Minille on jo 6. hammas tulossa. Ien on jo rikki, mutta hammas ei ole vielä tullut juurikaan ulos asti. Nyt voisi jo hetkeksi rauhoittua tuo hampaiden tulo, jotta yötkin voisi hieman tasoittua. Yösyömiset on onneksi vähentyneet, nykyään Mini syö yöllä n. 2 kertaa, tuttia joutuu tosin useampaan kertaan laittamaan suuhun. Aamuisin Mini meinaa monesti nousta jo viideltä, mutta useimmiten nukahtaa vielä viereen kun saa ottaa hörppyjä tissistä. Aamu alkaa kuitenkin jo 6-7 välillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Päästä jo pois, kello on 6! |
Sunnuntaina kävimmekin Minin ja pikkusiskoni kanssa kaupungilla kansainvälisillä markkinoilla. Kaikenlaista kojua oli ja sorruimmekin ostamaan kanapaellaa(nam!), lanttukukkoa, saksalaista salamia ja taivaallisen hyvää italialaista mansikkasuklaata. Ainoa pettymys oli tuo lanttukukko, vaikka oli kuulemma palkittu yritys kukkojen suhteen. En muista minkä merkin kukkoja olen aiemmin ostanut, mutta mielestäni ovat olleet huomattavasti parempia.
Eilen olikin tiedossa sitten reissu Korkeasaareen muiden joulumasujen kanssa. Muuten reissu meni kivasti, mutta ampiaisia oli aivan liikaa. Muu seurue saikin nauraa minulle kun sain "pieniä" sätkyjä ja olin lähellä itkemistä pelkoni kanssa.. Automatkat olivat myös välillä mielenkiintoisia, kun takapenkillä 2 vauvaa, jotka yllyttivät toisiaan itkemään, vaan siitäkin selvittiin joten kuten. Kotona oltiin vasta kahdeksalta, joten olimme Minin kanssa molemmat aivan puhki päivästä. Onneksi yö meni melko hyvin, mitä nyt meinasi taas herätä jo viideltä. Luojan kiitos tissitainnutus toimii ja sain vielä vähän armonaikaa nukkua.
Mini ottaa rennosti. Pirun sää, kun aurinko oli kuuma, mutta tuuli viileä ja kova! |
Jopa karhu osasi ottaa rennosti |
Tänäänkin oli ohjelmaa. Aamusta menimme siskoni luokse juoruilemaan ja samalla leivoin siellä suolaisia muffinseja iltapäivää varten. Ihanaa, että on niin läheinen sisko jonka luokse voi mennä tuosta vaan, ottaa omat leivontatarvikkeet mukaan ja touhuilla. Tarkoitan siis sitä, että ei ole varsinaista kyläilyfiilistä vaan voi vaan olla ja samalla saa seuraa. Päivät kotona tuntuvat melko yksinäisiltä toisinaan, kun ei todellakaan ole ketään kenelle jutella kasvotusten. Yksinhuoltajuuden huonoja puolia, jatkuva yksinäisyys.
Mutta niin. Muffinseja leivoin tosiaan ihan tarkoitusta varten, meillä oli treffit muutaman muun äidin + lapsen kanssa. Kävimme Minin kanssa muutamia kertoja sellaisella perhetuvalla vauvaryhmässä, joka on nyt kesän ajan tauolla. Viimeisellä kerralla kerättiin hieman yhteystietoja, jotta voidaan treffailla myös muutoinkin. Ihan mukavaa saada päiviin näinkin jotain sisältöä ja uusia ihmisiä.
Ai niin! Voitimme Minin kanssa Hipsulan arvonnasta kuolalapun. Onko vähän hieno?! Minikin hyväksyy :) Kiitos siis kovasti Nipsulle! Ps. Yritäpä ottaa kuva, kun koko ajan vispasi joko kädet tai jalat... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi! :) Ps. Muista, että blogini ei kerro elämästäni kaikkea, joten älä myöskään tuomitse minua sen perusteella.