no ja saa aikaan samantien hirveän huudon. Unikoulua pitäisi aloitella, mutta en ole vielä jaksanut. Nyt on hampaitakin ilmeisesti tulossa lisää mikä vaikuttaa öihin negatiivisesti.

Päivärytmi meillä vaihtelee jonkinverran ja mennään aika pitkälle Minin mukaan. En ole siis kello kädessä kulkeva äiti, joka noudattaa samaa rytmiä joka päivä. Tietenkin samat jutut toistuu joka päivä, mutta kello saattaa vaihdella tunnilla tai kahdella molempiin suuntiin. Päiväunia on yhdet tai kahdet.

Siinä olisi nyt suurimmat asiat, mitkä tulevat mieleen kun ajattelen 9kk ikäistä Miniä :) Kuvituksena toimii satunnaisia otoksia syyskuulta.

Syksyn suunnitelmat uusiksi

Ajattelin soitella verotoimistoon ja pyytää uutta veroprosenttia kotihoidontukea varten. Sain uuden prosentin, kymmenen yksikköä enemmän kuin edellinen. Iski pienen pieni ahdistus päälle, varsinkin kun olin lukenut aiemmin aamulla, että Tampere-tuki lakkautetaan ensi vuonna. 

Tuosta nousseesta prosentistani saan kiittää palkanlaskijaa, joka maksoi palkkaa normaalilla veroprosentilla vaikka olisi pitänyt olla jo lisäprosentilla. Samasta syystä saan kiittää häntä myös reilun 400€:n mätkyistä. En itse tajunnut puuttua asiaa, sillä luulin palkanlaskijan tietävän mitä tekee.. Joopa joo.

Nämä kaikki aiheuttivat sellaisen ahdistuksen, että pistin samantien tuulemaan. Ensin ahdistuspuhelu isosiskolle, sen jälkeen hieman facebookissa avautumista. Sitten työvoimatoimiston sivuille, löysin jopa kivan kuuloisen työpaikan. Tappelua päiväkotihakemuksen kanssa, hieman soittoa auttavaan puhelimeen. Työhakemus, voi huhhuh. No tuli siitäkin jonkinmoinen. Nyt olisi sitten edessä odottelua, mahdollisesti lisää hakemusten täyttämistä ja paluu työelämään. 

Kamalaa ajatella edes, että Mini menee päiväkotiin ollessaan alle vuoden vanha, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Inhoan taloushuolia ja inhoan sitä, että joutuu laskemaan asiat sentilleen. Toisaalta myös kiva päästä takaisin töihin ja vähän muuallekin näiden seinien sisältä.

Nyt vaan sitten odotellaan, että tärppääkö työpaikka. Kääk. Onko Ministä tullut tosiaan jo niin isopoika, että päiväkoti kutsuu? :(

Elossa ollaan

Taas on ollut hiljaista blogin puolella, hups. Mutta hiljaista on kyllä ollut tämä meidän elämämmekin, joten ei ole ollut aiheita kirjoitella :) Koitan silti ryhdistäytyä.

Mini on löytänyt kaksi uutta herkkua. kiivi ja puolukka. Taitaa poika tykätä vahvoista mauista. Itsehän irvistelen vieressä, kun Mini vetelee puolukoita sellaisenaan.

Kävinpä muuten viime kuussa elämäni ensimmäisillä Me&I kutsuilla ja tietenkin sorruin. Tähän asti taloudessamme ei ole siis ollut ainuttakaan meandia, mutta nyt oli pakko ostaa oranssit karavaanari-housut, ihanat! Olisin myös halunnut bodyn(ja ja ja..), mutta päätin olla säästeliäs kerrankin.

Tänään olemme koko päivän huhkineet siskoni kanssa ja laittaneet tätä asuntoa kuntoon. Siirsimme minun sänkyni vihdoinkin olohuoneeseen ja nyt Minillä onkin ihan ikioma huone. Ensi yötä jännittäessä, voi olla oma uni vähissä, kun kuuntelen kuuluuko makuuhuoneesta mitään. Ajattelin laittaa varmuudeksi itkuhälyttimen, vaikka luultavasti heräisin kyllä pojan huutoon muutenkin. Toivon, että tämä huoneen vaihdos toisi meille vihdoinkin pysyvästi kokonaiset yöunet. Mini on nykyään taas alkanut heräilemään ensimmäisen kerran jo kymmenen jälkeen ja sitten siitä n. 2h välein, huokaus. Päivät olen siis ollut ihan puolikuollut, kun ei oikein enää edes hormonit helpota. En tajua miten minun pitäisi pystyä tässä kuussa palata töihin ellen jäisi kotihoidontuelle. No, onneksi en ole vielä palaamassa.

Tässä nyt pikakuulumisia täältä, ensi kerralla toivottavasti enemmän :)

Pulled pork

Saan aina välillä kamalia mielitekoja, jotka eivät lähde pois ennen kuin olen syönyt sitä. Tämä mieliteko on kypsynyt jo hieman kauemmin, mutta viikonloppuna se tuli siihen vaiheeseen, että nyt on saatava tätä. Jaa mitä? No pulled porkia, nami! Kamalan googlettelun ja reseptien etsimisen jälkeen päädyin tekemään ylikypsää possua tämän reseptin mukaan, suolaa ja hunajaa blogista. Itse käytin luullista lapaa, tulee kuulemma hieman extramakua.

Noudatin reseptiä muuten tunnollisesti, mutta koska rakastan Lidlin kuivamarinadeja niin lisäsin mausteseokseen vielä pussillisen smoky bbq:ta. En katunut. Lisäksi barbaque-kastikkeen punaviinietikan korvasin omenaviinietikalla, koska olin kaupasta unohtanut edellä mainittua ostaa. Kelpasi sekin vallan mainiosti. Kolmas ja viimeinen muutos oli se, että heitin possujen sekaan kaiken bbq-kastikkeen ja lisäsin vielä hampurilaisen väliin Lidlin bbq(ginger&sesame) kastiketta, mikä on kanssa yksi ehdottomista suosikeistani.

Hampurilaisen kanssa tarjosin lisäksi coleslowta: kaalia ja porkkanaa raasteena, maun mukaan majoneesia ja ranskankermaa, mausteina suolaa ja pippuria. Helppoa ja hyvää.

Pulled porkin teko kestää kauan, mutta on sen arvoista. En voi kuin suositella! 

8kk neuvola ja hieman kuulumisia

Kävimme tänään Minin kanssa 8kk neuvolassa, meillä kun nämä neuvolakäynnit hieman laahaa perästä. Minin strategiset mitat olivat(suluissa 6kk neuvola):  9345g(9205g), 71,5cm(71cm), py 45,7cm(45,5cm). Mikään mitta ei siis ollut juurikaan muuttunut, lokakuun alussa käydään tarkistamassa tilannetta. Terveydenhoitaja tai lääkäri eivät kuitenkaan ollut huolissaan, terkka puhui vain jotain rauhallisemmasta vaiheesta. Tämä äiti tietysti stressaa heti ja murehtii Minin ruokamääriä. Mini välillä syö erittäin hyvin, mutta sitten toisinaan ei maistuisi ruoka ollenkaan vaan hieroo vaan käsillään naamaa ja kieltäytyy ruoasta.

"Huomenta! Joko pääsee pois?"

Isot pojat istuu ostoskärryjen istuimessa

Muuten mitään erikoista ei pompannut esiin neuvolassa, en oikein tykkää näistä lääkärineuvoloista. Lääkäri vain tutkii Minin, ei oikeastaan sano mitään ja sitten heihei. Ja luonnollisesti ei myöskään ennen lääkäriä ehdi erikoisemmin terkan kanssa puhumaan.

Muutenkin elämä rullaa rauhakseen eteenpäin. Meillä oli viime viikolla ensimmäinen kokonaan nukuttu yö. Ihmeiden aika ei ole siis ohi! Sen jälkeen tosin Mini palautti minut maanpinnalle ja heräsi muutamana yönä sen jälkeen taas 1-2h välein.. zzz... En tajua miten sitä Minin ollessa pieni jaksoikin ties kuinka pienillä yöunilla. Nyt kun katson esim. helmikuussa otettuja kuvia, niin silmät paljastavat kuinka väsynyt sitä on ollutkaan. Ne hormonit ilmeisesti ovat pitäneet kuitenkin hyvin kasassa. Nyt kun jos joudun heräämään kahden tunnin välein, niin olen aivan kuoleman väsynyt.

Innostuin ostamaan Minille facebookin kirpputorilta toppahaalarin talveksi. Tai siis Minillähän on jo yksi, mutta se taitaa olla vielä alkutalvesta iso. Tämän ainakin pitäisi olla pienempi, toivottavasti se menisi sitten :) Tarvitsisikin tehdä postausta Minin vaatteista syksyn ja talven varalle, niitä kun on tullut tässä lähiaikoina haalittua.

Terveiset Miniltä kaikille! :)

ps. Jos joku haluaisi vastata, niin onko nämä nykyiset isommat kuvat kivempia kuin ne mitä ennen oli? :)

Uusi taito hallussa

Mini oppi uuden taidon toissapäivänä. Yhtäkkiä nousi sohvaa vasten seisomaan, voi apua. Hetken päästä siitä kaatuikin sitten jo, mutta ehdin ottamaan koppia ennen maahan osumista. Sopivasti oltiin samana päivänä laskettu pinnasänkyä alemmas isäni kanssa. 

Taustalla näkyy kivasti kasa kirppistavaroita, jotka on suojattu viltillä Miniltä. Riiviö kun on kaiken kimpussa :D