Myöhästyneet synttärit

Viikko sitten vietimme yhteissynttäreitä muiden joulukuun -12 lapsien kanssa. Tapasimme 14 muuta ihanaa äitiä ja taaperoa täällä Tampereella. Olen muistaakseni aiemminkin puhunut tästä ihanasta fb-ryhmästämme. Nyt oli tosiaan aika juhlia ensimmäisiä syntymäpäiviä, suunnittelu hieman venähti kun ei meinannut löytyä selkeää päivää/paikkaa/järjestäjää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Suurimman osan olinkin jo tavannut aiemmin, mutta parin kanssa tavattiin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Hyvän kuvan ihmisistä kuitenkin voi saada pelkän facebookin kautta, kun mielikuvat ihmisistä olivat juuri sellaiset kuin todellisuuskin.

Leipurihulluna halusin tietenkin tehdä meille synttärikakun. Unohdinpa vaan kaupasta ostaa vaniljakreemijauhetta, minkä johdosta kakun täyte ei ollut tarpeeksi kiinteää ja kakku lähtikin vajoamaan nopeasti. Myös kermapursotukset reunoilla jäi liian löysäksi ja lähti valumaan. Muutenkin pursotuksista tuli vähän rumat, kun ei tosiaan ollut tarpeeksi jämäkkää vaahtoa. No, maultaan kakku kuitenkin onnistui ja tuntui maistuvan kaikille.

Muuten olemmekin eläneet ihan normaalia arkea. Jouduimme taas viime viikolla käymään lääkärissä ja Mini saikin uuden antibiootin korvatulehdukseen. Vasen tärykalvo pullotti ja punoitti edelleen, lääkäri ei tosin ollut varma että johtuuko vielä siitä, että punottaa vanhan tulehduksen jäljiltä vai onko siellä vielä tulehdus päällä, mutta määräsi kuitenkin uuden kuurin varuiksi. Jospa se nyt vihdoinkin lähtisi kokonaan ja Mini saisi taas olla hetken aikaa terve.

Viime viikolla sain myös vihdoinkin yhteyden lastenvalvojaan ja sovimmekin käynnin ensi kuulle. Lastenvalvoja tekee paperit oikeutta varten ja vihdoinkin asia etenee. Ei siis ollut Minin isä käynyt vieläkään testeissä, yllättävää. Harmillista viedä asia oikeuteen, mutta ei Mini isä oikein jättänyt muitakaan vaihtoehtoja.

Mutta eipä tässä nyt tällä kertaa sen kummempaa. Ihanaa viikonloppua kaikille :)

Tervetuloa kevät

Ihanan aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ollut nyt tässä. Olemmekin Minin kanssa oikeastaan joka päivä käyneet puistoilemassa, mistä on tullut Minin lempipuuhaa. Talvella olin sen suhteen laiska, kun Minin oli vaikea liikkua talvihaalarissa ja muutenkaan ei lumessa ollut tekemistä. Nyt Mini on innostunut kävelemään pihallakin, lyhyttä matkaa tosin mutta kuitenkin. Etenee aina noin metrin kerrallaan kunnes kaatuu, mutta ylös pitää päästä samantien ja taas matka jatkuu :D Liukumäki ja kiikkulauta ovat myös huippuja. Viime kesänähän Mini tykkäsi jo keinumisesta paljon joten saa nähdä nauttiiko siitä vielä kun keinut tulevat uudelleen paikalleen. Kovasti Miniä myös kiinnostaa muut lapset pihalla, koko ajan olisi menossa muita katselemaan.

Otin Minille jo parina päivänä käyttöön välikausihaalarin, minkä kanssa hänen onkin paljon helpompi liikkua pihalla. Ostin Minille jo viime vuonna hyvissä ajoin kevääksi tähtijonathanin haalarin ja ainakin vielä vaikuttaa hyvälle. Tykkään lahkeissa olevista vetoketjuista erityisesti, helpottaa kenkien pukemista todella paljon. Kiristettävät hihansuut myös erittäin bueno. Toivottavasti ei enää säät kovin paljoa kylmenisi, olen jo sanonut hyvästit talvelle ja toivottanut kevään tervetulleeksi. Huomaan heti olevani pirteämpi kun päivällä on aurinkoista. Tosin haittapuoli on se, että kaikki aurinko tunkee olohuoneeseemme päivällä ja täytyykin pitää verhoja kiinni jos haluaa nähdä jotain tv:stä tai tietokoneelta.

 

 

 Nyt olisikin edessä välikausikenkien, kumisaappaiden yms. ostot edessä. Pääsee siis vaihteeksi seikkailemaan kirpputoreille. Sitä ennen tosin pitänee perehtyä hieman niiden ihmeelliseen maailmaan ja ottaa selvää, että mitkä merkit ja minkälaiset kengät olisivat kauteen parhaita. Tunnen olevani niin pihalla näistä asioista.. Lisäksi kun taloudellinen tilanne ei mikään huippu ole niin joutuu ostamaan käytettyä, vaikka tietenkin haluaisi ostaa uutta ja hienointa mahdollista :P

Ps. Vähänkö söpöä, Mini alkoi eilen lähettelemään lentopusuja kun vein hänet nukkumaan. Päivä oli ollut melko raskas, mutta kummasti tuo pieni ihminen osaa sulattaa sydämen hetkessä. Tänään myös päiväunille viedessä pusut lenteli ahkerasti <3

pps. Pakko laittaa loppuun kuva Backstreet Boysien keikalta! Pääsimme toiselle riville ja koko keikka oli aivan huippu! :)

Concertan aloitus, imetyksen lopetus

Haikeaa, imetin Miniä eilen viimeisen kerran. Sainkin nopeasti ajan psykiatrille ja sieltä reseptin Concertaan, jonka aikana ei saa siis imettää. Tänään nappasin ensimmäisen lääkkeen ja siten sanoin hyvästit imetykselle. Saa nähdä mitä Mini tuumaa tästä tänä iltana.

En nyt tarkalleen tiedä, kuinka suuria muutoksia tuon lääkkeen pitäisi tehdä tai kuinka selkeästi sen aloituksen huomaa. Oma oloni on kuitenkin ollut tänään selkeämpi, olen saanut keittiön ja olohuoneen siistittyä ilman sen kummemmin asiaa miettimättä. En ole kertaakaan hermostunut vielä Minille (jee!) ja muutenkin oma olo tuntuu tasaisemmalle. Huomasin myös, että en ole koko ajan mussuttamassa jotain ja kun söin sipsejä (...) niin söin niitä yhden kerrallaan enkä tunkenut niitä suuhun kuin viimeistä päivää. Hurraa, tämä siis ehkä helpottaa yritystäni elää terveellisempää elämääkin! Tällä hetkellä kun motivaatio on ollut senkin suhteen jossain pohjamudissa.

Ensi viikon perjantaina onkin taas tapaaminen psykiatrin kanssa, katsotaan kuinka lääkitys sopii ja suunnitellaan annostuksen nosto.

Lauantaina tuleekin heti lääkkeetön päivä, kun pääsen pitkästä aikaa viihteelle ystäväni kanssa. Kysyin puolitosissani äitiä vahtimaan Miniä, ja yllätyksekseni hän suostuikin heti. Täytyihän se tilaisuus siis käyttää, tulee kyllä vapaailta täysin tarpeeseen. Seuraavan viikon perjantaina on myös tiedossa lapsivapaata Backstreet Boysien keikan muodossa. Olemme siskoni kanssa jo kaksi kertaa ollut bäkkäreiden keikalla, joten täytyyhän myös kolmas kerta kokea. Omituista päästä kahtena viikonloppuna pois kotoa. Mutta sitten tuleekin taas pitkä tauko :)

Tässä oli nyt vaan omia kuulumisia, mutta eipä ole oikein muuta kerrottavaakaan :)

16. Hammas

Se siitä aktiivisuudesta vissiin, helmikuu ties kuinka pitkällä ja blogi ollut hiljaisena, hups.

Minillä on juuri puhkeamassa hammas nro 16, ellei ole jo puhjennutkin. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että seuraavien hampaiden puhkeamiseen kestää vielä kauan. Hampaiden pesu tuottaakin nykyään ongelmia ja en oikein tiedä mitä tekisin asialle. Tuntuu pahalta harjata niitä väkisin, mutta en haluaisi jättää harjaamattakaan ettei tule reikiä yms. Omat hampaani ovat niin huonot, että en todellakaan halua Minin saavan samanlaisia. Sähköhammasharjan ostoa olenkin hieman nyt harkinnut.

Mini kävelee koko ajan hieman enemmän ja oppipa hän tänään nousemaan ilman tukea seisomaankin. Kohta saankin jo varmaan juosta pienen taaperon perässä. Tuleepahan liikuntaa ;)

Tällä hetkellä päivämme kuluvat varsin rattoisasti..

"Älä nosta jalkaa pöydälle."
"Älä töki tv:tä."
"Älä sammuta tietokonetta, eiiiiii."
"Älä mene sinne."
"Älä koske uuniin, se on kuuma."
"Ei saa painaa niitä nappeja."
"Tulepa pois sieltä vitriinikaapilta."
"Älä levitä dvd-levyjä lattialle."

Ja tämä uudelleen ja uudelleen. Aavistuksen turhauttavaa.

Turhauduin myös jo lukioon. Tai menetin motivaationi ja nyt pitäisikin saada aikaiseksi laitettua opille viestiä, että keskeytän sen heti alkuunsa. En tajua, mitä olemme ystäväni kanssa ajatelleet kun saimme tämän älynväläyksen. Yhden työhakemuksenkin jo laittelin, mutta nähtäväksi jää kantaako se mitään. Toivottavasti, sillä työpaikka kuulosti mieluisalta.

Onneksi myös jotain menee hyvin. Lopetin viimeinkin yösyötöt ja yöllä viereen ottamiset ja meillä nukutaan! Yleensä nykyään Mini herää n. viiden maissa ja sitten 6-7 välillä kokonaan. Viime yö oli taas tosin hieman huonompi, mutta voi johtua eilisistä erittäin pitkistä päikkäreistä tai sitten tuosta viimeisestä puhkeavasta hampaasta. Kahtena päivänäkin Mini on tosiaan nukkunut n. 2,5h päiväunet, ihan tajutonta! En edes ole osannut tehdä sillä välin mitään, kun olen tottunut että hän herää hetkessä. Toivottavasti tämä olisi pysyvä muutos, molemmat olemme paremmalla päällä kun Mini nukkuu kunnon unet :)

Miniltä terkut kaikille!

Sekalaista

Hups. Tammikuu onkin ollut erittäin hiljaista blogin puolella. Tosin eipä minun ja Minin elämässäkään ole suuria tapahtunut. Jospa kirjoittelisinkin nyt ihan yleisiä kuulumisia.

Kävimme Minin kanssa ensimmäisessä hammastarkastuksessa, tai siis Minihän siellä asiakkaana oli. 13 hammasta on nyt suussa ja kaikki loput(paitsi viimeiset poskihampaat, jotka puhkeaa 2-3 -vuotiaana) ovat tulossa. Tämä selittänee meidän ratkiriemukkaat yöt. Toivottavasti nuo loputkin hampaat nyt puhkeaisi sitten pian niin ehkä yöt tästä hieman rauhottuisi :)

Lääkärissäkin kävimme vaihteeksi, tosin tällä kertaa vain korvien jälkitarkastuksessa. Ei ollut enää mitään ja täytyy toivoa, että ei uusia tulehduksia tulekaan. Yhdessä oli jo aivan riittämiin :/ Itsekin sain samalla hoidettua asioitani ja pyydettyä lääkäriä ottamaan yhteyttä psyk. polille, jotta saisin adhd-lääkityksen kuntoon.

Tärkein kuuluminen lienee se, että Mini otti toissapäivänä ensimmäiset askeleet <3 Nyt hän ottaa muutamia haperoivia askeleita kunnes aina pyllähtää. Niin suloista! Mini on tietenkin ihan innoissaan uudesta taidostaan, tai lähinnä siitä huomiosta mitä hän saa sen myötä. Muutenkin saa koko ajan olla taputtamassa hänelle, jollen aloita itse heti niin Mini jo itse alkaa taputtamaan itselleen :D

Muutenkin Mini on aivan huippu tyyppi. Lempileikkeihin kuuluu tällä hetkellä mm. piiloon meneminen. Tämä tarkoittaa meillä sitä, että Mini menee olohuoneen ovelle, pitää karmista kiinni ja tunkee itsensä pieneen syvennykseen eteisen puolella, vaatehuoneen oven luokse siis. Minun kuuluu hämmästellä tätä katoamista ja sitten poika taas ilmestyykin tyhjästä ;) Mainittakoon, että syvennys on niin pieni, että Minin pää näkyy joka tapauksessa :D Pientä pieruhuumoria myös jo hieman tavaittavissa. Minillä on tapana päästää pieruja ruokapöydässä niin, että oikein nostaa itseään samalla ja sitten perään sanoo "oh!" ja kamalan leveä hymy päälle. Äiti arvostaa..

Minulla alkoi tässä kuussa lukio ja joopa joo.. Ruotsi ei kuulu vahvuuksini ja tietenkin tässä kurssissa on hetki ruotsin 1. kurssi. Eikä rehellisesti sanottuna nyt muutenkaan oikein nappaa istua 3-4 vuotta lukiossa.. Ajattelinkin siis hakea joka tapauksessa kevään yhteishaussa ammattikorkeakouluun ja toivoa että tärppää. Vielä kun keksisi siis sen alan mihin hakisi.. Miten voikin olla niin vaikeaa keksiä mitä haluaa "isona" tehdä?

Olen jo ihan valmis kevääseen, alkaa kylmät ilmat tökkimään ihan kunnolla. Minilläkin on iho aivan älyttömän kuiva, aamuin illoin saa olla rasvaamassa. Sama oli viime talvena, niin kauan kun oli pakkasia yms. niin Minin jalat olivat kuivat, mutta kesän ajan hyvässä kunnossa. Osaan kuvitella, että ne ovat kipeätkin kun pahimmillaan iho ns. halkeilee pohkeista. Itsellänikin tuppaa tulemaan sellaista toisinaan, etenkin kämmenselkään jos kuljen pakkasella ilman lapasia.

Tähän hätään en keksi muuta kirjoiteltavaa ja aika sekalainen postaus tästä tulikin. Yritän nyt taas kerran aktivoitua tämän suhteen. Jotenkin aina kun tulee pienikin tauko niin kynnys uudelleen kirjoittamiseen kasvaa ja lopulta päädyn siihen tilanteeseen, että en edes käy koko bloggerissa kun ahdistaa ajatus niin paljon. Vaikka pidän siis blogin kirjoittamisesta ja muiden blogien lukemisesta. Hohhoijaa.. :D

Hyvästi vuosi 2013

Ajattelin näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi hieman muistella kulunutta vuotta. Tämä vuosi on ollut kaikenkaikkiaan melko rauhallinen :)

Tammikuu

Kävin lastenvalvojalla laittamassa isyydentunnistamisen alkuun (ei ole vieläkään edennyt!). Vietin päiväni ja yöni Mini kiinni tississä. Näin jälkikäteen, en tajua miten olen jaksanut niinkin hyvin. Meillä oli valehtelematta monen moni yö sellainen, että sain itse nukuttua vain muutaman lyhyen pätkän. Mini sairasti ensimmäisen flunssansa heti pienenä. Lähdimme Keski-Suomeen isotätini hautajaisiin, vaikka en vielä edes oikein tajunnut, että hän on kuollut. Rakastuin täytekakkuihin, katsoin niitä tv:stä ja haaveilin myös itse osaavani tehdä niitä.

Helmikuu

Mini sai kasteessa nimensä. Soitimme siskoni kanssa selvännäkijälle ja jäimme odottamaan mielenkiinnolla tulevaa. Minulle lupaili mm. jonkun sairastavan vanhemman läheiseni mahdollista kuolemaa. Vuoden sisällä tapaisin tulevan mieheni, joka kolahtaa heti. Muutoksia oli luvassa myös asunto- ja työrintamalle. Vietin ensimmäistä kertaa vapaata Ministä, kävin elokuvissa. Yöt oli edelleen pääasiassa erittäin huonoja, muutama hyvä poikkeuskin löytyi.Otin yhteyttä Minin isänsisareen ja tapasimme hänet ja hänen äitinsä. Jännitin kovin tätä tapaamista.

Maaliskuu

Mini oppi nauramaan maaliskuun ensimmäisinä päivinä (tai sitten Helmikuun viimeisinä). Yöt olivat huonoja, herätykset oli yleensä alle kahden tunnin välein. Mini opetteli nukkumaan omassa sängyssään edes alkuyön. Aloin harkitsemaan soseiden aloitusta 4kk iässä parempien yöunien toivossa. Kokeilin velliä, josta ei ollut merkittävää hyötyä. Saimme vaihteeksi kiusaksemme flunssan. Haikein mielin luovuin koirastani Milosta. Loppukuusta Minille puhkesi ensimmäiset hampaat. Aloimme myös jo varovaisesti maistelemaan soseita.

Huhtikuu

Kakkuinnostukseni jatkui. Tein siskoni kanssa siskonpojalle Angry Birds possu-kakun. Jatkoin sokerimassalla koristelun harjoittelua tekemällä myös kakun muuten vain. Vietin taas hieman vauvavapaata käymällä vaihteeksi elokuvissa ja viihteellä. Irtioton jälkeen jaksoin paremmin kuin hetkeen. Olin kiitollinen vuokrattavasta ensisängystä, kun sain siinä heijattua Miniä uneen. Ahdistuin tulevaisuuden miettimisestä. Pyörittelin päässäni työ/opiskelukuvioita. Ahdistuin adhd:stani ja sen vaikutuksesta elämäämme. Mini harjoitteli kovasti vatsalleen kääntymistä, mutta ei siinä vielä onnistunut.

Toukokuu

Minin täti (isän puolelta) kävi pitkästä aikaa kylässä, mistä olin mielissäni. Mini oppi kääntymään mahalleen päivää ennen 5kk päivää. Koin haikeutta ajatellessani Minin kasvua. Ikävöin pientä vastasyntynyttä ja raskausaikaa. Vietin ylpeänä ensimmäistä äitienpäivää. Isäni joutui sairaalaan ja ehdimme jo pelkäämään pahinta. Lääkärikään ei toivoa valanut, mutta onneksi kuin ihmeen kautta isäni selvisi eikä häneen jäänyt jälkiä kohtauksesta/kohtauksista. Vietin ensimmäisen yön erossa Ministä, kun lähdin mökille juhlimaan siskonmieheni syntymäpäiviä. Palasinkin heti aamusta kotiin kamalan ikävän kera. Mini nukkui ensimmäisen yön vain kahdella heräämisellä. Nautimme ihanista päivistä.

Kesäkuu

Kärsimme hellepäivistä. Minille puhkesi 2 hammasta lisää. Mini harjoitteli konttausasentoa, mutta ei pysynyt siinä sekuntia enempää. Yöt alkoivat vihdoinkin hieman helpottamaan. Kesäkuussa hän oppi myös ryömimään. Kesän kunniaksi Mini maisteli mansikkaa ja tykkäsikin siitä kovasti. Mini oppi näyttämään kieltään ja se olikin varsin hauskaa. Minä kävin siskoni kanssa poimimassa mansikoita tilalta elämäni ensimmäistä kertaa. Harkitsin imetyksen lopettamista, koska Mini tykkäsi kovin puresekella tissejäni.

Heinäkuu

Heinäkuun alkupäivinä lähdimme mökkeilemään Keski-Suomeen. Nautimme olostamme järven äärellä ja Mini nautti suuresta määrästä huomioita. Mini maisteli mustikoita suoraan luonnosta. Hampaita oli tulossa lisää. Kävin vaihteeksi elokuvissa, tällä kertaa pikkusiskoni kanssa. Kävimme myös kolmestaan kansainvälisillä markkinoilla ja nautimme pikkusiskoni kanssa kanapaellasta ja italialaisesta suklaasta. Kävimme yhdessä muiden joulukuisten -12 kanssa Korkeasaaressa. Sain itseni naurunalaiseksi juostessani jatkuvasti pakoon ampiaisia. Pohdin yksinhuoltajuuden plussia ja miinuksia. Mini oppi tekemään kaikkea kiellettyä.

Elokuu

Mini oppi nousemaan karhukävely-asentoon. Konttausasennossa viihtyi myös, mutta ei  vielä lähtenyt liikkeelle. Elokuun alkupäiviin mennessä hampaita oli kertynyt mukavat 8kpl. Päiväunet alkoivat pikkuhiljaa vähentyä yksiin. Neuvolassa mitat jumittivat paikoillaan, mikä pisti heti äidin stressaamaan. Nautimme ensimmäisestä kokonaan nukutusta yöstä. Rakastuin pulled porkiin. Mini oppi seisomaan tukea vasten.

Syyskuu

Sorruin ostamaan Minille Me&I housut. Siirryin nukkumaan olohuoneeseen ja luovutin makuuhuoneen Minille. Mini oppi nukahtamaan itsekseen sänkyynsä, minun ollessa huoneessa.Yöt olivat vaihteeksi huonoja pääasiassa. Unikoulu tuntui liian raskaalle. Jäin kotihoidontuelle. Minillä oli kovasti asiaa ja hän höpöttelikin paljon ihanasti. Mini osasi jo kontata, mutta ei ollut siihen kovin innokas. Ruokailut takkusi ja niiden suhteen kokeiltiin ihmeellisiä keinoja. Mini mm. läträsi puurokulhossa, joi puuron suoraan lautaselta yms. Ministä oli hauskaa pelotella äitiä ja leikkiä tukehtuvaa. Harjoittelin pitkästä aikaa virkkaamista ja sainkin aikaiseksi sammakkopipoa muistuttavan räpellyksen.

Lokakuu

Syys-lokakuun taitteessa Mini sairastui syysflunssaan. Tartuttipa hän tautinsa myös minuun. Kävin työhaastattelussa, mutta ei tärpännyt. Otimme ystäväni kanssa Ministä ihania syyskuvia. Neuvolassa paino jumitti edelleen. Mini oppi "hyräilemään" ihhahhaa-laulusta ihhahhaa kohdan. Muutenkin yllätyin, kuinka paljon hän jo tajuaa. Mini oppi kävelemään tukea vasten. Onnistuin saamaan Minin nukahtamaan päiväunille niin, että itse olin olohuoneessa ja lauloin hänelle. Mini sai jo ensimmäisen syntymäpäivälahjansa, taaperokärryn. Sen kanssa hän kävelikin hissukseen pientä matkaa. Yritin unikoulua, mutta lepsuin aina.

Marraskuu

Loka-marraskuun vaihteessa otin lopultakin itseäni niskasta kiinni ja onnistuin unikoulussa. Mini oppi nukahtamaan itsekseen sänkyynsä myös yöunille. Alkuyöstä vaati rauhoittelua ja aamuyöstä otin viereeni ja lykkäsin tissin vielä suuhun. Ruokailut alkoi sujua paremmin, kun siirryimme syömään vain 4 ateriaa päivässä. Neuvolassa vihdoinkin paino oli lähtenyt nousemaan. 11kk päivän kunniaksi Mini oppi seisomaan ilman tukea. Mini keksi myös sen, kuinka kivaa olisi saada äidin lautaselta ruokaa. Isänpäivänä kävimme tervehtimässä isääni. En ymmärtänyt, kuinka Minin isä ei ole kiinnostunut lapsestaan. Pohdin myös isyyteen pakottamista. Flunssailu jatkui.

Joulukuu

Joulukuun alussa Mini sairastui ensimmäiseen silmätulehdukseensa. Tästä n. viikon päästä seurasikin jo korvatulehdus. Stressasin silmätippojen laittoa, mutta Mini yllätti ja oli aivan paikallaan niitä laitettaessa. Juhlimme Minin 1-vuotispäivää. Miniä ei ole kiinnostunut kävelystä vaan tyytyy konttaamaan hurjaa kyytiä. Aloittelimme potalla käymisen, jonne saimmekin heti sattumalta ensimmäisellä kertaa pissan. Mini alkoi harjoittelemaan lusikankäyttöä ja saikin sillä jopa hieman suuhun asti. Sorruin sairasteluiden aikana taas ottamaan Mini heti yöllä viereeni ja antamaan maitoa. Mini osoitti näppäryytensä ja varasti suklaata. Vietimme joulua perheen parissa. Kävin elokuvissa katsomassa Nälkäpeli 2 - vihan liekit. Ilmoittauduin tammikuusta alkaen aikuislukioon etänä ja ehdin jo katumaankin sitä.

Kaikenkaikkiaan ihan mukava vuosi takana. Rankka, mutta antoisa. Olen saanut seurata ihanan pojan kasvamista vauvasta taaperoksi. Olen myös saanut kiitettävän useasti pienen vapaan tästä arjesta, siitä kiitos kuuluu täysin äidilleni. Suurinpirtein kerran kuussa olen käynyt viihteellä, mikä on ollut kyllä ihan paikallaan. Tammikuussa alkaa tosiaan uudet kuviot lukion parissa. Hieman jo sitä kadun/pelkään, mutta katsoo nyt.. Jos löytyy sopiva työpaikka niin sitten harkitsen asiaa uudelleen.

Hyvää Uutta Vuotta 2014  kaikille! :)

Hyvää Joulua!

Minin kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää Joulua! Syökää mahat täyteen, niin mekin teemme! :)

♥: Mini ja äiti