Sekalaista

Hups. Tammikuu onkin ollut erittäin hiljaista blogin puolella. Tosin eipä minun ja Minin elämässäkään ole suuria tapahtunut. Jospa kirjoittelisinkin nyt ihan yleisiä kuulumisia.

Kävimme Minin kanssa ensimmäisessä hammastarkastuksessa, tai siis Minihän siellä asiakkaana oli. 13 hammasta on nyt suussa ja kaikki loput(paitsi viimeiset poskihampaat, jotka puhkeaa 2-3 -vuotiaana) ovat tulossa. Tämä selittänee meidän ratkiriemukkaat yöt. Toivottavasti nuo loputkin hampaat nyt puhkeaisi sitten pian niin ehkä yöt tästä hieman rauhottuisi :)

Lääkärissäkin kävimme vaihteeksi, tosin tällä kertaa vain korvien jälkitarkastuksessa. Ei ollut enää mitään ja täytyy toivoa, että ei uusia tulehduksia tulekaan. Yhdessä oli jo aivan riittämiin :/ Itsekin sain samalla hoidettua asioitani ja pyydettyä lääkäriä ottamaan yhteyttä psyk. polille, jotta saisin adhd-lääkityksen kuntoon.

Tärkein kuuluminen lienee se, että Mini otti toissapäivänä ensimmäiset askeleet <3 Nyt hän ottaa muutamia haperoivia askeleita kunnes aina pyllähtää. Niin suloista! Mini on tietenkin ihan innoissaan uudesta taidostaan, tai lähinnä siitä huomiosta mitä hän saa sen myötä. Muutenkin saa koko ajan olla taputtamassa hänelle, jollen aloita itse heti niin Mini jo itse alkaa taputtamaan itselleen :D

Muutenkin Mini on aivan huippu tyyppi. Lempileikkeihin kuuluu tällä hetkellä mm. piiloon meneminen. Tämä tarkoittaa meillä sitä, että Mini menee olohuoneen ovelle, pitää karmista kiinni ja tunkee itsensä pieneen syvennykseen eteisen puolella, vaatehuoneen oven luokse siis. Minun kuuluu hämmästellä tätä katoamista ja sitten poika taas ilmestyykin tyhjästä ;) Mainittakoon, että syvennys on niin pieni, että Minin pää näkyy joka tapauksessa :D Pientä pieruhuumoria myös jo hieman tavaittavissa. Minillä on tapana päästää pieruja ruokapöydässä niin, että oikein nostaa itseään samalla ja sitten perään sanoo "oh!" ja kamalan leveä hymy päälle. Äiti arvostaa..

Minulla alkoi tässä kuussa lukio ja joopa joo.. Ruotsi ei kuulu vahvuuksini ja tietenkin tässä kurssissa on hetki ruotsin 1. kurssi. Eikä rehellisesti sanottuna nyt muutenkaan oikein nappaa istua 3-4 vuotta lukiossa.. Ajattelinkin siis hakea joka tapauksessa kevään yhteishaussa ammattikorkeakouluun ja toivoa että tärppää. Vielä kun keksisi siis sen alan mihin hakisi.. Miten voikin olla niin vaikeaa keksiä mitä haluaa "isona" tehdä?

Olen jo ihan valmis kevääseen, alkaa kylmät ilmat tökkimään ihan kunnolla. Minilläkin on iho aivan älyttömän kuiva, aamuin illoin saa olla rasvaamassa. Sama oli viime talvena, niin kauan kun oli pakkasia yms. niin Minin jalat olivat kuivat, mutta kesän ajan hyvässä kunnossa. Osaan kuvitella, että ne ovat kipeätkin kun pahimmillaan iho ns. halkeilee pohkeista. Itsellänikin tuppaa tulemaan sellaista toisinaan, etenkin kämmenselkään jos kuljen pakkasella ilman lapasia.

Tähän hätään en keksi muuta kirjoiteltavaa ja aika sekalainen postaus tästä tulikin. Yritän nyt taas kerran aktivoitua tämän suhteen. Jotenkin aina kun tulee pienikin tauko niin kynnys uudelleen kirjoittamiseen kasvaa ja lopulta päädyn siihen tilanteeseen, että en edes käy koko bloggerissa kun ahdistaa ajatus niin paljon. Vaikka pidän siis blogin kirjoittamisesta ja muiden blogien lukemisesta. Hohhoijaa.. :D

Hyvästi vuosi 2013

Ajattelin näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi hieman muistella kulunutta vuotta. Tämä vuosi on ollut kaikenkaikkiaan melko rauhallinen :)

Tammikuu

Kävin lastenvalvojalla laittamassa isyydentunnistamisen alkuun (ei ole vieläkään edennyt!). Vietin päiväni ja yöni Mini kiinni tississä. Näin jälkikäteen, en tajua miten olen jaksanut niinkin hyvin. Meillä oli valehtelematta monen moni yö sellainen, että sain itse nukuttua vain muutaman lyhyen pätkän. Mini sairasti ensimmäisen flunssansa heti pienenä. Lähdimme Keski-Suomeen isotätini hautajaisiin, vaikka en vielä edes oikein tajunnut, että hän on kuollut. Rakastuin täytekakkuihin, katsoin niitä tv:stä ja haaveilin myös itse osaavani tehdä niitä.

Helmikuu

Mini sai kasteessa nimensä. Soitimme siskoni kanssa selvännäkijälle ja jäimme odottamaan mielenkiinnolla tulevaa. Minulle lupaili mm. jonkun sairastavan vanhemman läheiseni mahdollista kuolemaa. Vuoden sisällä tapaisin tulevan mieheni, joka kolahtaa heti. Muutoksia oli luvassa myös asunto- ja työrintamalle. Vietin ensimmäistä kertaa vapaata Ministä, kävin elokuvissa. Yöt oli edelleen pääasiassa erittäin huonoja, muutama hyvä poikkeuskin löytyi.Otin yhteyttä Minin isänsisareen ja tapasimme hänet ja hänen äitinsä. Jännitin kovin tätä tapaamista.

Maaliskuu

Mini oppi nauramaan maaliskuun ensimmäisinä päivinä (tai sitten Helmikuun viimeisinä). Yöt olivat huonoja, herätykset oli yleensä alle kahden tunnin välein. Mini opetteli nukkumaan omassa sängyssään edes alkuyön. Aloin harkitsemaan soseiden aloitusta 4kk iässä parempien yöunien toivossa. Kokeilin velliä, josta ei ollut merkittävää hyötyä. Saimme vaihteeksi kiusaksemme flunssan. Haikein mielin luovuin koirastani Milosta. Loppukuusta Minille puhkesi ensimmäiset hampaat. Aloimme myös jo varovaisesti maistelemaan soseita.

Huhtikuu

Kakkuinnostukseni jatkui. Tein siskoni kanssa siskonpojalle Angry Birds possu-kakun. Jatkoin sokerimassalla koristelun harjoittelua tekemällä myös kakun muuten vain. Vietin taas hieman vauvavapaata käymällä vaihteeksi elokuvissa ja viihteellä. Irtioton jälkeen jaksoin paremmin kuin hetkeen. Olin kiitollinen vuokrattavasta ensisängystä, kun sain siinä heijattua Miniä uneen. Ahdistuin tulevaisuuden miettimisestä. Pyörittelin päässäni työ/opiskelukuvioita. Ahdistuin adhd:stani ja sen vaikutuksesta elämäämme. Mini harjoitteli kovasti vatsalleen kääntymistä, mutta ei siinä vielä onnistunut.

Toukokuu

Minin täti (isän puolelta) kävi pitkästä aikaa kylässä, mistä olin mielissäni. Mini oppi kääntymään mahalleen päivää ennen 5kk päivää. Koin haikeutta ajatellessani Minin kasvua. Ikävöin pientä vastasyntynyttä ja raskausaikaa. Vietin ylpeänä ensimmäistä äitienpäivää. Isäni joutui sairaalaan ja ehdimme jo pelkäämään pahinta. Lääkärikään ei toivoa valanut, mutta onneksi kuin ihmeen kautta isäni selvisi eikä häneen jäänyt jälkiä kohtauksesta/kohtauksista. Vietin ensimmäisen yön erossa Ministä, kun lähdin mökille juhlimaan siskonmieheni syntymäpäiviä. Palasinkin heti aamusta kotiin kamalan ikävän kera. Mini nukkui ensimmäisen yön vain kahdella heräämisellä. Nautimme ihanista päivistä.

Kesäkuu

Kärsimme hellepäivistä. Minille puhkesi 2 hammasta lisää. Mini harjoitteli konttausasentoa, mutta ei pysynyt siinä sekuntia enempää. Yöt alkoivat vihdoinkin hieman helpottamaan. Kesäkuussa hän oppi myös ryömimään. Kesän kunniaksi Mini maisteli mansikkaa ja tykkäsikin siitä kovasti. Mini oppi näyttämään kieltään ja se olikin varsin hauskaa. Minä kävin siskoni kanssa poimimassa mansikoita tilalta elämäni ensimmäistä kertaa. Harkitsin imetyksen lopettamista, koska Mini tykkäsi kovin puresekella tissejäni.

Heinäkuu

Heinäkuun alkupäivinä lähdimme mökkeilemään Keski-Suomeen. Nautimme olostamme järven äärellä ja Mini nautti suuresta määrästä huomioita. Mini maisteli mustikoita suoraan luonnosta. Hampaita oli tulossa lisää. Kävin vaihteeksi elokuvissa, tällä kertaa pikkusiskoni kanssa. Kävimme myös kolmestaan kansainvälisillä markkinoilla ja nautimme pikkusiskoni kanssa kanapaellasta ja italialaisesta suklaasta. Kävimme yhdessä muiden joulukuisten -12 kanssa Korkeasaaressa. Sain itseni naurunalaiseksi juostessani jatkuvasti pakoon ampiaisia. Pohdin yksinhuoltajuuden plussia ja miinuksia. Mini oppi tekemään kaikkea kiellettyä.

Elokuu

Mini oppi nousemaan karhukävely-asentoon. Konttausasennossa viihtyi myös, mutta ei  vielä lähtenyt liikkeelle. Elokuun alkupäiviin mennessä hampaita oli kertynyt mukavat 8kpl. Päiväunet alkoivat pikkuhiljaa vähentyä yksiin. Neuvolassa mitat jumittivat paikoillaan, mikä pisti heti äidin stressaamaan. Nautimme ensimmäisestä kokonaan nukutusta yöstä. Rakastuin pulled porkiin. Mini oppi seisomaan tukea vasten.

Syyskuu

Sorruin ostamaan Minille Me&I housut. Siirryin nukkumaan olohuoneeseen ja luovutin makuuhuoneen Minille. Mini oppi nukahtamaan itsekseen sänkyynsä, minun ollessa huoneessa.Yöt olivat vaihteeksi huonoja pääasiassa. Unikoulu tuntui liian raskaalle. Jäin kotihoidontuelle. Minillä oli kovasti asiaa ja hän höpöttelikin paljon ihanasti. Mini osasi jo kontata, mutta ei ollut siihen kovin innokas. Ruokailut takkusi ja niiden suhteen kokeiltiin ihmeellisiä keinoja. Mini mm. läträsi puurokulhossa, joi puuron suoraan lautaselta yms. Ministä oli hauskaa pelotella äitiä ja leikkiä tukehtuvaa. Harjoittelin pitkästä aikaa virkkaamista ja sainkin aikaiseksi sammakkopipoa muistuttavan räpellyksen.

Lokakuu

Syys-lokakuun taitteessa Mini sairastui syysflunssaan. Tartuttipa hän tautinsa myös minuun. Kävin työhaastattelussa, mutta ei tärpännyt. Otimme ystäväni kanssa Ministä ihania syyskuvia. Neuvolassa paino jumitti edelleen. Mini oppi "hyräilemään" ihhahhaa-laulusta ihhahhaa kohdan. Muutenkin yllätyin, kuinka paljon hän jo tajuaa. Mini oppi kävelemään tukea vasten. Onnistuin saamaan Minin nukahtamaan päiväunille niin, että itse olin olohuoneessa ja lauloin hänelle. Mini sai jo ensimmäisen syntymäpäivälahjansa, taaperokärryn. Sen kanssa hän kävelikin hissukseen pientä matkaa. Yritin unikoulua, mutta lepsuin aina.

Marraskuu

Loka-marraskuun vaihteessa otin lopultakin itseäni niskasta kiinni ja onnistuin unikoulussa. Mini oppi nukahtamaan itsekseen sänkyynsä myös yöunille. Alkuyöstä vaati rauhoittelua ja aamuyöstä otin viereeni ja lykkäsin tissin vielä suuhun. Ruokailut alkoi sujua paremmin, kun siirryimme syömään vain 4 ateriaa päivässä. Neuvolassa vihdoinkin paino oli lähtenyt nousemaan. 11kk päivän kunniaksi Mini oppi seisomaan ilman tukea. Mini keksi myös sen, kuinka kivaa olisi saada äidin lautaselta ruokaa. Isänpäivänä kävimme tervehtimässä isääni. En ymmärtänyt, kuinka Minin isä ei ole kiinnostunut lapsestaan. Pohdin myös isyyteen pakottamista. Flunssailu jatkui.

Joulukuu

Joulukuun alussa Mini sairastui ensimmäiseen silmätulehdukseensa. Tästä n. viikon päästä seurasikin jo korvatulehdus. Stressasin silmätippojen laittoa, mutta Mini yllätti ja oli aivan paikallaan niitä laitettaessa. Juhlimme Minin 1-vuotispäivää. Miniä ei ole kiinnostunut kävelystä vaan tyytyy konttaamaan hurjaa kyytiä. Aloittelimme potalla käymisen, jonne saimmekin heti sattumalta ensimmäisellä kertaa pissan. Mini alkoi harjoittelemaan lusikankäyttöä ja saikin sillä jopa hieman suuhun asti. Sorruin sairasteluiden aikana taas ottamaan Mini heti yöllä viereeni ja antamaan maitoa. Mini osoitti näppäryytensä ja varasti suklaata. Vietimme joulua perheen parissa. Kävin elokuvissa katsomassa Nälkäpeli 2 - vihan liekit. Ilmoittauduin tammikuusta alkaen aikuislukioon etänä ja ehdin jo katumaankin sitä.

Kaikenkaikkiaan ihan mukava vuosi takana. Rankka, mutta antoisa. Olen saanut seurata ihanan pojan kasvamista vauvasta taaperoksi. Olen myös saanut kiitettävän useasti pienen vapaan tästä arjesta, siitä kiitos kuuluu täysin äidilleni. Suurinpirtein kerran kuussa olen käynyt viihteellä, mikä on ollut kyllä ihan paikallaan. Tammikuussa alkaa tosiaan uudet kuviot lukion parissa. Hieman jo sitä kadun/pelkään, mutta katsoo nyt.. Jos löytyy sopiva työpaikka niin sitten harkitsen asiaa uudelleen.

Hyvää Uutta Vuotta 2014  kaikille! :)

Hyvää Joulua!

Minin kanssa toivotamme kaikille oikein hyvää Joulua! Syökää mahat täyteen, niin mekin teemme! :)

♥: Mini ja äiti

Suklaavarkaissa

Unohdin konvehtirasiani sohvalle viereeni ja keskityin itse katsomaan hetkeksi Gossip Girliä. Mini huomasikin heti tilaisuutensa tulleen ja kävi kimppuun. Saaliksi sai kaksi konvehtia, joista toinen meni heti suuhun ja toinen visusti nyrkkiin talteen. Onneksi loput sain kaapattua talteen suklaanhimoiselta pikkupojalta.. :D En sitten rohjennut enää väkisin repiä kädestä tuota toista vaan annoin Minin herkutella oikein kunnolla. Kysynpähän vaan, että miten en huomannut kun Mini tuli viereeni, kippasi rasian sohvalle ja hamstrasi suklaita??! 

Onnellinen suklaavaras aarteensa äärellä

1-vuotias Mini

Mini täytti 7.12. vuoden, aika hurjaa! Piti kirjoittaa jo aiemmin tästä etapista, mutta viikonloppu oli täynnä juhlia ja eilinenkin meni vielä juhlahumussa ja myöhemmin päivystyksessä.. Kiirettä on siis pitänyt.

1-vuotias Mini on aika mainio tapaus. Kävely tai edes sen harjoittelu ei kiinnosta pätkääkään, paitsi tukea pitkin. Kädestä pitäen saattaa toisinaan ottaa muutaman askeleen, kunnes heittäytyy makarooniksi. Hän sanoo äiti/äitä ja lintu on "itu". Lintuja osoitteleekin kovasti aina, kun sellaisen sattuu ikkunasta näkemään. Meillä on siis keittiön ikkunan edessä suuri puu, jonka oksilla istuskelee monesti lintu jos toinenkin.

Pottailua olemme kokeilleet muutamaan otteeseen ja heti ensimmäisellä kerralla sinne tulikin pissa! Nyt se on tosin hieman jäänyt eikä tarkoituksena olekaan tämän kanssa kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee :)

Mini on oppinut sulkemaan ovia ja tapaakin tehdä sitä jatkuvasti. Sulkee itsensä makuuhuoneeseen tai keittiöön ja sen jälkeen alkaa raukka itkemään, kun on jumissa. Tarvitsisi varmaan hankkia ovistoppareita niin pysyisi ovet auki. Hän rakastaa myös heitellä palloa ja se onkin yksi lempileikeistä. Muita suosikkeja ovat autot, duplot ja kaikki mitkä vähänkin pitävät ääntä.

Hän on myös pikkuhiljaa alkanut kiinnostumaan lusikasta kunnolla. Joskus jopa saattaa hieman onnistua saamaan sillä ruokaa suuhun. Monesti kuitenkin ottaa lusikasta ruoan sormilla ja siitä suuhun. Tykkää siis syödä vieläkin käsillään enemmän. Juominen onnistuu autettuna jo mukista melko hienosti, käytetään kuitenkin nokkamukia vielä enimmäkseen. Imetystä alan tässä hiljakseen lopettelemaan niin että vähennän imetyksiä päivästä. Lopulta on myös tarkoitus lopettaa iltaimetys, mutta haluan lopettaa sen varovaisesti eikä kerralla kaikkea. Yöimetys on taas tullut näköjään jäädäkseen kuvioihin.. Siitä pitäisi myös päästä eroon niin pian kuin mahdollista, huoh! Nyt vaan jotenkin kun Mini on sairastellut niin paljon, niin on tuntunut kamalalta olla antamatta yöllä maitoa.

1-vuotisneuvola meillä olisi pitänyt olla tänään, mutta siirrettiin huomiselle sairastelun takia. Niitä kuulumisia tulee siis myöhemmin :)

Sunnuntaina juhlimme sukuni ja Minin kummien kanssa Miniä. Mini saikin ihania lahjoja ja leikkii niillä ihan innoissaan. Minin isän puolen sukua (mummi ja täti) en kehdannut pyytää, kun olisi voinut olla vaivaannuttavaa puolin ja toisin.

Minin 1v, kakku virallisilta juhlilta

Maanantaina meillä olikin vauvakerhon äitejä lapsineen kyläilemässä synttärien merkeissä. Mukavaa, että olemme päässeet osaksi tuollaista ryhmää, joka voi tavata muulloinkin. Mini oli vaan valitettavasti koko juhliensa ajan hieman kiukkuinen ja väsynyt. Menikin heti vieraiden lähdettyä päikkäreille ja herättyään selvisi kiukkuisuuden syykin. Hänellä nousi kuume yhtäkkiä 39.9 asteeseen, joten lähdimme käymään Acutassa näytillä varmuuden vuoksi. Molemmat korvat olivat tärykalvoon asti karstaista vaikkua/eritettä, joten lääkäri ei nähnyt kunnolla sinne. Toinen korva kuitenkin punoitti (Mini tosin huusi samaan aikaan) ja toisessa korvassa oli tärykalvon vieressä verestystä. Koska ei nähnyt paremmin niin laittoi Remo-waxia molempiin korviin, Panadol ja Pronaxen reseptit ja kotiin. Käski käymään seuraavana päivänä terveysasemalla vielä näyttämässä korvia ja hakemassa mahdollisen antibiootin.

Kaverisynttäreiden kakku

Tänään kävimmekin sitten ja huhhei mitä ravausta. Omalääkäri ei ollut paikalla, joten jouduimme ensin menemään jonottamaan päivystävälle sairaanhoitajalle. Siitä siirryimme odottamaan vuoroamme toimenpidehuoneeseen sairaanhoitajalle, joka kurkkasi korviin ja varasi ajan lääkärille. Kotiin ja muutaman tunnin päästä takaisin lääkärinvastaanotolle. Kaiken tämän shown jälkeen totesi korvatulehduksen, mikä olikin jo melko varma tieto eilisestä lähtien. Ärsyttävää ravata edestakaisin ennenkuin saa yhden antibiootin. Ärsyttääkin se, että en ottanut Minille vauvavakuutusta. Vaikka eipä minulla nyt olisi varaa niitä maksellakaan, mutta kuitenkin.

Viime viikolla silmätulehdus, tällä viikolla korvatulehdus - mitä ensi viikolla? Saisi jo pikkuhiljaa alkaa loppumaan tämä sairastelu!

Ensimmäinen silmätulehdus x2

Täällä on koko syksy ja alkutalvi mennyt jatkuvasti sairastaessa. Mini saattaa olla 1-2,5 viikkoa terveenä kun jo taas iskee uusi flunssa. Nyt on taas flunssa päällä siis, huoh. 

Eilen alkoikin kauppareissulla Minillä molemmat silmät rähmimään kunnolla, joten kävimme tänään lääkärissä. Silmätulehdus päässyt iskemään molempiin silmiin, voi pientä. Sattuu oikein itseäkin katsoa, kun toisella rähmii silmät. Toivottavasti antibiootti alkaa vaikuttaa pian sillä meillä olisi viikonloppuna juhlat juhlittavana. Torstaina meillä olisi ollut viimeinen vauvakerhopäivä, mutta se jää nyt väliin :/

Onneksi Miniä itseä ei tunnu tuo sairastelu kovin vaivaavan. Nytkin riehuu "kannettavansa" kanssa lattialla ja laulelee/huutelee "tukutuku-äää-ää". Öisin se kyllä näkyy, meillä on taas vaihteeksi yöt huonoja ja Mini hengaa vieressä lähes koko yön. Näin kipeänä ollessa ei vaan sitä raaski kieltää. 

Saas nähdä, miten poika antaa laittaa silmätipat illalla. Päivällä onnistui hyvin, kun oli mummu pitämässä kiinni. Taas näitä pieniä yksinhuoltajuuden iloja, pitää rimpuilevaa poikaa paikallaan ja samalla yrittää saada tippa osumaan silmään :D

Reipas potilas lääkärireissulla :)

Isyyteen "pakottamisesta"

Olen monesti netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt kiivaisiin keskusteluihin siitä, että onko oikein pakottaa isä testeihin ja isyyteen. En ole jaksanut näihin keskusteluihin osallistua, sillä asia on omalle kohdalle arka ja en välttämättä osaa hillitä näppäimistöäni, jos kiivastun liikaa. Ehkäpä siis blogiteksti asiasta onnistuu paremmin, kun pystyy kunnolla miettimään ennen kuin julkaisee.

Kun tulin raskaaksi, ajattelin että kannan vastuuni yksin, Minin isä tehköön mitä lystää. Pitkin raskautta kuitenkin pohdin asiaa ja mielipidekin vaihtui aina välissä. Lopulta tulin kuitenkin siihen päätökseen, että haluan Minin isän testeihin ja virallisesti isäksi.

Netissä monesti tätä päätöstä syyllistetään ja huudetaan isän oikeuksia. Vauhkotaan, kuinka äiti tekee yksin päätöksen pitämisestä joten pitäköön myös yksin lapsensa. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun raskaus paljastuu ei oikein ole kompromissit mahdollisia. Se on joko abortti tai lapsen pitäminen(niin tai adoptio tietysti). Kyseessä on naisen keho ja naisen elämä, joten oikeutetusti nainen tämän päätöksen tekee. Mielestäni se ei kuitenkaan ole oikeutus sille, että isällä ei ole mitään velvollisuuksia. Positiivinen raskaustesti ei kuitenkaan ole se lähtötilanne, sitä on edeltänyt yhteinen päätös mennä sänkyyn. Poikkeuksena tietysti naiset, jotka huijaavat käyttävänsä ehkäisyä. Sitä en missään nimessä hyväksy, miestä ei saa huijata isäksi. Mutta jos ehkäisy pettää tai mies on ollut itse huolimaton/kiinnostumaton ehkäisystä niin turha se on siinä vaiheessa valittaa, kun vahinko on jo tapahtunut.

 Positiivisen testin tullessa nainen joutuu kantamaan vastuun ja tekemään isoja päätöksiä. Tehdäkö abortti ja elää sen päätöksen kanssa loppuelämä? Pitääkö lapsi ja heittää elämä täysin ylösalaisin? Naisen elämä muuttuu joka tapauksessa, miksi miehen pitäisi saada jatkaa elämää kuin mitään ei olisikaan?

Minin ollessa vielä pieni hänen isänsä soitti minulle kerran saatuaan lapun lastenvalvojalta. Yritti saada minua perumaan sitä. Kun sanoin, että kantakoon vastuunsa niin vastauksena tuli: "Kyllä sunkin pitäisi kantaa vastuu!" Vieläkin asian ajattelu ja siitä kirjoittaminen saa minut kiehumaan. Siinä vaiheessa, kun lapsi heräili alle kahden tunnin välein ja asui rinta suussa niin mitä muuta minä tein kun kannoin vastuuni? Vaikka rakastan Miniä enemmän kuin elämää, niin ei raskaus ja lapsi siinä elämäntilanteessa ollut suunniteltu ja toivottu asia. Valitsin kahdesta vaihtoehdosta sen, jonka kanssa pystyin elämään. Mielestäni hänen pitäisi myös sen verran miehistyä, että kantaisi edes sen nimellisen vastuunsa.

Tässä kuviossa ei ole tärkeintä isä tai äiti. Tärkeintä on lapsi. Lapsella on oikeus tietää isänsä. Oikeus tietää mistä on lähtöisin. Ne voi tietysti kertoa myös ilman testiä ja virallista tunnustusta, mutta mustaa valkoisella on kuitenkin 100% faktaa. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ei se ole isäsi. Lapsella on oikeus mahdolliseen perintöön. Lapsella on oikeus elatusmaksuihin, jotka mielestäni on omalta osaltaan väärin maksattaa valtiolta, jos isän nimi on tiedossa. Itse koen, että minun on paljon helpompi joskus kertoa Minille hänen isästään, kun asia on oikeasti virallista. Ja uskoisin myös, että joskus tämä asia tulee olemaan Minille tärkeä. Ihmiselle kun yleensä on tärkeää tietää, mistä on tullut ja kuka oikeastaan on. Jos ajattelisin vain itseäni niin faktahan on se, että pääsisin sata kertaa helpommalla, kun jättäisin isyydentunnustuksen pois. Saisin takuuvarmasti elatusmaksut Kelalta ajoissa yms.

Lisäksi ajattelen sitäkin, että ikinä ei voi olla varma. En voi mitenkään nähdä aikaa viiden tai kymmenen vuoden päähän. Entä jos Minin isä päättääkin silloin katua ja haluaakin osallistua Minin elämään? Se nyt vaan on helpompaa hoitaa nyt pienenä virallisesti pois alta niin hänen ei tarvitse spekuloida, että onko Mini nyt hänen vai ei. Testien tekeminen takaa hänelle myös oikeuden lapseensa, jos hän joskus muuttaa mielensä niin hän on virallisesti isä. Itsenikin tuntien, en yhtään ihmettelisi vaikka joskus tulevaisuudessa olisin katkera ja en haluaisi enää päästää häntä Minin/meidän elämään. Tähän en kuitenkaan halua päätyä, sillä minulla ei mielestäni sellaista oikeutta ole. Niin kauan, kun hän ei käy testeissä ja näe tulosta silmiensä edessä, hän voi valehdella itselleen ja väittää että lapsi ei ole hänen. Tätä ihanaa valhettaan hän jakaa tietysti myös eteenpäin. Jakaessaan sitä hän tekee minusta valehtelijan, joka yrittää saada lapselleen isää väärästä ihmisestä. En hyväksy sitä todellakaan.

Jotain varmaan jäi sanomatta, mutta nyt väsyttää niin paljon että on pakko lopettaa. Lisäksi aihe alkaa ottamaan päähän, sillä Minin isä ei ole vieläkään käynyt testeissä. Mitäpä sitä kiirehtimään..

Ugh, olen puhunut. Saa lynkata.