Elossa ollaan.

Hei vaan, jos tätä joku sattuu lukemaan edes :D

Aikaa on kulunut luvattoman paljon. Aina toisinaan blogi on käynyt mielessä, mutta pääasiassa arki on vienyt mennessään.

Viimeksi kerroin sydäntutkimuksista, mitkä Onnilla oli kesken. Sivuäänen aiheuttajaksi paljastui harmiton mitraaliläpän vuoto, jota tarkastellaan Onnin ollessa n. 4-5-vuotias. Tähän mennessä ei ole ilmennyt mitään oireita, sivuääni toki on edelleen kuultavissa.

Mitäs muuten kuuluu elämäämme? Suurimpana muutoksena on kotiäitiyden loppu - vuorotyö on tullut tilalle. Sain viime vuoden syyskuussa työpaikan, jossa olen ollut siitä lähtien. Elokuun lopulla sain vakipaikankin. Onni on iltahoidossa läheisessä päiväkodissa, onneksi yövuoroille ei ole ollut ainakaan toistaiseksi tarvetta. Päiväkodin aloitus oli raskasta, Onnilla kesti pitkään huutaminen minun lähtiessä. Alussa ollut sairastelukierre toki pahensi tätä, missään välissä ei päässyt olemaan kovin pitkään putkeen hoidossa. Nykyään Onni viihtyy päivähoidossa, toki sinne meneminen etenkin vapaapäivien jälkeen on edelleen kurjaa. Päivän päätteeksi vastassa on kuitenkin leveästi hymyilevä poika.

Onni täyttää joulukuussa 3 vuotta. Uhmaikä on löytänyt meidät jo ajat sitten ja on yltynyt aika rajuksikin. Kaikesta väännetään ja kiellettäessä yritetään lyödä tai purra.. Huokaus.

Muuten Onni on kyllä aivan ihana ja herkkä poika. Tykkää auttaa minua kotihommissa ja mm. keittiön puolella auttaminen on superkivaa. Onnin lempiväri on pinkki ja lempipiirretyihin kuuluu Anniina Ballerina. Toki myös poikamaiset jutut on huippuja; autoleikit, pyssyleikit jne. Toivon, että Onni uskaltaa jatkossakin olla täysin oma itsensä.

Asumme edelleen Onnin kanssa kahdestaan ja olen sinkkuna. Mies ketä tapailin viimeksi kirjoitellessani on nykyään vain kaveri. Ei hän lopulta oikeasti ollut valmis olemaan osa yksinhuoltajan arkea. Ehkä joskus aikanaan minäkin löydän sopivan miehen, mutta kaikki ajallaan :)

Yritän kirjoitella jatkossa vähän useammin, mitään en kuitenkaan lupaa :D